Elävien kirjojen seurassa

Tämä viikko on rasisminvastainen viikko.

Koulussamme järjestettiin elävä kirjasto. Kävin ensimmäistä kertaa lainaamassa elävän kirjan eli valitsemani henkilö kertoi minulle itse asiastaan. Elävän kirjaston kirjat edustavat erilaisia vähemmistöjä ja muita ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia.

Valitsin kirjan, jonka nimi oli maahanmuuttaja. Hän oli 27-vuotias Robert, Venäjältä Suomeen muuttanut. Hän oli maahanmuuton asiantuntija.

”Olen saanut Venäjällä yliopistokoulutuksen, mutta en voi käyttää sitä. Olen toimittaja enkä voi tehdä työtä, kun en osaa tarpeeksi hyvin suomea. Yleensä maahanmuuttajista ajatellaan, että ei osaa kieltä, ei osaa mitään ja elää tukien varassa. Opiskelen atk-insinööriksi ja haaveilen, että voin sitä työtä tehdä missä maassa vaan.”

Sitten kuuntelin 20-vuotiasta tyttöä. Hän oli asiantuntija siinä, että on täysin suomalainen, mutta eri värinen, koska isä on somalialainen. Hän kertoi: ”Mua katsellaan eri tavalla kuin vaaleeta suomalaista. Ihmiset menee viimeiseksi bussissa ulkomaalaisen viereen istumaan. Työpaikalla toki on ihmiset kattellu mua vähän epäilevästi aluksi, mutta kun osaan hommani ja puhun sujuvaa suomenkieltä niin se on muuttanut tilannetta huomattavasti. ”

RoopeIllalla kylään tuli 5-vuotias poika. Hän on asiantuntija alle kouluikäisen lapsen maailmasta. Kerroin hänelle elävästä kirjastosta, missä toinen kertoo toiselle. Roope nauroi ajatukselle, mutta kipusi tuolille istumaan ja jutteli:

”Sellanen aikuinen on kiva, joka antaa pelata tapletilla. Mä pelaan mainkräftiä. Siinä on suplaisurffi, äkspoks, tsompeja, luurankoja ja skeletoneita. Siinä voi tehdä talon ja löytää linnan. Sellanen paikkakin on, missä on pahispartnereita. Sit lopuksi ranskaksi: Sima in sauger. Saign louen klius. Sainsöök hompleuer. Toinkouen Jarna äin sögou. Nopa ain sögou. Sametupallo. Ain louen. ”

Kysyin, mistä olet ranskaa oppinut, johon Roope: ”Äiti on opiskellut ja minä oon kuunnellut.”

Kiitos kirjoilleni tänään.

Tuula Stenius

Tietoja Tuulius

Olen lastentarhanopettaja, montessoriohjaaja ja kasvatustieteen maisteri. Opetan lähihoitajaopiskelijoille kasvatusaineita. Minua kiinnostaa lasten oma kulttuuri. Teen innoissani väitöskirjaa Helsingin yliopistossa aiheenani "Pienten lasten huumori – tutkimus lasten tuottamasta huumorista ja sen vaikutuksista lapsiryhmässä".
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s