Pakolaisten ja suomalaisten lasten hyvinvointi tarinoissa

VIERAILIJABLOGGAAJANA Satu Prittinen

”Miksi palestiinalaiset?” on kysymys, joka minulle on esitetty hyvin usein kerrottuani pro gradu- tutkielmani aiheen. En vieläkään osaa antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi valitsin juuri palestiinalaisten pakolaislasten sadutetut tarinat vertailukohdaksi suomalaisten lasten tarinoille.

Featured image

Päädyin mutkien kautta tarkastelemaan hyvinvoinnin voimavarojen ja heikentäjien näyttäytymistä näissä aineistoissa, joissa molemmissa lapset olivat 2-12-vuotiaita. Tarinat oli kerätty sadutusmenetelmällä sekä suomalaisilta että palestiinalaisilta. Sadutuksessa lapsen kertomus kirjataan sanatarkasti, sitten tarina luetaan ääneen lapselle, joka hyväksyy sen tai halutessaan voi muuttaa sitä.

 Palestiinalaislapsen sadutustilanne       Kuvaaja: Kirsti Palonen

Aineistoni palestiinalaisten tarinat kuvasivat lähes poikkeuksetta sotatilanteita tai niiden seurauksia lapsen näkökulmasta. Suomalaisten tarinat olivat monipuolinen joukko, mutta suurin osa niistä oli kerrottu sadun muodossa eivätkä ne yleensä olleet kovin arkirealistisia.

Tarinoissa oli tästä huolimatta paljon yhteistäkin. Molemmissa aineistoissa hyvinvoinnin voimavaroina näyttäytyivät koti, perustarpeiden tyydyttyminen, onnellisuus, leikki, vertaissuhteet sekä mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa. Näiden lisäksi palestiinalaisilla voimavaroiksi lukeutuivat turvallisuuden tunne sekä perinnetanssin kautta koetut vaikutusmahdollisuudet. Suomalaisten tarinoissa – palestiinalaisista poiketen – voimavarana näyttäytyivät itsenäiset seikkailut vertaisten kanssa.

Hyvinvointia heikentäviä tekijöitä molemmissa aineistoissa olivat puutteet aineellisissa olosuhteissa, pelko sekä puutteelliset vaikutusmahdollisuudet. Palestiinalaisten tarinoissa hyvinvointia heikensivät myös vertaissuhteiden puute, leikin tai koulunkäynnin mahdottomuus, menetetyt läheiset sekä puutteet perustarpeiden tyydytyksessä. Suomalaisten tarinoissa heikentäjiksi nousivat leikin vaikeutuminen, haasteet vertaissuhteissa sekä yksinjääminen. Aineelliset olosuhteet kuvattiin parempina suomalaisten kuin palestiinalaisten lasten tarinoissa.

Tutkielmani tulokset tukevat paitsi aiempia lasten hyvinvoinnin tutkimuksia myös omia kokemuksiani, lapsille merkitykselliset asiat eivät vaadi rahaa tai erityisiä järjestelyjä vaan ovat hyvin arkisia. Oma koti, omat tärkeät esineet, perhe ja vertaiset sekä mahdollisuus leikkiin, koulunkäyntiin ja viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa, josta voisi johtaa ajatuksen lasten tarpeesta tulla kuulluksi. Aikuisilta tämä vaatii läsnäoloa ja aitoa kiinnostusta lapsista ja heidän ajatuksistaan. Tulokseni voivat osaltaan auttaa ammattilaisia kiinnittämään huomiota lapsille merkityksellisiltä vaikuttaviin asioihin.

Ehkä nyt tutkielmani valmistuttua voisin vastata palestiinalaisten tarinoiden valinnalle perusteluja kaipaaville, että niiden analysoiminen oli minusta tärkeää. Lasten kuuleminen oman hyvinvointinsa asiantuntijana on ehdottoman tärkeää heidän kotimaastaan riippumatta, mutta lasten kuuleminen jää erityisen herkästi taka-alalle silloin kun ympäristö kuormittaa perhettä ja yhteisöä kohtuuttomasti ja esimerkiksi eletään pakolaisleirillä. Aineistoni palestiinalaiset lapset olivat päässeet kertomaan omista kokemuksistaan aikuiselle, joka vieläpä kirjasi ne sanatarkasti ylös. Minä sain mahdollisuuden tarkastella näitä tarinoita suomalaisten tarinoiden rinnalla hyvinvoinnin näkökulmasta.

Selvimpinä ajatuksina tutkielmastani minulle ovat jääneet kaksi tekijää: lapsia tulisi kaikin keinoin suojella sotatilanteilta ja havainto siitä, että ulkoisista tai kulttuurisista eroista huolimatta lapset (kuten aikuisetkin) ovat perustavalla tavalla samanlaisia kotimaastaan riippumatta.Yhtäläisyyksien painottaminen eroavaisuuksien sijaan on minusta parasta vastalääkettä suvaitsemattomuudelle, jota vastaan tulisi etenkin lasten kanssa työskentelevien aktiivisesti toimia.

Satu Prittinen
KK, Lto, (keväällä 2015 KM), Helsingin yliopisto
satu.prittinen@helsinki.fi

Lähteet:

Prittinen, S (2015) Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät – suomalaisten ja palestiinalaisten lasten sadutetuissa tarinoissa (pro gradu julkaistaan alkuvuodessa nettissä)

Karlsson, L (2014, uudistettu painos) Sadutusavain osallisuuden toimintakulttuurin. PS-kustannus

Utters of Shutters (2012, e-kirja) (Täältä löytyvät palestiinalaisten lasten tarinat): http://www.into-ebooks.com/book/utters_of_shutters/

Mainokset

Tietoja liisakarlsson

Professori, Itä-Suomen yliopisto, dosentti Helsingin yliopisto * Teen tutkimusta ja kehittämistyötä lapsuuden ja työyhteisöjen sekä osallisuuden näkökulmasta kasvatuksessa ja opetuksessa, työyhteisöissä ja kulttuurissa (lapsinäkökulmaisuus, tutkivat pienryhmät lapsilla ja aikuisilla, toimijuus, työn kehittäminen, käyttöteoriat, tutkimusmenetelmät, narratiivisuus, sadutusmenetelmä) * Lapset kertovat ja toimivat -verkoston (LKT) pj. * Lapsuudentutkimuksen seuran hallituksen jäsen * Nordic Child Culture Research (BIN-Norden), Pohjoismaisen lastenkulttuurin tutkijoiden verkoston johtoryhmässä http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimusarkisto/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/ www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat Katso tarkemmin: https://liisakarlsson.wordpress.com/
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Pakolaisten ja suomalaisten lasten hyvinvointi tarinoissa

  1. Paluuviite: Oletko jo saduttanut? Sadun ja sadutuksen päivä on nyt! | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s