Lapsena lasten kanssa

Minna Väkeväinen_uteliaat_tytöt_ikkunassa_saa_käyttää

Maalaus: taiteilija Minna Väkeväinen

Vierailijabloggarina Vesa Hirvonen

Kasvattajan pitää rakastaa lasta. Jos kasvattajan ohjeet lapselle eivät nouse rakkaudesta, lapset eivät vapaaehtoisesti kuuntele, usko eivätkä tottele häntä. Miten rakkauden sitten tulisi ilmetä? Jo Seneca (n. 4 eaa – 65) sanoi, että mahtailu ja rakkaus eivät sovellu yhteen. Siksi kaikenlainen yläpuolelle asettuminen on lopetettava, kun ollaan tekemisissä lasten kanssa. Lasten ohjaajan on itse asiassa tehtävä itsensä lapseksi lapsille. Hänen on kyettävä vakuuttamaan lapset hyvästä tahdostaan ja ystävyydestään. Tästä syystä ohjaajan on hymyiltävä, kun lapset nauravat, kehuttava heidän leikkejään, ylistettävä heitä, kun he opettelevat asioita. Kaikenlaista happamuutta ja vihaisuutta on vältettävä, kun joudutaan torumaan lasta. On käyttäydyttävä lempeästi ja ystävällisesti, niin että lapsi ei tunne saavansa silloinkaan osakseen vihaa vaan veljellistä rakkautta. Kun tavoitellaan ystävyyttä lapsen kanssa, aikuisen tulee imitoida lapsen yksinkertaisuutta, jopa leperrellä hänelle kuten äidit lepertelevät lapsilleen. Lasten on saatava opiskelunsa lomassa rentoutua, erityisesti aterioiden jälkeen ja muina aikoina, jolloin he ovat vähemmän alttiita vakavalle työskentelylle. Jopa aikuiset tarvitsevat hauskanpitoa lasten kanssa: Sokrateskaan ei hävennyt rentoutua velvollisuuksistaan leikkimällä lasten kanssa.

Arvaatko, miltä ajalta yllä olevat ajatukset ovat? Viime vuosisadalta? 1800-luvulta? Peräti jostain Rousseaun ajoilta? Ei, vaan keskiajalta. Ne ovat Jean Gersonin (1363-1429) mietelmiä. Gerson oli Pariisin yliopiston kansleri, jonka ajatuksia esimerkiksi Martti Luther arvosti. Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastossa tutkitaan Gersonin ja monen muunkin historiallisen ja modernin ajattelijan lapsikäsityksiä.

Vesa Hirvonen, uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa ja teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa

 

Mainokset

Tietoja liisakarlsson

Professori, Itä-Suomen yliopisto, dosentti Helsingin yliopisto * Teen tutkimusta ja kehittämistyötä lapsuuden ja työyhteisöjen sekä osallisuuden näkökulmasta kasvatuksessa ja opetuksessa, työyhteisöissä ja kulttuurissa (lapsinäkökulmaisuus, tutkivat pienryhmät lapsilla ja aikuisilla, toimijuus, työn kehittäminen, käyttöteoriat, tutkimusmenetelmät, narratiivisuus, sadutusmenetelmä) * Lapset kertovat ja toimivat -verkoston (LKT) pj. * Lapsuudentutkimuksen seuran hallituksen jäsen * Nordic Child Culture Research (BIN-Norden), Pohjoismaisen lastenkulttuurin tutkijoiden verkoston johtoryhmässä http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimusarkisto/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/ www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat Katso tarkemmin: https://liisakarlsson.wordpress.com/
Kategoria(t): historia, Lapsuus, Lasten näkemykset, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s