Lapsinäkökulmainen tutkimus, mitä kuuluu?

Haastattelija: Mitä kuuluu kaksi päivää seminaarin jälkeen?

Lapsinäkökulmainen tutkimus: Kiitos, hyvää. Mahtavaa, että niin moni alkaa olla kiinnostunut minusta, että tällaisia seminaareja kannattaa järjestää, vaikka olenkin melko nuori lähestymistapa. Omaa tutkimustaan tai tutkimuskenttää esittelemässä oli kuusi tutkijaa ja heitä kommentoimassa vielä kolme lisää. Kuuntelijoita oli nelisenkymmentä paikan päällä ja lukuisia virtuaalisesti – jopa muista maista!

Haastattelija: Mitä sanoisit seminaarin ulkoisesta muodosta?

Lapsinäkökulmainen tutkimus: Monet kuulijat kirjoittivat pitävänsä erittäin paljon siitä, että esitykset olivat napakan lyhyitä eivätkä silti jääneet pinnallisiksi. Kommenttipuheenvuorot olivat ilahduttavasti pohtivia ja myös kauniisti ja ystävällisesti muotoiltuja.

Jotkut osallistujista tosin antoivat palautetta, että aihe on niin tärkeä, että sen käsittelyyn olisi saanut olla koko päivä, ja itse olen kyllä samaa mieltä. Tai vaikka kokonainen viikko! Osallistujien palaute oli kaiken kaikkiaan todella positiivista sekä järjestelyjen että sisällön suhteen, mutta keskustelua toivottiin enemmän.

Haastattelija: Entäs seminaarin sisältö, tekikö se oikeutta sinulle tutkimusotteena?

Lapsinäkökulmainen tutkimus: Noh, tässähän ei varsinaisesti pyritty antamaan kokonaiskuvaa minusta (paitsi professori Liisa Karlssonin varsin ansiokkaassa tiivistelmässä), vaan esittelemään osaa yhdessä tutkimusryhmässä meneillään olevista tutkimuksista. Mutta täytyy sanoa, että hyvin monipuolisen kuvan se antoikin! Oli aloittelevaa tutkijaa ja pidemmällä olevaa, oli yksinkertaisen selkeää keskustelunanalyysia ja välitiloja ymmärtävälle sopivaa nomadista tutkimusotetta, oli lapsuuden poliittisuutta, datan demonstrointia Muumimamman avulla, pohdintaa representaatioiden tarpeellisuudesta, hyvinvointikysymyksiä, osallisuutta ja lasten omia sanoja.

Haastattelija: Mitä haluaisit nyt sanoa niille, jotka nyt haluaisivat tietää lisää lapsinäkökulmaisesta tutkimusotteesta?

Lapsinäkökulmainen tutkimus: Minuun kannattaa tutustua! Hyvä keino on tämän blogin lukeminen ja täällä keskustelujen herättäminen kommenteilla. Myös kirjallisuutta aiheesta löytyy esimerkiksi tämän blogin Julkaisuja-sivulta sekä Lapset kertovat ja toimivat ry:n sivuilta. Tällaiseen mielenkiintoiseen tutkimusotteeseen tutustuessaan tutkijat voivat saada uutta ajateltavaa monestakin asiasta, mutta esimerkiksi siitä, mikä on kaikkein keskeisintä: lasten kuuntelu. (Ja kyllä aikuisihmisiäkin muuten kannattaisi kuunnella – tutkimuksissakin.) Samaa toivon kaikille lasten kanssa toimiville aikuisille: ymmärrystä siihen, miten voitte parhaiten juuri tätä lasta juuri tänään kuunnella – ja valmiutta huomata, jos huomenna joku toinen tapa onkin parempi.

IMG_0785

Mainokset

Tietoja johannaolli

Tarkastelen lasten maailmaa hoitotieteen, lapsuudentutkimuksen ja vammaistutkimuksen näkökulmista. Ja kyllä, joskus myös siitäkin näkökulmasta, mitä "oikeiden elävien lasten" kanssa touhuaminen herättää. Teen Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa vammaisten lasten osallisuutta tukevasta hoitotyöstä. Lisätietoja löydät kuvan alla olevista linkeistä.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s