Lapsi kertoo, jos aikuinen pysähtyy kuuntelemaan

Jokapäiväisiin arkirutiineihini nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä kuuluu esikoiseni haku koulubussipysäkiltä. Koulu on 10 kilometrin päässä, joten lapseni kulkee matkat koulubussilla. Aluksi olin kovin skeptinen pitkiä bussimatkoja kohtaan, mutta lapsi vakuuttaa, että matkat sujuvat hyvin. Kivoja asioita ovat muun muassa eväiden syönti ja niiden vaihtaminen kavereiden kanssa.

Tänä syksynä olen havahtunut huomaamaan, että lapseni viettävät suurimman osan päivästä koulussa, jossa heillä on aivan omat maailmansa. Kun esikoinen on astunut ulos koulubussista, alan usein kysellä, mitä hän on syönyt, kenen kanssa hän on leikkinyt, mitä hän on oppinut jne. Haluaisin niin kovasti tietää, mitä päivän aikana on tapahtunut. Olen kuitenkin huomannut, että vastaukset ovat yleensä lyhyitä, ja yleinen vastaus on “En mä muista” tai “En tiedä”. Yleensä perusteellisimmat vastaukset saan ruokakysymykseen, ja jos joskus unohdan kysyä ruoasta, lapseni muistuttaa: “Äiti, unohdit kysyä, mitä olen syönyt.” Haluaisin kuitenkin tietää enemmän siitä, mitä lapseni ajattelee ja mitä tunteita hänellä on ollut päivän aikana, mutta miten?

Saman kysymyksen äärellä painin myös oman väitöskirjatutkimukseni kanssa: mitä lapset kertovat päivittäisestä elämästään? Analysoin 5 –7 -vuotiaiden lasten haastatteluita heidän elämästään monikulttuurisessa päiväkodissa. Lapsilta on kysytty mm. päiväkodin toiminnasta, kiusaamisesta, oppimisesta, vanhempien osallistumisesta päiväkodin toimintaan, harrastuksista ja asuinalueesta. Lapset kyllä vastaavat kysymyksiin, mutta melko lyhytsanaisesti. Sen sijaan eläimistä, riidoista ja perheistä he kertovat paljon ja monisanaisemmin – asioista, joilla on selvästi heille enemmän merkitystä.

Eräänä syysiltana mieheni kaivoi kitaran esiin ja alkoi soitella melodiaa. Pian esikoinen alkoi tanssia ja laulaen kertoa päivästään, johon oli kuulunut paljon erilaisia tapahtumia. Kuuntelin aivan ihmeissäni ja innolla viereisessä huoneessa; tämän yhden laulun aikana sain kuulla enemmän lapseni koulupäivästä kuin koskaan aikaisemmin esittämieni kysymysten avulla. Päivän tapahtumista laulamisesta onkin tullut uusi hauska iltatraditiomme, josta kaikki selvästi nauttivat. Lisäksi itse olen keksinyt uuden kysymyksen “Mitä olet tänään leikkinyt?”, josta lapseni tykkäävät ja joka innoittaa meidät yhteiseen toimintaan: lapset kertovat yksityiskohtaisesti leikeistään ja ehdottavat usein, että minäkin leikkisin heidän kanssaan samoja, heille tärkeitä leikkejä. Leikkiessäni huomaan saavani paljon tietoa siitä, mitkä asiat askarruttavat, pelottavat ja ihastuttavat meitä kaikkia.

Tutkimuksen teossa puolestani yritän taas pitää mielessäni koko ajan kysymyksen siitä, mitkä asiat ovat lapsille merkityksellisiä ja mitä he itse kertovat omasta elämästään päiväkodissa ja kotona sen sijaan, että tulkitsisin niitä aikuisen näkökulmasta. Tärkeää on, että aikuinen asettuu kuuntelemaan lasta lapselle itselleen sopivalla tavalla ja oikealla hetkellä. Jos nyt keräisin uutta tutkimusaineistoa, kokeilisin muitakin menetelmiä kuin haastattelua. Ehkä pyytäisin mieheni mukaan soittamaan kitaraa, jos joku lapsista innostuisi laulamaan!

