Sikiön toimijuuksista.

Minusta tuli vastikään isä. Odotusaikana pohdin paljon isyyden muodostumista. Erityisesti huomasin sen liittyvän sikiön tuottamiseen sikiö-vauvaksi erinäisten neuvola- ja lääkärikäytänteiden, tavarahankintojen ja tästä seuraavan kodin uudelleen reviirittämisen sekä sukulaisten ja ystävien kanssa käytyjen keskustelujen kautta.

Erityisen kiinnostavaa on ollut seurata, kuinka vaimoni vatsassa elävä olento alkoi saada persoonallisia piirteitä. Terveydenhoitajat ja ultraäänikätilöt kuvasivat, kuinka hän kääntyilee, menee karkuun, on rauhallinen, säikky tai ei halua tulla kuvatuksi. Vatsan kasvaessa ja sikiön liikkeiden tullessa havaittavammiksi, nämä liikkeet myös kutsuvat tekemään tulkintoja ja unelmoimaan niistä kommunikointina. Hän reagoi tietynlaiseen musiikkiin tai tiettyihin ääniin, mielestämme. Ultraäänitutkimuksen kuvat välittivät visuaalisesti ajatusta uudesta inhimillisestä olennosta yli vastaanottohuoneen ja kodin, myös sukulaisille ja ystäville (ks. Homanen 2014). Näin myös isovanhempien oli mahdollista konkreettisesti nähdä kuva sukulaisestaan. Samalla kun näytimme kuvia pienestä olennosta omille vanhemmillemme, ymmärsimme, ettei moinen ole ollut heille mahdollista. Homanen (2014, 58) toteaakin naisen sisällä kasvavalla elämällä olevan ”monta olemusta asiayhteydestä ja historiallisesta ajankohdasta riippuen.”

Ultraääniteknologia ei ole ainoastaan mahdollistanut näköyhteyttä äidin kohdun sisään sekä sikiön kasvun ja kehityksen kontrollointia ja riskien seulontaa (en erittele tässä tällaisen kehityksen mahdollisia ongelmakohtia tai mahdollisuuksia), vaan myös toiveita sukupuolen selvittämisestä ennen sikiön syntymää. Usein kysymys siitä, onko sukupuoli vanhempien tiedossa, olikin kolmen ensimmäisen meille esitetyn kysymyksen joukossa. Monet myös halusivat esittää oman arvionsa sikiön sukupuolesta viitaten vatsan asentoon, silmien välkkeeseen tai muihin seikkoihin. Yritin miettiä, miksi muun muassa ajatellaan, että isälle poikavauva olisi mieluisampi.

Olemme oppineet, että uuden ihmisyksilön hyvinvoinnin kannalta tulee hankkia muun muassa eri kokoisia ja mallisia vaatteita, kestovaippoja tai kertakäyttövaippoja, hiusharja, lämpömittari, suuhygieniavälineitä, sitteri, itkuhälytin, turvaistuin (sekä mahdollisesti auto, johon tämä laitetaan, jos sellaista ei vielä ole), sänky, torkkupeitto, hoitopöytä, harsoja, voiteita, kylpyamme, lastenrattaat ja kantoliina. Asuntomme reviirit muotoutuivat uudenlaisiksi näiden tavaroiden ja niihin sisältyvän odotuksen kautta. Tavaroihin sisältyy ajatuksia siitä, minkälaiset (ja minkä väriset) tavarat sopivat tai ovat välttämättömiä lapselle (ja sen vanhemmille). Syntyvän lapsen tavaroille on markkinat ja välillä vauvatuotteiden hinnat (ja olemassaolo) voivat tuntua käsittämättömältä. Vauvan kulutuksesta on nykyaikana tullut myös eettinen ja kasvatuksellinen kysymys, joka materialisoituu erityisesti keskusteluissa kestovaipoista sekä yleisemmin vaatteiden ja tavaroiden kierrätyksestä. Tavaroiden kautta tuotetaan sikiö-vauvasta tietynlaista yksilöä.

