Lasten sosioemotionaalisista vaikeuksista – ja vahvuuksista

Vaikeuksien näkyminen ja kohtaaminen

Ihmisellä tulisi olla kyky tulla toimeen paitsi muiden myös itsensä kanssa. Tällaista kykyä nimitetään usein sosioemotionaalisiksi taidoiksi, sosiaaliseksi kompetenssiksi tai parhaimmillaan prososiaaliseksi toiminnaksi. Toisinaan nämä ihmisyydelle tarpeelliset taidot kehittyvät kuitenkin puutteellisesti, jolloin lapsi, nuori tai aikuinen saattaa oireilla tavoilla, jotka poikkeavat normitetun arvomaailmamme mukaisesta toiminnasta.

Jos esimerkiksi alakouluikäisellä lapsella on pulmia paitsi emotionaalisella myös sosiaalisella tasolla, voivat ongelmat näkyä niin tunnetilojen tulkinnassa ja hallinnassa kuin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ongelmat saattavat olla hyvin moniulotteisia, ja samankaltaiseenkin oirekuvaan ovat voineet johtaa täysin erilaiset pohjasyyt. Vaikeudet voivat karkeasti jaoteltuina kääntyä sisäänpäin tai näkyä räiskyvästi ulospäin. Varsinkin jälkimmäinen koetaan koulumaailmassa vaikeana kohdata, vaikka molemmat antavat yhtä suuren syyn huoleen ja tukeen.

A little help, please.

 Sadutus tehostetun ja erityisen tuen muotona

Uudistetun oppilashuoltolain tarkoituksena on taata oppilaille paremmat oikeudet saada heille kuuluvia oppilashuollon piirissä olevia palveluja. Toisinaan polku on kuitenkin pitkä ja hidas, jolloin  koulun on etsittävä pikaisempia keinoja oppilaan tukemiseksi. Tavoitteena on varhainen tunnistaminen sekä ennaltaehkäisevä ja tarkoituksenmukainen tuki. (OPH)

Lähdenkin omassa tutkimuksessani liikkeelle ajatuksesta, että lasten hyvinvointia voisi tukea kehittämällä yleisen, tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevien lasten opetusta vahvistamalla oppilaiden narratiivista kehystä. Tämä tapahtuisi sadutuksen avulla, demokraattisessa vuorovaikutuksessa yhdessä lasten kanssa ja vertaisryhmän kesken. Työni tarkoituksena on löytää tärkeää ja kaivattua tietoa erityisopetuksen käytäntöjen, ja erityisesti sellaisten menetelmien kehittämisestä, joissa pyritään huomioimaan lasten oma näkökulma hyvinvointiinsa koulussa. Tietoa voidaan siten hyödyntää lasten opetuksessa ja yhteistyössä vanhempien sekä muun tukiverkon kanssa. Tällöin vastattaisiin myös uudistuvan opetussuunnitelman asettamiin tavoiteisiin koskien opetuksen ja oppimisen arvoja, osallisuutta, toimintakulttuuria ja oppilashuoltoa.

 Lähestyminen vahvuuksien kautta

Kun lapsi oireilee, on siihen yleensä jokin syy. Ja syy voi olla hyvä, ainakin lapsen kontekstista käsin tarkasteltuna. Aikuisen voi olla sitä vaikea ymmärtää, sillä lapsen reaktio saattaa olla ristiriidassa ’normiarvoisen’ toiminnan kanssa. Tällöin lasta lähestytään helposti hänen ongelma-alueidensa kautta, jolloin ongelmat saattavat edelleen kulminoitua ja kontakti lapseen menetetään.

Jos asetelmaa hieman muuttaa, saatetaan päästä parempiin tuloksiin. Positiivisella puuttumisella lähestytään lasta hänen vahvuuksiensa kautta. Tavoitteena on edelleen saada aikaiseksi kehitystä toiminnanohjauksessa ja tunteiden säätelyssä, mutta tämä tapahtuu rakentamalla itsetuntoa onnistumis- ja osaamiskokemusten kautta, jolloin myös minäkäsitys vahvistuu. Yksi positiivisten väittämien kautta lähestyvä arviointiväline on Käyttäytymisen ja Tunteiden vahvuuksien Arviointiväline (KTA), jonka toimivuudesta on saatu hyvinkin tuoretta tutkimustietoa. Tällaisella lähestymistavalla on mahdollista saavuttaa myönteistä kehitystä sosioemotionaalisessa kompetenssissa.

