Kuulumisia päiväkodin arjesta

Vierailijana Erika Aalto.

Tuotan aineistoa opinnäytetyötäni varten eräässä päiväkodissa. Kysyn, kuinka tunteet ja tunnetaidot näkyvät lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tässä minireflektio kokemuksistani oltuani kentällä kolme päivää.

Yhteistyöpäiväkodissa on sitouduttu lapsilähtöisyyteen ja esimerkiksi vertaissovitteluun. Usein lasten ensisijainen toive on leikkiä paljon ja sitä he saavatkin tehdä yllin kyllin. Toistaiseksi olen törmännyt vain yhteen sovittelutilanteeseen ja henkilökunta kertoikin elämän olevan pääsääntöisesti sangen rauhaisaa. Opettajien mukaan lapset ovat jo taitavia esimerkiksi tunteiden nimeämisessä ja tunnistamisessa. Onhan harjoittelu aloitettu jo pari-kolme-vuotiaana. Kiinnitinkin heti huomiota positiiviseen ilmapiiriin, jatkuvaan kannustamiseen ja oikeudenmukaisuudesta kiinni pitämiseen.

Tunteita näkyy päiväkodin arjessa paljon mutta en ole vielä kuullut lasten puhuvan tunteista tai neuvottelevan niistä. Tunteet soljuvat ja pirskahtelevat ilman että niistä syntyisi myrskyjä tai patoja. Tunteet näkyvät kasvoissa, kehon asennoissa ja liikkeissä ohihulmahtavina tuulen vireinä. Se, mitä tunteita lapsi tuntee ja miksi, ei ole vallassani määritellä; voin vain katsella ja arvella. Kuvailisin lasten yleisilmettä valoisaksi, luottavaiseksi ja hymyileväksi. Päiväkodin lapset näyttävät kannustavan toisiaan ja osallistuvan toisten onnistumisen ja ilon kokemuksiin. Esimerkiksi muistipeliä seuratessani lapset toistuvasti kehuivat toisiaan innostuneesti. Toisen onnistuminen kasvatti yhteistä hyvää eikä ollut pois itseltä. Kyseessä olisi voinut olla muunkinlainenkin kilpailu. Toki myös riidanpoikasia ja erimielisyyksiä on ilmaantunut. Niiden yhteydessä käydään tiivistä keskustelua, joka kuulostaa inttämiseltä. Yhtäkkiä toinen rupeaakin selittämään vaikkapa korttipakan kotelosta tekemästään havainnosta ja tämän harhautusliikkeen myötä kina loppuu kuin seinään ja pelikaverit syventyvät hetkeksi tämän havainnon äärelle. Yhdistävä huomio on, että tunteet pysyvät uomissaan, niitä on, monenlaisia, mutta ne ilmenevät kohtuullisina eikä niihin jäädä jumiin.

Olin toivonut yhteistyötä päiväkodin kanssa, jossa oli jo tehty paljon tunnetyöskentelyä. Siitä huolimatta aloin huolestua, enkö saa mitään aineistoa aikaiseksi kun tästä päiväkodista näyttää puuttuvan ”draama”. Onneksi kaksi poikaa osoittivat olevansa ”normaaleja” kun rupesivat riitelemään. Heidänkin riitansa kääntyi neuvotteluksi leikin säännöistä ja lopulta he pienen eron jälkeen taas löysivät toisensa ja jatkoivat leikkiä. Mitään tappelua ei syntynyt vaikka odotin kieli pitkällä siitä seuraavaa vertaissovittelua. Eivätkö positiivisuus ja hyvinvointi ole riittävän kiinnostavia ilmiöitä (ks. myös https://lapsinakokulma.wordpress.com/2015/10/01/ongelmia-vai-vahvuuksia/)? Enkö vain ymmärrä, mikä kyseisessä päiväkodissa on huonosti tai missä on kehittämisen paikka? Missä olen oppinut ajattelemaan näin?

Erika Aalto on teatteripedagogiikan maisteriopiskelija Teatterikorkeakoulusta.

Kategoria(t): Dialogisuus, Hyvinvointi, Kuuntelu, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kuulumisia päiväkodin arjesta

  1. johannaolli sanoo:

    Kiinnostavia kuulumisia päiväkodin arjesta! Toivottavasti saamme kuulla lisää kuulumisia prosessin edetessä. Positiivisten asioiden tutkiminen voi olla yllättävän vaikeaa niin omien kuin toistenkin ajatusten rajoittuneisuuden takia… Mutta tunnettu totuushan on, että se, mihin keskitymme, lisääntyy – joten kannattaisin kyllä lisää hyvin asioiden tutkimusta tähän maailmaan!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s