Sukupolvien kohtaamisia Terhokerhossa

Yksi ikäihmisistä antaa lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista valita, toinen kysyy lapselta, mitä lapsi haluaisi tehdä ja kolmas kyykistyy lapsen luokse kuuntelemaan lapsen kertomaa asiaa. Lapsen rohkeus ja mahdollisuus tehdä omia aloitteita riippuu paljon toimintaympäristöstä, jossa lapsi toimii. Ei ole itsestäänselvyys, että kotona runsaasti aloitteita tekevä lapsi olisi aloitteellinen myös harrastustoiminnassa tai koulussa. Lapset tekevät tarkkoja havaintoja ympäristöstään ja ympärillään olevista aikuisista. Lapset huomaavat nopeasti, onko aikuisen kanssa luontevaa ryhtyä oma-aloitteisesti juttusille vai kannattaako odottaa, että aikuinen kysyy tai antaa puheenvuoron.

Tehdessäni Pro gradu -tutkielmaani kahdessa Koko Suomi leikkii -hankkeeseen kuuluvassa Terhokerhossa oli upeaa huomata vapaaehtoisina ohjaajina toimivien ikäihmisten vilpitön kiinnostus lasten elämään. Terhokerhokerran alussa mukaan tulevat lapset ja aikuiset toivotettiin tervetulleiksi. Osallistujia vastassa oli iloinen hymy, joka tarttui myös osallistujiin. Selkeä aloitus tuki sekä lasten kokemaa ryhmäänkuulumisentunnetta että lasten kokemusta heidän mahdollisuudestaan tehdä aloitteita. Muita lasten osallisuutta vahvistavia tekijöitä Terhokerhojen toiminnassa olivat lasten ja ikäihmisten yhteinen tekeminen ja luonteva lähekkäin oleminen sekä juttelu ja yhteisissä leikeissä syntynyt huumori. Tärkeää oli myös, että ohjaaja ymmärsi toiminnan vapaaehtoisuuden. Kaikkeen toimintaan ei lasten ollut pakko osallistua vaan leikkejä sai seurata myös sivusta. Valppaimmat ikäihmiset pystyivät tarttumaan myös lasten hentoisiin aloitteisiin tai tomeriin ehdotuksiin. Rohkeimmat ohjaajista kysyivät palautetta toiminnasta tai seuraavan kerhokauden toimintaideoita myös lapsilta.

Lapsuus voidaan nähdä lapsen taitojen harjaannuttamisen vaiheena, jossa lapsi valmistautuu kohti aikuisuutta tai aktiivisen toimijuuden aikana lasten ollessa yhteiskunnallisia toimijoita. Järjestöjen vapaaehtoisina ohjaajina olevat ikäihmiset toimivat lasten kanssa oman elämänkokemuksensa, lapsituntemuksensa ja kiinnostuksensa pohjalta. Heillä ei ole ammatillisia pätevyysvaatimuksia eikä heitä velvoita maksettu palkka tai esimiehen vaatimukset. Heidät lasten luokse tuo halu olla luomassa yhteyksiä eri-ikäisten ihmisten välille leikkiä ja mielikuvitusta tukevassa ympäristössä. Heitä yhdistää vilpitön halu olla mukana lasten elämässä – elää yhdessä lasten kanssa.

Elina Weckström KK, Lto (kesällä 2015 KM), Helsingin yliopisto

Weckström, E. (2015). Yhteisin askelin – Lasten osallisuuskokemukset lasten ja ikäihmisten yhteisessä kerhotoiminnassa. Helsingin yliopisto: Pro gradu -tutkielma.

Kuva: Kristiina Kontoniemi

Kuva: Kristiina Kontoniemi

Mainokset

Tietoja Elina Weckström

Kiinnostuksenkohteitani ovat osallisuuden toimintakulttuuri ja siihen liittyvä ihmisten välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutusta tarkasteltaessa minua kiinnostavat erityisesti ihmisten tapaa kohdata toiset ja luoda vastavuoroista toimintaa. Olen koulutukseltani Varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Teen väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon. Työskentelen Touhulassa varhaiskasvatus- ja laatupäällikkönä.
Kategoria(t): Toimijuus ja osallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s