Kun lapsia alettiin kuunnella

Tuntuuko arki joskus rutiinien täyttämältä, pieniksi paloiksi pilkotulta palapeliltä, jonka jokapäiväiseen kokoamiseen menee kasvattajien kaikki voimat? Eräässä päiväkodissa tuntui tällaiselta. Kasvattajat olivat myös erään projektin myötä havainneet, etteivät olleet tottuneet ottamaan huomioon lasten omia näkökulmia.

Tilanteeseen muutosta haluavat kasvattajat kutsuivat päiväkotiin tutkijan, jonka avulla ryhtyivät toimintatutkimuksen keinoin työstämään asiaa. He videoivat toimintaansa, järjestivät keskustelutapaamisia tutkijan kanssa, tekivät opintomatkoja, asettivat tavoitteita – ja alkoivat muuttaa toimintaansa. Alkoivat kuunnella lapsia. Tavoitteena läheisten ja luottamuksellisten välien kehittäminen aikuisten ja lasten välille ja tilan antaminen lasten ajatuksille.

Ja mitä siitä seurasikaan? Aamupiireistä tuli aikuiskeskeisten ja rutinoitujen tuokioiden sijaan sekä lasten että aikuisten odottamia kohtaamisen paikkoja, joissa lapsilla oli mahdollisuus kertoa heille itselleen tärkeistä asioista. Päivälepohetkistä tuli lapsille levottomien vahtimishetkien sijaan lähellä olemisen hetkiä, joissa lapsilla oli mahdollisuus tulla kuulluksi. Lapset alkoivat aikaisempaa aktiivisemmin tuoda esiin näkemyksiään. Aikuiset alkoivat kokea lapset tasavertaisiksi kanssaan. Lapset alkoivat kuunnella toisiaan.

Eikä siinä kaikki: työstä tuli kasvattajille helpompaa ja innostavampaa. Palavereissa ei enää tarvinnut keskustella toiminnan pyörittämisestä – voitiin keskustella lapsista yksilöinä ja ryhmänä. Opittiin myös aikuisten kesken jakamaan uudella tavalla kokemuksia, antamaan palautetta, kuuntelemaan ja arvostamaan aitoa läsnäoloa.

Ja vielä: Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten havaittiin olevan lapsia siinä missä muutkin. Huomattiin jokaisella olevan tietoa ja osaamista. Ei keskitytty enää puutteiden ja ongelmien etsimiseen vaan mahdollisuuksiin.

Ehkä siellä päiväkodissa nähtiin se, että kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Ja että siksi me tarvitsemme toisiamme. Lapset tarvitsevat aikuisia, sehän tiedetään. Ja sekin sentään aika usein muistetaan, että lapset tarvitsevat toisiaan. Aikuistenkin joskus myönnetään tarvitsevan toisiaan. Mutta sitä harvoin huomataan, miten paljon me aikuiset tarvitsemme lapsia.

Johanna Olli
TtM,tohtorikoulutettava  
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry 
s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com
Twitter (suomeksi)
Twitter (englanniksi)      
Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta
Terveystieteilijöiden yhteisblogi
 

Mitä aidan takaa löytyy ja kuka sinne pääseeLähde:

Niikko, Anneli & Korhonen, Merja. 2014. Varhaiskasvattajat lapsikeskeisen pedagogiikan kehittäjinä päiväkodissa. Kasvatus 45 (2), 127–139.

(Luettavissa Elektra-tietokannasta esim. Nelli-portaalin kautta: http://www.doria.fi/handle/10024/104051)

Advertisements

Tietoja johannaolli

Tarkastelen lasten maailmaa hoitotieteen, lapsuudentutkimuksen ja vammaistutkimuksen näkökulmista. Ja kyllä, joskus myös siitäkin näkökulmasta, mitä "oikeiden elävien lasten" kanssa touhuaminen herättää. Teen Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa vammaisten lasten osallisuutta tukevasta hoitotyöstä. Lisätietoja löydät kuvan alla olevista linkeistä.
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Dialogisuus, Hyvinvointi, Kuuntelu, Lasten näkemykset, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kun lapsia alettiin kuunnella

  1. liisakarlsson sanoo:

    Onko se noin helppoa loppujen lopuksi? Kertokaa, missä on vastaavanlaista toimintaa?

    Tykkää

  2. Tuija Aarnio sanoo:

    Hienoa, jos jossain on koko työyhteisö suht samaan aikaan valmis suht samansuuntaisiin muutoksiin työssään. Yleensähän muutos aina aiheuttaa vastarintaa, ainakin joissakin yhteisön jäsenissä. Olisi tosiaan mahtavaa kuulla jostakin päiväkodista, jossa oikeasti lapsikeskeinen toimintatapa on koko päiväkodin toimintatavoissa sisäänkirjoitettuna. Omissa kokemuksissani on vain yksittäisiä opettajia/hoitajia, jotka enemmän tai vähemmän ’vastarannan kiiskinä’ toimivat omia arvojaan vastaavalla tavalla ja usein muun työyhteisönsä silmätikkuna ”no ku se nyt on tollanen” -tyyliin.

    Liked by 1 henkilö

  3. johannaolli sanoo:

    Niin, olisi tosiaan hienoa kuulla käytännön työntekijöiden kokemuksia aiheesta! Laittakaahan kysymystä eteenpäin verkostoissanne, Facebookissa ja muualla, niin ehkä joku innostuu kertomaan kokemuksiaan.

    Sen verran voisin tarkentaa omaa tekstiäni, että vaikka tiivistäessäni tutkimuksen bloggaukseksi sain muutoksen ehkä kuulostamaan helpolta, niin pitkä ja monipolvinen prosessihan se toki tuon kyseisen tutkimuksen päiväkodissakin oli.

    Liked by 1 henkilö

  4. Paluuviite: Vaikuttava tiede | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s