Lapsuus ja koulu isoäitini muistelemana

Kaappeja siivotessani löysin vanhan koulutehtäväni 2000-luvun alkupuolelta. Silloinen opettajani Kari Uusikylä oli antanut tehtäväksi osana kasvatustieteen perusopintoja haastatella eri-ikäisiä ihmisiä heidän koulupolustaan ja -muistoistaan. Yhdeksi haastateltavakseni olin valinnut isäni äidin, Anna-mummoni. Myöhemmin olen ymmärtänyt, miten tärkeä tämä nyt jo edesmenneen mummoni kanssa käymäni keskustelu minulle oli. Sukuni ja perheeni lähihistorian tarkasteleminen on auttanut minua hyödyntämään menneisyyden muistoja myös oman identiteetin rakentamisessa. On myös tärkeää tiedostaa miten menneiden sukupolvien lapset ovat lapsuuttansa eläneet ja maailmaa kokeneet. Haluan nyt jakaa kanssanne mummoni koulumuistot pienen kertomuksen muodossa:

”Alakoulu kesti muistaakseni kaksi ja yläkoulu neljä vuotta. Aloitin koulun 1920-luvulla Laihialla, Poolan uudessa koulussa. Opettajani oli nuori vastavalmistunut nainen, Hertta nimeltään. Hän opetti kaikille luokille, eikä muita opettajia minulla kouluaikoina ollutkaan. Hertta oli hyvin jämpti opettaja, joka piti hyvin luokan järjestyksessä. En kuitenkaan koskaan pelännyt opettajaa, häijyluontoinen ei tämä ollut.

Vanhempani olivat molemmat käyneet sen verran kiertokoulua, että osasivat lukea, kirjoittaa ja laskea. Heille oli tärkeää, että me lapset kävimme koulun kunnollisesti ja teimme läksyt huolella. Meille lapsille ei koskaan tullut mieleenkään, että koulusta lintsattaisiin, kuten nykypäivänä taidetaan joskus tehdä. Sisareni Anni oli minua vuotta vanhempi ja veljeni Lauri vuotta nuorempi, ja sisarusten kanssa pidettiin yhtä myös koulussa. He olivatkin tärkeimmät koulutoverini. Muistan koulusta myös yhden köyhän talon pojan, jota kiusattiin. Muistan, että tämän kiusatun pojan äitikin oli kuollut, ja kotona taisi olla aika huonoa ja kurjaa.

Tykkäsin aina mennä kouluun ja olin mielestäni keskinkertainen oppilas. Laskento oli minulle vaikeaa ja olin siinä huono. Käsityöt taas olivat mukavia ja kaikki muutkin aineet sujuivat ihan mukavasti. Sairastelin paljon ollessani viimeisellä luokalla. Lääkäri sanoi, ettei minun tarvitse käydä koulua loppuun, koska olin niin heikko ja laiha. Minä halusin kuitenkin käydä myös viimeisen luokan loppuun, eivätkä vanhemmat minua estäneet. Opin koulussa lukemaan ja kirjoittamaan, ja sain muutenkin sivistystä.

Kouluun otettiin omat eväät mukaan, jotka sitten syötiin ruokatunnilla luokassa. Muistan, että sellaiset lapset saivat koulusta voileipiä, joiden kotona ei ollut eväisiin varaa. Minulle on jäänyt mieleen, että kerran nuo lapset saivat sellaista leipää, jonka päällä oli pilalle mennyttä voita. Usein meitä oppilaita kohdeltiin koulussa epätasa-arvoisesti. Muutama oppilas sai aina kaikista aineista kympin, vaikka eivät olisi olleet aina niin eteviä. Sellaiset oppilaat olivat aina rikkaista, paremmista perheistä.

Paras koulumuistoni on voimistelutunnilta. Menimme talvella Poolan järvelle, jonka jäälle oli laitettu tolppaan kiinni työnnettävä kelkka. Yksi kerrallaan saimme istua kelkassa ja toiset työnsivät kovat vauhdit. Muistan vieläkin, miten mukavalta se tuntui. Ikävin muistoni taas liittyy erääseen poikaan, joka aina kiusasi ja tapasi minuakin itkettää. Pojalla oli tapana piruilla minulle kaikenlaista, kuten vaatteista ja suksista, ja minä sitten aina rupesin itkemään. En muista, että kukaan olisi koskaan tohtinut sekaantua kiusaamiseen.

Ennen vanhaan jouduttiin kaikki oppilaat olemaan samassa ja sopeuduttiin siihen. Tuntuu, etteivät koululaiset ole enää niin tottuneita olemaan yhdessä keskenään. Silloin, kun minä kävin kouluni, ei tullut mieleenkään, että koulua olisi voinut jatkaa. Ei se ollut edes mahdollista. Nykyään kaikki jatkavat opintojaan ja se on luonnollista. Kävin minä kuitenkin Kauhajoen kotitalouskoulussa emäntäkoulukurssin 1938. Kotitalouskoulussa olikin sitten jo monta opettajaa, oli esimerkiksi puutarha-, käsityö- ja terveysopettajat. Kaikki koulun opettajat olivat vaativia ja halusivat opin menevän perille. Opettajat olivat meille oppilaille etäisiä, eikä heidän kanssaan koskaan tutustunut henkilökohtaisesti. Sitten tuli sota ja kotitalouskoulukin lopetettiin. Muita kouluja en koskaan käynyt.

Omille lapsilleni olen opettanut, että koulu pitää käydä kunnolla eikä pahuuksia saa tehdä. Eivät lapset kuitenkaan aina niin ahkerasti lukeneet.”

Mummoni eli pitkän ja rikkaan elämän. Hän kasvatti paappani kanssa kahdeksan lasta. Hän myös saatteli miehensä hautaan, kuten myös kaksi aikuiseksi kasvanutta lastaan. Toinen näistä lapsista oli minun isäni. Minulle on jäänyt talteen muistot isästä, joka kerran oli pieni poika. Ja muistot mummosta, joka kerran oli pieni tyttö. Kaikki ne sukupolvia yhdistävät muistot, jotka minulle on kerrottu ja myös ne muistot, jotka olen itse elänyt ja jakanut. Samalla hahmottuvat ne jäljet, joita menneisyys on minuun jättänyt. Mummoni kertomus muistuttaa, että meidän jokaisen sisällä asuu edelleen se pieni lapsi, joka kerran olemme olleet. Kun oikein pinnistelemme, saatamme löytää sen lapsen sisältämme. Ehkä myös muistamme, mikä tälle lapselle on tärkeää ja miten hän ympäröivää maailmaa katselee.

Kati Honkanen

 

 

Mainokset

Tietoja Kati Honkanen

Teen Itä-Suomen yliopistossa kasvatustieteellistä väitöstutkimusta, jonka työnimi on Hyvinvoinnin paikat ja tilat: Monimenetelmällinen tutkimus lapsiperheiden jäsenten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin kokemuksista arjen toimintaympäristöissä. Tällä hetkellä teen artikkeliväitöskirjani yhteenveto-osiota Päijät-Hämeen Kulttuurirahaston apurahalla. Hallintotieteiden lisensiaatin tutkimuksen olen tehnyt vuonna 2012 lastensuojelun organisaatioiden kehittämisestä ja muutoksen johtamisesta. Olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa, viimeisimpänä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella projektipäällikkönä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (2017-2018). Syksystä 2019 alkaen toimin sivutoimisesti Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan opettajana. Twitter: @honkanen_kati
Kategoria(t): historia, Lapsuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s