 …näihin tunnelmiin,

Timo Hirvonen
erityisopettaja

Lähteinä:

Hotulainen, R. & Kuorelahti, M. & Lappalainen, K. & Tanskanen, J. 2010
Lasten ja nuorten sosio-emotionaaliset vaikeudet – mikä avuksi?

Lappalainen, K. & Sointu, E. 2013.
Vahvuuksia tunnistamalla käyttäytymisen ja tunteiden hallintaa koulussa

Mainokset

Tietoja Timo Hirvonen

- KM, erityisopettaja - tohtorikoulutettava (sadutus sosioemotionaalisesti oireilevien lasten osa-aikaisena erityisopetuksena: lasten toiminnallisia tiloja) - osa-aikainen lastenkirjailija
Kategoria(t): Lapsuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Lasten sosioemotionaalisista vaikeuksista – ja vahvuuksista

  1. minnalahteenmaki sanoo:

    Ajatus siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan tukea kehittämällä kouluopetusta vahvistamalla oppilaiden narratiivista kehystä on kiehtova. Etenkin minua kiinnostaa sadutuksen ja muiden lapsilähtöisten menetelmien soveltaminen yhdessä vertaisryhmän kanssa ja myös keskellä tätä ryhmää. Mitä ”kuulolla olo” on tilanteissa kun yhtä lasta sadutetaan ja omaa vuoroa odotetaan? Mitä tilanteen todistajana oleminen vaikuttaa nuoren tuottamaan tarinaan, hänen halukkuuteensa kertoa satuja, käsitykseen menetelmästä?

    Tykkää

  2. hirvonentimo sanoo:

    Hei..

    ..ja kiitos kommenteista sekä kysymyksistä.

    Jatkan pohdintaa yleisellä tasolla, koulun institutionaaliset ja resurssiset rajoitteet huomioiden:

    Jos ryhmästä/luokasta muodostuu heterogeeninen, vastaa se moniin tasa-arvon, demokratian, lähikouluperiaatteen ja samanaikaisopetuksen tavoitteisiin. Tämä haastaa opettajan kohtaamaan erilaisuuden ja suunnittelemaan opetusta joustavaksi ja monipuoliseksi. Ideatasolla ajatus on innovatiivinen, käytännössä resurssipula tekee asetelmasta haastavan. Tällöin mainitsemasi seikat ’vuoron odottelusta keskellä isompaa ryhmää’ saattavat kulminoitua toiminnalisiin ongelmiin, jossa yksittäistä oppilasta on vaikea huomioida. Lapsen ääni jää silloin helposti huomaamatta. Jos lapsilähtöisyys on ollut perusteluna inkluusiolle – perimmäisenä pyrkimyksenä säästöt – ei lapsilähtöisyyden tavoitetta saavuteta, vaan lapset ajetaan pahimmillaan epätasa-arvoiseen asemaan.

    Pienryhmä voi olla perusteltu etuoikeus, josta osa lapsista hyötyy. Sen järjestelmän romuttaminen ei aina ole hyvästä, vaikka inklusiivinen koulu hieno tavoite onkin. Tästä päästään aasinsillan kautta homogeenisempien ryhmien (mahdolliseen) toimivuuteen: pienempi yksikkö voi olla toimivampi, ja siihen on helpompi kohdentaa täsmällistä tukea. Tähän perustuu mm. osa-aikainen erityisopetus, joka on pitkään näkynyt mm. LUKI-, matematiikan-, puheopetuksen muodossa. Mutta miksei vastaavaa tukea voisi antaa myös muilla osa-alueilla?

    Sosioemotionaaliset ongelmat ovat yhteiskunnan tilaan ja taantumaan peilaten alati kasvavassa osassa. Aikuisten haasteet näkyvät pienellä viivellä lasten kasvavina vaikeuksina. Se on ongelma, johon järjestelmän on kyettävä vastaamaan. Yksi ratkaisu on tehdä laaja-alaisista erityisopettajistamme oikeasti laaja-alaisia, eli opettajia, jotka voivat antaa tehostettua ja erityistä tukea myös sosioemotionaaliisiin ongelmiin. Siinä yksi vaihtoehto on homogeenisen pienryhmän ottaminen jaksoittaiseen, osa-aikaiseen erityisopetukseen, jonka muotona voi olla mainittu sadutus ja tavoitteena oppilaiden narratiivisen kehyksen ja toimijuuden vahvistaminen – ei kuitenkaan oppilaita eristäen, vaan osallisuuden ja aktiivisuuden tavoitteet huomioiden.

    Timo

    Tykkää

  3. Paluuviite: Diginatiiveista: korvalappustereoista Pinkku Pinskuun | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s