Kuten Homanen (2014, 64) toteaa, neuvolan tarkoituksena on rakentaa vauvalle paikka ”vanhempien mielikuviin, konkreettisiin kotitalouksiin ja sukulaissuhteisiin.” Sikiöstä tuotetaan inhimillinen olento, jotta vanhemmat osaisivat suhtautua siihen sellaisena sen syntyessä. Sikiön ja kasvavan vatsan ympärille kietoutuu kulttuurisia odotuksia, joihin vastatessaan tulevat vanhemmat alkavat tulla ”vastuullisia valintoja tekeviksi” vanhemmiksi. Neuvolasta saadussa kirjasessa isälle ja äidille on eri osiot, joissa äidille tarjotaan laajemmin tietoa sikiön kehityksestä ja isää valmistellaan oman arjen muuttumiseen, raha-asioiden hoitoon sekä kannustetaan ottamaan vastuuta vauvan hoidosta äidin rinnalla. Äidin toivotaan mukautuvan tiettyihin ajallisesti määrittyviin ruokarajoituksiin raskausaikana ja vanhempia kannustetaan käymään hammaslääkärillä, jotta voidaan katsoa, hoitavatko he hampaitaan. Enkä kirjoita tätä kritiikin vuoksi, vaan pikemminkin huomatakseni ja muistaakseni, että vanhemmuus ja lapsuus rakentuvat tietyssä paikassa ja ajassa. Ja edelleen, sikiön toimijuuksilla en tarkoita sikiön itsensä tavoitteellisia tekoja. Pikemminkin olen viimekuukausien aikana käyttänyt tätä ajatusta miettiäkseni niitä suhdeverkkoja, joissa sikiö tulee olevaksi tietynlaisena olentona, niitä käytänteitä, jotka ovat muotoutuneet tuottamaan tietynlaista sikiökäsitystä (ja mahdollisesti kartoittamaan tätä haastavia tekijöitä) ja tätä kautta myös tietynlaista vanhemmuutta. Näitä kysymyksiä pohtivalle voin suositella myös Riikka Homasen tuoretta artikkelia, johon vastikään törmäsin.

 

Lähde

Homanen Riikka. (2014). Suhteellinen ja moninainen sikiö. Teoksessa Karoliina Lummaa  & Lea Rojola (toim.) Posthumanismi. Turku: Eetos, 57-80.

Mainokset
Kategoria(t): Lapsuus, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Sikiön toimijuuksista.

  1. johannaolli sanoo:

    ”Kun taloon syntyy ensimmäinen vauva,
    syntyvät myös isä ja äiti.
    Kolme vastasyntynyttä opettelemassa elämää.”

    Lämpimät onnittelut kaikille kolmelle vastasyntyneelle!

    Tykkää

  2. liisakarlsson sanoo:

    Kirjoituksen pohjalta on pakko pohtia, onko vauvuus tuote?

    Vauvat – ja jo sikiötkin – ovat paljon intentionaalisempia ja tavoitehakuisempia kuin aikaisemmin on luultu. Tästä on Claes von Hoften ryhmineen tutkinut. Katso artikkelia ”Havoinnoiva, ennakoiva ja motivoitunut vastasyntynyt” (von Hofsten) teoksessa Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan (toimittanut Karlsson & Karimäki 2012).

    Onnea uuteen elämän!

    Tykkää

    • tuuretammi sanoo:

      Tuote on kiinnostava ja pohdinnan arvoinen käsite.
      Se sai minut ajattelemaan ainakin:
      tuottamista eli prosessia, jonka seurausta tuote on [miten vaikkapa tiettyä vauvakäsitystä tai-muotia rakennetaan ja ylläpidetään];
      tuotteen (käyttö)tarkoitusta [miten tiettyä ajatusta vauvasta perustellaan];
      sivutuotteita, jotka syntyvät tuotantoprosessin seurauksina [mitkä ajatukset vauvasta ja vanhemmasta sopivat huonommin joukkoon];
      Tämä siis sen lisäksi, että nyt joulun alla tunnen lievää (mutta alati kasvavaa) pelkoa tulevia jouluja kohtaan, jolloin vauvamme halu on mukautunut jo paremmin markkinoiden halukoneeseen.

      Kiitokset onnentoivotuksista. Vauvan kanssa on ihanaa myös ihan vaan lumoutua.

      Tykkää

  3. NIinaR sanoo:

    Osuvasti kirjoitettu! Tunnistan tuosta paljon sitä mitä olen myös käynyt läpi tänä vuonna.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s