Yhdistelmänä olemisen eettisiä kysymyksiä

Blogissamme on viime aikoina tehty avauksia digitalisaation ja lapsuuden yhteyksien tarkasteluun. Timo Hirvonen pohtii blogissaan ”diginatiivien” maailman laajuutta, digitalisaation lapsille ja nuorille mahdollistamaa uudenlaista pääomaa ja jää odottelemaan koulujen toimintakulttuurin muutosta. Riikka Hohti pohtii niin ikään digimuutoksen avaamia suuntia ja liikettä lasten ja nuorten näkökulmista, painottaen avointa mieltä lapsi-älylaite-hybridejä lähestyttäessä. Tärkeitä näkökulmia.

Olen ollut hieman vaivaantunut siitä, että koulun digitalisaatiota käsittelevät keskustelut (esim. Opettaja-lehti) ovat usein painottuneet puntaroimaan erinäisiä hyötyjä ja haittoja koulutuksen kohteille. Tämäkin keskustelu on hyödyllistä, mutta samalla se sulkee meidät ikävästi omaan kuplaamme, jonne älypuhelimet ja digitaaliteknologiat ovat ilmaantuneet ikään kuin tyhjästä. Globalisaatiosta nähdään ensisijaisesti sen maapalloa pienentävät vaikutukset: älypuhelin mahdollistaa yhteydenpidon maailman joka kolkkaan, ja vieläpä halpaan hintaan. Koulujen digitalisaatio on jo monessa suhteessa tapahtunut lapsi-digi-yhdistelmien kautta, vaikkei se olisikaan vielä täysin löytänyt tietään pedagogiikkaan. Samalla kun nykyteknologia valtaa kouluja, olisi pohdittava, mihin ne oikeastaan kytkevät meidät länsimaiset hybridit. Mikä älypuhelin on, mistä se tulee, ja mitä se reitillään tuottaa?

Nopealla haulla löysin myös pedagogiseen käyttöön mainiosti soveltuvan Luonto-Liiton oppaan kulutuselektroniikan ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksiin, joka tuo pureskeltavaksi muun muassa seuraavia seikkoja. Älypuhelin koostuu erinäisistä metalleista ja metalliseoksista, mineraaleista, muovista, lasista ja keramiikasta. Metallien reitit ovat moninaiset, mutta pääosin niiden alkulähteet ovat kehitysmaiden kaivoksilla. Kaivokset ovat usein ympäristölle tuhoisia. Kulta-, kupari- ja kobolttilouhokset voivat aiheuttaa muun muassa vesistöjen saastumisia ja metsäkatoja. Kaivostoiminta on myös ihmisten työn näkökulmasta epäeettistä. Jotkut suuryritykset esimerkiksi ovat pakkosiirtäneet kokonaisia kyliä platinakaivostensa tieltä, kobolttia louhivilla kaivoksilla Kongossa käytetään paljon halpaa lapsityövoimaa, ja Kongon sisällissotaa rahoitetaan tinan ja tantaalin louhinnasta saaduilla tuloilla. Työntekijöiden työolot ovat usein erittäin huonot niin kaivoksilla kuin elektroniikka-alan suuryritysten alihankkijoiden tehtaissa. Kiinassa, Filippiineillä, Meksikossa ja Thaimaassa elektroniikkatyöntekijällä on usein 11-12 tuntiset työpäivät ilman viikoittaisia vapaapäiviä. Silti väsymyksestä ja virheistä rangaistaan esimerkiksi sakoilla. Ei ole järin houkutteleva ajatus, että taskussani voi olla palanen vaikkapa Kongon sisällissotaa. Toki moni alan suuryritys on havahtunut globaalin vastuun kysymyksiin, mutta alihankkijaketjujen ollessa pitkiä, on eettisyyttä hyvin hankalaa valvoa.

Hehkulamppuhuijaus-dokumentista opin joskus, että Länsimaista elektroniikkaromua viedään laivalasteittain muun muassa Afrikan kaatopaikoille. Monet köyhyysrajan alapuolella elävät aikuiset ja lapset käyvät erottelemassa näistä tarvikkeista metalleja, joista maksetaan jotain. Toiset kasaavat toimivia laitteita löytämiään raatoja yhdistelemällä. Kierrätystä voisi toki järjestää myös siellä, missä elektroniikkaromusta alun perin tulee jätettä.

Uudet opetussuunnitelman perusteet painottavat ilmiöpohjaisia opintoja sekä kasvatusta eettiseen ja kestävään kansalaisuuteen. ”Älypuhelin” voisi olla kattava ilmiökokonaisuus. Kädessämme kasvava laite kytkee meidät sekä hyvinvointia ja uutta sosiaalisuutta että eriarvoisuutta, sortoa ja ympäristökysymyksiä tuottaviin monimutkaisiin globaaleihin prosesseihin ja teknologioihin. Älypuhelin, esimerkkinä todellisuuden hybridiluonteesta, voisi auttaa meitä lähestymään laajemmin myös muita arkemme yhdistelmien eettisiä jännitteitä, lähtien liikkeelle ruuasta, vaatteista, polttoaineista, ja niin edelleen…

Tuure Tammi

Tohtorikoulutettava, luokanopettaja
Helsingin yliopisto

Mainokset
Kategoria(t): etiikka, Globalisaatio, koulu, Lapsen oikeudet, Lapset ja kuluttaminen, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Yhdistelmänä olemisen eettisiä kysymyksiä

  1. tuulius sanoo:

    Kauheaa tietoa. Pistää ajattelemaan tässä pilpalisaation hurmassa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s