Mä haluun kans!

Kaleva-lehdestä (13.10.2015) luin Katariina Salmela-Aron johtamasta nuorten tunteiden ja motivaation tutkimuksesta. Jutussa todettiin, että ”henkilökohtaista pettymystäkin tärkeämpi asia voi olla julkisen pettymyksen välttäminen.” Tutkimuksessa mukana oleva luokanopettaja Erkki Pekkala kertoo, että hänen opetuksessaan on painopiste tunnekasvatuksessa. Hänen mielestään on tärkeää luoda turvallinen ympäristö, jossa lapsi uskaltaa näyttää pettymykset ja turhautumiset. Tunteet ovat ryhmän ilmiöitä ja ne tarttuvat kavereiden kesken.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tutkimuksessa tutkittiin myös motivaatiota. Pekkalan mukaan motivoitunutta opiskelijaa ei estä huono opettajakaan. Mitä motivaatio sitten on? Ben Furmanin kurssilla muinoin määriteltiin motivaation osa-alueiksi tavoitteen kiinnostavuus ja onnistumisen todennäköisyys. Se on minusta hyvä määritelmä, vaikka ei olisikaan täydellinen.

Motivaatio on yhteydessä osallisuuden tunteeseen. Tapasin eilen kollegan, joka määritteli, että osallisuus on kokemus, jossa ihminen saa tuntea kuuluvansa ryhmään ja hänellä on aloitteen tekemisen mahdollisuus. Tämä olisi yksinkertainen hieno tavoite jokaiselle lasten kanssa työskentelevälle. Se olisi ikään kuin kaiken toiminnan ja oppimisen perusta:

  1. Luon sellaisen hengen, että jokainen tuntee kuuluvansa ryhmään.
  2. Teen työtä sen eteen, että jokainen voi ja saa tehdä aloitteita.

Toimisiko tämä perheessä, päiväkodissa, kouluissa, työpaikoilla? Voisiko ajatella, että ryhmähenki-aloitemahdollisuus -tyyli on kaiken toiminnan ja jopa oppimisen hyvä perusta? Uskaltaisikohan niin ajatella ja toimia siihen suuntaan? Mitä tapahtuisi?

 

Tuula Stenius
kasvatusaineiden opettaja
lähihoitajakoulutus, Järvenpää

 

Tietoja Tuulius

Olen lastentarhanopettaja, montessoriohjaaja ja kasvatustieteen maisteri. Opetan lähihoitajaopiskelijoille kasvatusaineita. Minua kiinnostaa lasten oma kulttuuri. Teen innoissani väitöskirjaa Helsingin yliopistossa aiheenani "Pienten lasten huumori – tutkimus lasten tuottamasta huumorista ja sen vaikutuksista lapsiryhmässä".
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Mä haluun kans!

  1. johannaolli sanoo:

    Tärkeitä näkökulmia ja kysymyksiä. Itse olen tutkinut osallisuutta (vammaisen) lapsen toimijuuden toteutumisen kannalta, ja ainakin siihen nuo mainitsemasi keinot ovat keskeisiä. Mutta lisäisin listaan vielä kolmannen kohdan: että ne aloitteet otetaan tosissaan. Ei hyödytä, että voi tehdä aloitteita, jos ei niitä kukaan kuuntele tai niihin arvostavasti reagoi.

    Tykkää

  2. tuulius sanoo:

    Kiitos, Johanna. ”Teen työtä sen eteen, että jokainen voi ja saa tehdä aloitteita JA ne myös huomioidaan.” Tämä on hyvä, hyvä, lisäys.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s