Vauvan arjen kanssalaisuus

Usein aamuisin, joskin usein liian varhain, heräämme iloiseen naurahteluun ja lauleluun. Toisinaan havahdun siihen, kun eräs tietty vauva kiipeilee päälläni, nousee seisomaan pitäen tukea kyljestäni tai mahastani. Hän saattaa tavoitella sängyn reunaa ja lattialla olevia esineitä, taputella seinän lintutapettia, jutella petivaatteiden kuvioille.

Jossain vaiheessa menemme keittiöön. Siellä on paljon esineitä, jotka kutsuvat luokseen: oliiviöljypullo, naksupurkki, lusikka, kangaskassi… Tuolia ja pöydänjalkaa pitkin pääsee nousemaan jaloilleen ja lähentymään pöytäliinan maatuskanukkeja. Hän heiluu niin paljon, että välillä hirvittää. Hänellä ei vielä näytä olevan pelkoa.

Usein laitamme musiikkia soimaan lattialla olevasta vanhasta soittimesta samalla kun valmistamme aamupalaa. On kivaa maata soittimen edessä ja tutkia yhdessä sen valoja ja nappeja. Jos jossain avautuu kaapin ovi, tai jos lattialle ilmestyy uusi esine, kehkeytyy siitä uusi kiinnostus. Jos hän nostaa kätensä, nostamme häntä katsomaan, mitä hellalla tapahtuu.

Joillekin jutuillemme hän naurahtelee, välillä hän tuijottaa läpitunkevasti, mutta usein hänellä on myös omat puuhansa. Jos hän ottaa jalkaterästäni kiinni, vien sen hänen vatsansa alle ja hän nauraa. Usein mieleni tekee hassutella kasvon ilmeillä ja äänillä ja usein hän on heti juonessa mukana. Yksi suosikeista on se, että laitan hänen sukkansa nenääni, kyselen sukkamestaria, hän nauraa ja ottaa sukan nenästäni.

Jos vessan ovi on auki, niin sieltä löytyy mieluisa bideesuihku, jonka letku heiluu eri suuntiin ja suihkulastan varsi, jota voi nostella ja kolistella sitäkin. Jos ovi on kiinni, niin onneksi eteisessä on kenkiä, joita voi maistaa. Emme puolisoni kanssa ole näistä tilanvaltauksista ja innovaatioista niin mielissämme. Joskus hän raivostuu, kun viemme hänet näistä puuhista toisaalle. Ymmärtäähän sen. Ellei kyseessä ole leikki, en minäkään pitäisi siitä, jos joku nappaisi minua kainaloista, nostaisi toiseen huoneeseen ja tärkeä kirjoitus jäisi kesk…..

Hänestä hampaiden pesussa on jotain perin lystikästä, hieman samalla tavoin kuin haukottelussa. En ole itse ajatellut asiaa aiemmin. Ehkä nekin ovat mahdollisuuksia leikkiin.

Mainokset
Kategoria(t): Kuuntelu, Lapsuus, Leikki, Toimijuus ja osallisuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Vauvan arjen kanssalaisuus

  1. tuulius sanoo:

    Ihana kirjoitus!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s