Turvapaikanhakijalapset ja sadutuksen salat

”Hän tyttö kotona tulee ja tulee katsomaan omenapuu ja hän tulee katsomaan kuu  ja hän itkee, missä koti on. Hän ei tiedä.” (Niamat, 8 vuotta, Afganistan)

Nilab

Niamat kertoi tämän tarinan minulle lähes yhdeksän vuotta sitten suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Käytin kerronnan apuna sadutusmenetelmää. Vaikka tyttö oli kokenut rankkoja asioista pakomatkan ja kotimaassa asumisensa aikana, hän ei kertonut rankoista kokemuksistaan. Viime vuonna valmistuneen etnografisen väitöstutkimukseni aikana minulle selvisi, että vastaanottokeskuksen asukkaiden välillä esiintyi yleisesti puhumattomuuden kulttuuria. Kuitenkin tarinassaan Niamat kertoo tytöstä, joka itkee sillä hän ei tiedä, missä koti on. Niamatin tarina kuvineen on tyypillinen esimerkki väitöskirjani satuaineistoista. Kodittomuuden ja kuulumattomuuden tunteet tulevat esiin näiden traumaattisia kokemuksia lähimenneisyydessään kokeneiden lasten tarinoissa.

Mitä nyt 17 -vuotiaalle Niamatille kuuluu? Elääkö hän Suomessa vai joissain muualla? Joutuiko hän palaamaan vaaralliseen kotimaahansa niin kuin monet turvapaikanhakijalapset ovat pakotettuja tekemään? Onko hän ylipäätään elossa? Nämä ovat kysymyksiä joita ajoittain mietin luotsatessani Suomen pakolaisavun Tukiverkko -hanketta (http://www.pakolaisapu.fi/fi/kotimaan-tyo/tukiverkko.html). Tavoitteenamme on tukea ilman huoltajaa Suomeen tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita vertaistuen keinoin.

Oli onni, että Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella opiskellut Laura Valtonen kiinnostui turvapaikanhakijalasten tilanteesta ja päätyi tutkimaan Tukiverkon toimintaa lasten ja vertaistukiohjaajien näkökulmasta viime talvena. Hänen keväällä valmistuneessa pro gradu -tutkimuksessaan Bridging Distances: Peer Support for Unaccompanied Minor Asylum Seekers (http://helda.helsinki.fi/handle/10138/135421tulee monissa kohdin esiin turvapaikanhakijalasten kodittomuuden ja kuulumattomuuden tunteet:

One of the peer support ladies who is coming here, she is meaning for me like my mom, because I haven’t a mom in here.”

”They are cooking, because we are different nationalities here […] we are cooking different kinds of food […] our own food […] we are feeling like we are back home”

Kokeilemme sadutusmenetelmää Tukiverkko -hankkeessa tulevan syksyn aikana. Tavoitteenamme on tutustuttaa turvapaikanhakijalapset, Tukiverkon vertaistukiohjaajat ja toiminnassa mukana oleva vastaanottokeskus sadutuksen saloihin. Kiinnostuksella odotan innostuvatko lapset, ohjaajat ja työntekijät menetelmästä. Jos näin onnellisesti käy, millaisia kokemuksia he menetelmästä saavat ja millaisia tarinoita he tuottavat?  Tuleeko lasten saduissa esiin kodittomuutta ja kuulumattomuutta? Se jääköön nähtäväksi.

Minna Lähteenmäki

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Turvapaikanhakijalapset ja sadutuksen salat

  1. liisakarlsson sanoo:

    Niamatin tarina on tuskallisen ajankohtainen edelleen. Päivittäin luemme tuhotuista kodesta ja raunioilla vaeltavista lapsista. Millaisia ajatuksia – millaisen tainan Niamat kertoisi nyt? Mietin sodan tai sodan kaltaisissa oloissa kasvavien lasten rankkoja kokemuksia ja mitkä ovat heidän erilaiset selviytymisen tapansa. Mitä voimme tehdä?

    Tykkää

    • minnalahteenmaki sanoo:

      Tosi surulliseksi tulin tänään kun luin lehdestä, että kiintiöpakolaisten määrää olla vähentämässä Suomessa. Kyllä kai ensimmäisen keino sodan uhreille on tarjota heille turvallinen paikka missä asua.

      Turvaan päästyään on hienoa, jos lapset saavat tukea omaa äidinkieltä puhuvilta ihmisiltä, turvallisilta aikuisilta ja mielellään sellaisilta joilla on omakohtaista kokemusta sodasta, pakolaisuudesta tai turvapaikanhakijuudesta.

      Tähän on kuitenkin vain harvoin mahdollisuus, eikä tuen saaminen siihen kaatua. Tärkeintä onkin ”läsnäolo”, halaaminen, kuunteleminen, kiinnostus ja ymmärtäminen.

      Onneksi on olemassa menetelmiä, jotka mahdollistavat ja edistävät näiden saavuttamista. Saduttamisen lisäksi on paljon muitakin keinoja, joilla voidaan tukea kriisissä olevia tai siinä aiemmin olleita lapsia ja nuoria.

      Tykkää

  2. liisakarlsson sanoo:

    Miten surullisen ajankohtainen aihe.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s