”— toistuvia raivareita ilman mitään syytä. — edelleen ajoittain raivokohtauksia, tulee nyt varsinkin väsyneenä jollei halua tehdä mitä häneltä toivotaan.” Näin lukee lääkärin kirjoittamassa tekstissä erään tutkimuksen aineistossa. Tutkija toteaa osuvasti analyysissaan, että lääkärihän siinä kyllä itse mainitsee kaksi oikeinkin hyvää syytä lapsen hermostumiselle: väsymyksen sekä lapsen ja aikuisen toivomuksen ristiriitaisuuden (Vehkakoski 2000). Joskus, tai ehkä useinkin ammattilaisaikuisetkaan eivät siis näe syytä lapsen tunteiden ilmaisulle, vaikka syy olisi ihan silmien edessä.
Erään lapsen alapesu oli tapana tehdä vauvojen kosteuspyyhkeillä. Lapsi huusi ja parkui, jolloin aikuiset ajattelivat, että lapsi nyt vain ei pidä tästä toimenpiteestä. Minä ainakin ajattelin. Kunnes tilanne muuttui sattumalta: pesussa alettiin käyttää erimerkkisiä kosteuspyyhkeitä. Ja itku loppui.
Siis jos lapsi vastustaa jotain, niin vaivaudutko ottamaan selvää, mikä voisi olla vastustuksen todellinen syy (sen ensimmäisenä olettamasi sijasta)? Tuleeko mieleesi kokeilla eri tapoja hoitaa kyseinen tilanne, jotta syy tai ratkaisu voisi selvitä? Muistatko yrittää etsiä lapsinäkökulmaa?
Johanna Olli TtM,tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com
Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta Terveystieteilijöiden yhteisblogi
Vehkakoski, Tanja. 2000. Vammainen lapsi ammatti-ihmisten asiakirjoissa. Diskurssianalyyttinen tutkimus lausuntojen kielenkäytöstä. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Research Reports 71.
