Maailmassa on tehty historiaa – mutta mikä on reaktio? Ensimmäistä kertaa on lasten oikeuksien puolustajat saaneet Nobelin rauhanpalkinnon, joka on jaettu vuodesta 1901. Ennen kaikkea ensimmäinen lapsi eli alle18-vuotias, pakistanilainen tyttö Malala Yousafzai, on palkinnonsaajana. Malala on puolustanut tyttöjen koulutusta ja kertonut tyttöjen asemasta ääri-islamilaisessa yhteisössä. Myös intialainen lasten oikeuksien puolustaja Kailash Satyarthi sai palkinnon. Hän on taistellut kansainvälisesti näkyvästi lapsityötä ja lapsien orjuuttamista vastaan. Lämpimät onnittelut!
Vastaanotto on ollut useasti positiivinen. Koetaan esimerkiksi, että palkintojen kohde on poliittisesti sopivan neutraali ja
Lapset kertovat sadutustilanteessa – ja vaikuttavat: Anna, Tommi, Sara, Seppo.
samalla ajankohtainen kun aggressiiviset ääriliikkeet vahvistuvat eri puolilla maailmaa.
Vähemmän huomiota on saanut se, mikä tekee tapauksesta erityisen historiallisen: lapsi on saanut palkinnon puolustaessaan lasten oikeuksia. Kirjoitin palkinnon julkistamispäivänä 10.10.2014 Facebookiin. ”Upeaa! Lapset maailmalla tarvitsevat rohkeita puolustajia. Malalan viesti on kaikille maailman lapsille ja nuorille: ’Ryhtykää vaatimaan oikeuksianne!’”
Mikä olikaan ensimmäinen kommentti kirjoitukseeni? Viestiä pidettiin vääränä: aikuisten tulisi vaatia lapsille oikeuksia. Vaadittiin että lasten pitää saada olla lapsia ja aikuisten tulee hoitaa oikeustaistelut.
Tämä pisti miettimään. Kyllä, on totta, että aikuisten tulee varmistaa lapsille hyvän elämän olosuhteet, mutta eikö lapsi saa olla poliittisesti aktiivinen? Milloin ihminen saa ryhtyä vaikuttamaan asioihin? Millä kriteereillä arvioimme sen kuka ja missä voi korottaa ääntään ja kertoa näkemyksiään? Samaan aikaan ihmetellään, miksi nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta.
Nobelin rauhanpalkinnonsaajista:
https://plan.fi/tyttojen-koulutuksen-puolesta-taistellut-malala-sai-nobelin-rauhanpalkinnon
http://www.un.org/press/en/2014/sgsm16248.doc.htm
Onneksi maailmassa on rohkeutta niin nuorissa kuin vanhoissakin jotka tekevät sitkeästi työtä paremman maailman puolesta, erityisesti lasten maailman puolesta. Energiaa voimme kaikki kohdistaa koulutuksen, tasaarvon ja parempien olosuhteiden paratamiseksi, sen sijaan että mietittäisiin onko rauhanteoilla ikäraja. Upeaa että meillä on Malala ja hänen kaltaisiaan kanssamme. Monika Riihelä
TykkääLiked by 1 henkilö
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.Toinen aiheeseen liittyvä sopimuksen kohta on se, että kaikkien lasten koulutuksen tulee pyrkiä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen kehittämiseen.
Maailman laajimmin hyväksytyssä ihmisoikeussopimuksessa (jolla Suomessakin on lain voima) ollaan siis sitä mieltä, että lapsi saa olla poliittisestikin aktiivinen. Itse ajattelen, että saa, mutta ei ole pakko. Valtavan hienoa on, jos lapsi haluaa, osaa ja uskaltaa puhua omien ihmisoikeuksiensa ja/tai niiden puolesta, joiden oikeudet eivät toteudu!
TykkääLiked by 1 henkilö
Johanna, näinhän se on. Lasten oikeus vaikuttaa on peräti Suomen perustuslaissa, kansainvälisessä lapsen oikeuksien sopimuksessa ja muussa lainsäädännössä. Miksi se kuitenkin tuntuu hankalalta aikuisesta?
TykkääTykkää
Olet tärkeän asian äärellä, Gullebrand. Koulutus on todella tärkeä tasa-arvon ja parempien olosuhteiden varmistaja. Sitä itsestäänselvyyttä ei aina tule ajatelleeksi täällä Suomessa. Uskomattoman rohkeita tekoja tehdään.
TykkääTykkää
Liisa, en ole kommentoinut viestiäsi vääräksi! Minähän pidin päivityksestäsi ja kommentoin sitä seuraavasti: ”Malalan viesti kaikilla aikuisille pitäisi olla: ”Ryhtykää vaatimaan oikeuksia lapsillenne” Malalalla oli onni selvitessään attentaatista, jonka oikeutusta on todella vaikea ymmärtää kenenkään puolustavan. Lapsia pitää kuunnella ja heitä pitää kuulla, mutta lasten pitää saada olla lapsia. Meidän aikuisten tulisi hoitaa tässä maailmassa nämä oikeustaistelut.”
Malalalla oli jo viesti lapsille, minä kommentoin mitä haluaisin Malalan viestin olevan aikuisille. Olen todella onnellinen Malalan palkinnosta. Se, että lapset osallistuvat ja heillä on poliittisia mielipiteitä ei ole väärin, eikä tunnu ainakaan tästä aikuisesta hankalalta. Tämä some ehkä on sitä hieman, koska en osaa esittää mielipidettäni niin, että tulisin oikein ymmärretyksi. Minulla on itsellänikin ollut vahvoja poliittisia mielipiteitä jo nuorena – en osaa kuvitella kieltäväni sitä muilta ”Meidän aikuisten tulisi tässä maailmassa hoitaa nämä oikeustaistelut” – ei lapsia etunenässä tykinruuaksi ja barrikaadeille. Meidän aikuisten tulisi ottaa vastuu siitä taistelussa, jossa lasten oikeudet turvataan.
TykkääTykkää
Anu: näkemyksesi on todella tärkeä ja kannatettava! On totta, että aikuisilla tulee olla vastuu lasten oikeuksista. Eikä lasten aktiivisuusaste sitä muuta. Blogitekstini tarkoitus oli nostaa esiin lasten vakavasti ottaminen: yllättävän vähän on Malalan palkinnossa nostettu esiin , miten palkinto alleviivaa, että lapsilla on tärkeää asiaa ja tietoa. Heitä(kin) on kuunneltava. Osa aikuisista haluaa pitää lapset poissa ”maailman melskeestä”, jossa lapset kuitenkin elävät – tahtoivatpa he tai heidän kanssaan toimivat aikuiset sitä tai eivät. Sinä et sitä tee, mutta näitä ihmisiä löytyy paljon. Kiitos, Anu, arvokkaasta kommentista ja selvennyksestä. Ei kun Nobelisteille yhdessä lippua liehuttamaan!
Liisa Karlsson
TykkääTykkää