Olla lapsi, mitä se on?

HiekallaMoni luulee tietävänsä, mitä on olla lapsi – onhan jokainen elänyt lapsuuden. Aikuisen tieto lapsista ja lapsuudesta on kuitenkin erilaista kuin lapsen. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen menetelmillä me tutkijat yritämme lisätä ymmärrystä lasten ajattelusta näistäkin aiheista.

On silti sanottava, että jotkut aikuisetkin vaikuttavat ymmärtävän lapsen olemusta aika hyvin. Yksi tällainen aikuinen on filosofi Eero Ojanen, jonka kirjan ”Lapsen filosofia” luin vastikään. Se oli herkullinen sukellus läpi monenlaisten erilaisten elämän ymmärtämistapojen; suuria oivalluksia mainion nasevasti muotoiltuna tarjoileva kirja. Tartun nyt vain yhteen ajatuskulkuun tuossa kirjassa, vaikka niitä olisi siinä lukuisia mielenkiintoisia.

Eräs perinteinen tapa on ollut pitää lasta ja aikuista aivan erilaisina ja kuvata vastakohtien kautta (kuten pieni – iso, heikko – vahva jne.). Ojanen kuitenkin ehdottaa muunlaisia ajatustapoja.

”Tarkoittaako kasvu ja kehitys sitä, että siirrymme yhdestä vaiheesta toiseen ja jätämme sen edellisen kokonaan taakse? Ei ainakaan välttämättä. Entä jos edelliset vaiheet jäävätkin jollain tapaa meidän sisällemme? Silloin lapsi ei ole aikuisen vastakohta tai jotain täysin erilaista vaan asia on monimutkaisempi.”

Lapsessa ja aikuisessa on Ojasen ajattelun mukaan samaa lopulta myös se, ettei aikuinenkaan ole täysivaltainen ja riippumaton. Itse ajattelen, että oman keskeneräisyyden ja heikkouden hyväksyminen on tärkeä osa aikuisuutta. Vammaisten lasten kanssa työskentelyyn liittyvässä tutkimusartikkelissamme (Olli, Vehkakoski & Salaterä 2012) päädymme pohdinnassa suosittelemaan ammattilaisille sekä itsensä että lasten näkemistä yhtä aikaa sekä osaavina että keskeneräisinä. Se mahdollistaa dialogin, jossa kumpikin voi kuulla toista – ja myös itseään. Silloin aikuisetkin voisivat paremmin ymmärtää lapsena olemista.

Johanna Olli, TtM, tohtorikoulutettava
 
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry 
s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com
Twitter (suomeksi)
Twitter (englanniksi)      
Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta. 

 

Mainokset

Tietoja johannaolli

Tarkastelen lasten maailmaa hoitotieteen, lapsuudentutkimuksen ja vammaistutkimuksen näkökulmista. Ja kyllä, joskus myös siitäkin näkökulmasta, mitä "oikeiden elävien lasten" kanssa touhuaminen herättää. Teen Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa vammaisten lasten osallisuutta tukevasta hoitotyöstä. Lisätietoja löydät kuvan alla olevista linkeistä.
Kategoria(t): Dialogisuus, Lapsuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Olla lapsi, mitä se on?

  1. Tuula Stenius sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Käytännössä nähdään usein aikuinen valmiina ja lapsi keskeneräisenä. Jään pohtimaan tätä vielä. Ojasen muissakin kirjoissa on tarttuvaa oivaltamista.

