Kuka opettaa ja oppii?

Nyt on taas se aika, kun lähihoitajaopiskelijat ovat työssäoppimassa päiväkodeissa. Kiertelen monissa paikoissa ohjaamassa ja arvioimassa opiskelijoita. Käymme hyviä keskusteluita työpaikan ammattilaisten ja opiskelijan kanssa. Viime viikolla eräs venäläinen aikuisopiskelija ihmetteli suomalaiseen päivähoitoon kuuluvia asioita. Siinä päiväkodissa kuunneltiin lapsia ja hän ihmetteli ja ihasteli sitä. Sitten hän kertoi, miten itse oli toiminut erään lapsen kanssa:

”Oli yksi poika, joka tuli aamulla ja oli hyvin vihainen. Minä en tiennyt, mikä juttu se oli. Hän näytti ruokapöydässä minulle ja muille kieltä. Minä sanoin pojalle: ”Minullakin on kieli, mutta minä en näytä sitä”. Poika katsoi minua ihmeissään. Sanoin sitten: ”Siinä on sinulle tämän päivän tehtävä. Mieti, miksi minä en näytä kieltä sinulle?” Tilanne oli mennyt ohi myönteisesti ja poika oli lopettanut toimintansa.

Eräs hyvin nuori ja vähän lasten kanssa ollut opiskelijatyttö kertoi, miten hän oli toiminut miekka-askartelun jälkeen syntyneessä tilanteessa. Oli sovittu, että juuri tehtyjä miekkoja ei oteta ulos. Kuitenkin eräs poika oli salakuljettanut miekan eteiseen. Tyttö oli sanonut, että mehän sovittiin, että miekkaa ei voi viedä ulos. Poika oli vankkumattomasti pitänyt kiinni miekastaan.

Opiskelijatyttö asettui istumaan ja kuuntelemaan pojan perusteluita. Miekassa oli sellainen juttu, että kun sen vei ulos, se otti valon taivaalta. Leikki menisi pilalle, jos miekalla ei hakisi valoa. Tyttö oli heti ymmärtänyt asian vakavuuden. Hän ehdotti: Koska miekkaa ei saa viedä ulos, otetaan valo ulkona jollain kepillä ja tuodaan se sitten sisään ja laitetaan se miekkaan. Siihen poika oli suostunut ja leikki sai jatkua.

On ollut mukavaa olla työssäoppimassa.

Tuula Stenius
kasvatusaineiden lehtori
Järvenpää