Anna-Leena Lastikka, KM, Lto, jatko-opiskelija, Lapset kertovat ja toimivat -tutkija- ja kehittäjäverkoston (LKT) hallituksen jäsen, kahden aktiivisen pojan äiti

Advertisements

Tietoja liisakarlsson

Professori, Itä-Suomen yliopisto, dosentti Helsingin yliopisto * Teen tutkimusta ja kehittämistyötä lapsuuden ja työyhteisöjen sekä osallisuuden näkökulmasta kasvatuksessa ja opetuksessa, työyhteisöissä ja kulttuurissa (lapsinäkökulmaisuus, tutkivat pienryhmät lapsilla ja aikuisilla, toimijuus, työn kehittäminen, käyttöteoriat, tutkimusmenetelmät, narratiivisuus, sadutusmenetelmä) * Lapset kertovat ja toimivat -verkoston (LKT) pj. * Lapsuudentutkimuksen seuran hallituksen jäsen * Nordic Child Culture Research (BIN-Norden), Pohjoismaisen lastenkulttuurin tutkijoiden verkoston johtoryhmässä http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimusarkisto/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/ www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat
Kategoria(t): Dialogisuus, Hyvinvointi, Kuuntelu, Lapsuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Lapsi kertoo, jos aikuinen pysähtyy kuuntelemaan

  1. Sanna sanoo:

    Kiitos tärkeästä kirjoituksesta! Suurin oivallukseni tähän mennessä väikkäriprojektissani on ollut sen huomioiminen, miten voisin osallistaa nuoret itsensä tiedon tuottamiseen. Vaikka erilaiset surveyt ja haastattelut ovatkin verrattain helppo tapa kerätä aineistoa, on näiden menetelmien haaste juuri tuossa aikuisnäkökulmassa ja siitä käsin esitetyistä kysymyksistä.

    Liked by 1 henkilö

    • Anna-Leena sanoo:

      Kiitos Sanna! Hienoa, että olet oivaltanut väikkärissäsi nuorten oman osallistumisen tiedon tuottamisessa. Haastattelu on tosiaan ongelmallista ja haastavaa. Itse huomasin, että lapset ajattelivat minun tietävän vastaukset kysymyksiini, ja jouduinkin vakuuttelemaan heille, että vain he itse tietävät vastauksen – valta-asetelma on usein hankala. Toisaalta, kun olin monta kertaa toistanut, että en tiedä vastauksia ja lapset oivalsivat, että olin oikeasti kiinnostunut heistä ja heidän mielipiteistään, monet innostuivat kertomaan, piirtämään tai laulamaan heille selvästi merkityksellisistä asioista.

      Liked by 1 henkilö

  2. liisakarlsson sanoo:

    Anna-Leena Lastikalla on erittäin tarkkanäköisiä huomioita ja oivalluksia. Tuo vaikeus on, miten löytää niitä tapoja, jolloin kerronta innostuttaa. Mies ja kitara – saisiko niitä kouluunkin?

    Tykkää

  3. Tuula Stenius sanoo:

    Niin, muistui mieleeni jokin artikkeli ja löysinhän sen kirjoittamalla Googleen hakusanaksi: ”mitä jännää”. On tämä tiedonhankinta hauskaa. Niin, tämä artikkeli haastatteli Kirsti Lonkaa:
    ”Vanhemmat aina kysyvät lapsilta, että oletko tehnyt läksyt. Miksi he eivät kysy, että mitä jännää siellä koulussa oli tänään ja mitä uutta olet oppinut?” (http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/professorin-neuvo-vanhemmille-kysy-lapselta-mita-jannaa-koulussa-tapahtui/4246378)
    Kokemukseni on myös se, että kysymisen tavalla on merkitystä, saako vastauksen. Keskustelun herättäjänä lähtökohtana lapsen omat leikit, on mitä hienoin ajatus.
    Yritänpä muistaa kertoa tämän opiskelijoille, kun menevät työssäoppimaan. Osalla nuorista ei ole mitään kokemusta lapsista. Olkaa kiinnostuneita lasten leikeistä. Niitä ei tarvitse ymmärtää. Voi ihan hyvin keskustella kiveksi muuttavista olioista, supernäöstä ja Kaakeliuunin seikkailuista, vaikka ei ymmärräkään niistä mitään. Minimissään neuvon toistelemaan lasten käyttämiä sanoja ja myötäilemään heidän innostustaan.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s