    Liked by 1 henkilö

  2. johannaolli sanoo:

    Hei Tuula, kiitos palautteesta. Niin, erityisesti ammattilaiskäytännöissä on usein varsin kaukainen ajatus, että ammattilainen aikuinen voisi olla jotenkin puutteellinen tai tietämätön. Ja sitä me ammattilaiset kuitenkin vaan hyvin usein olemme. Oikeastaan voisi sanoa, että olemme sitä aina, koska emme koskaan etukäteen voi tietää kenenkään lapsen omia näkemyksiä. Ja ne kuitenkin ovat – työssä kuin työssä – ihan ensiarvoisen tärkeitä. Mielestäni lapsialojen ammattilaisten (yhtä lailla kuin muidenkin ihmisalojen) tärkeä tehtävä olisi uskaltautua myöntämään tietämättömyytensä ja muutkin puutteensa, eikä yrittää esittää kaikkitietävää. Puutteellisuuden myöntäminen ei kuitenkaan tarkoita omien vahvuuksien ja taitojen vähättelyä; päinvastoin, silloin niistä voi ehkä vielä paremminkin iloita ja niitä hyödyntää, kun ne yhdistetään aitona ihmisenä olemiseen.

    Liked by 1 henkilö

  3. riikkahohti sanoo:

    Pitääpä päästä katsomaan Ojasen kirjaa! Mieleeni on jo kauan sitten tarttunut kirjailija Michel Tournierin ajatus siitä että kehitys kotelosta perhoseksi menee ihmisillä toisin päin. Ensin on lapsi kuin perhonen joka aikuistumisen myötä koteloituu. Ehkä vähän lapsuutta romantisoivaa, mutta jotenkin kiehtovaa ajatellen lasten monitahoisuutta ja usein valloittavaa itseluottamusta.

    Liked by 1 henkilö

    • johannaolli sanoo:

      Perhosesta koteloksi – kiehtova ajatusleikki tosiaan. Ehkä monelle käykin niin, mutta mielestäni se ei ole väistämätön kehityskulku. Lapsuuden ”perhosominaisuuksia” voi kyllä säilyttää aikuisuuteenkin, tai mahdollisesti löytää ne siellä uudelleen. Eikä sen silti tarvitse tarkoittaa vastuuttomana päiväperhona elämistä. Tuossa Ojasen kirjassa on tätäkin yhtä aikaa lapsena ja aikuisena olemisen teemaa käsitelty. Hän myös mielestäni onnistuu hienosti näkemään lapsen ihmeellisyyden ja silti olemaan romantisoimatta lasta.

      Tykkää

  4. osaamisenilo sanoo:

    Hieno, erittäin kuvaava vertaus tuo ”koteloituminen”.
    Tietämättömyyden/osaamattomuuden myöntämisessä johtajan esimerkki on varmaan yksi merkittävä asia.

    Tykkää

  5. johannaolli sanoo:

    Niinpä, jos johtajat yrittävät pitää yllä erehtymättömyyden kuvaa itsestään, on alaistenkin vaikea myöntää muuta. Myös tulevien ihmisammattilaisten opettajilla on tässä kohtaa suuri vastuu – opetetaanko, että tietojen hallinta (tai edes hallinnan esittäminen) on tärkeintä vai halu ymmärtää ja kyky etsiä tietoa yhteistyössä toisten kanssa. Ja että ammattilaisten tehtävä ei ole ymmärtää asiakkaan puolesta, vaan hänen kanssaan.

    Tykkää

  6. liisakarlsson sanoo:

    Seija Kitula kirjoittaa:
    Lapsi sisältyy aikuiseen, jos ei välttämättä halua tappaa tai näivettää sisäistä lastaan. Lapsilla on kuitenkin monipuolisempaa havainnointia yleensä, koska aistit eivät ole vakiintuneet vastaanottamaan tietoa ja aistimuksia vain tietyllä tai tietyillä tavoilla. Eri-ikäiset ihmiset tarvitsevat toisiaan ja voivat oppia toisiltaan.

    Tykkää

  7. Maria Salonen sanoo:

    Edesmennyt teologi Martti Lindqvist on kirjoittanut, ettei usko, että elämä olisi yhdessä hetkessä vain lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta tai vanhuutta. Hänestä ihmisen aika on paljon monitasoisempaa. Siksi aikuinenkaan ei ole vain aikuinen. Ja lapsilla voi olla hämmästyttäviä filosofisia oivalluksia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s