Tiatokone synty ja sitten loppu

Olin viikon oikeissa töissä eli ”kasvatusaineiden opettaja päiväkodissa”. Kirjoitin blogia joka päivä ja se oli hyvin opettavaista. Tässä viimeisen päivän tunnelmia hieman uudistettuna:

Viikon aikana alkaa jo kiintyä lapsiin. Tuttu lapsen kasvo saa hyvän mielen päälle. Lapset hymyilevät paljon! On mukavaa kohdata ihania, vilpittömiä, tunteissaan aitoja, täynnä elämää pursuavia lapsia. Tuntuu hyvältä ottaa syliin, kuunnella heidän juttujaan. Muistan, miksi aikoinaan valitsin tämän alan: lapset ovat niin uudistava ja energisoiva voima.

20160309_134144

Rairuohoseikkailu

Perjantaina sain seurata pedagogisesti hienon prosessin. Miten saadaan kytkettyä rairuohon kylväminen seikkailuprojektiin? Ensin luetaan pätkä satua. Sen jälkeen joku lapsista saa ottaa pullosta pullopostia. Sieltä tulee kolme kääröä: ohje ja kaksi karttaa. Ohjeteksti luetaan. Siinä on arvoitus, jota pohditaan yhdessä, mitä se tarkoittaa.

Ryhmä jaetaan kahtia ja molemmat lähtevät aarteen etsintään. Matkalla kuljetaan erilaisilla tyyleillä, esimerkiksi rapukävelyä. Molemmat ryhmät löytävät aarteen karttansa avulla. Kaapissa on kassi, jota aletaan tutkia. Olen sen ryhmän mukana, joka löytää multaa, siemeniä ja kankaita. Silmät loistavat, hypitään ja hihkutaan! Multapussit kuljetetaan omaan huoneeseen pään päällä. Jokainen saa jotain kannettavakseen.

Toinen ryhmä on löytänyt myös jotain ja kun löydöt yhdistetään, voidaan aloittaa työ. Tehdään maitopurkin pohjasta astia, joka koristellaan ja laitetaan sisään multaa ja päälle siemeniä. Mutta mikään ei tapahdu aikuisen latelemilla ohjeilla vaan lapset oivaltavat ITSE, miten homma tehdään.  Mietitään yhdessä, missä järjestyksessä kannattaa tehdä. Se on pitkä prosessi, mutta jokaikinen tekee osuutensa mielellään. Tämä on varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, taitoa tehdä asioista mielenkiintoisia!

Tiatokone synty ja sitten loppu

Tässä päiväkodissa käytetään sadutusta. Se tarkoittaa sitä, että aikuinen pysähtyy varta vasten kuuntelemaan lapsen ajatuksia ja kirjaa ne ylös. Kun näin tehdään usein, lapsi alkaa luonnostaan kertoa, ja pyytää vaikkapa kirjoittamaan piirustuksensa viereen tekstin. Ne luetaan ääneen ja lapsi oppii ymmärtämään kirjoituksen merkityksen. Olen saduttanut paljon, ja huomaan, että aina ei jaksaisi ryhtyä hommaan. Mutta se kannattaa. Torstaina saduttelin muutamia lapsia ja huomasin taas sen, miten mielenkiintoista on kuunnella lapsia. Niin fiksuja ja nokkelia ovat lasten ajatukset. Ja miten hyvä on, että malttaa olla ehdottamatta lapselle aiheita vaan antaa hänen kertoa, mitä hän haluaa. Yllätyn aina. Tässä eräs kuvaus maailmanhistoriasta:

4-vuotias poika:

”Olipa kauan sitten dinosauruksii ja ne aikoi, niil oli jano ja ne kuoli ja sitten ihmiset syntyi. Ja sitten dinosauruksii ei enää ollu. Ja sitten palomiähet tuli ja sitten viällä tiatokone synty ja sitten loppu.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulkopuolisia ihmettelijöitä

Kun opiskelijat menevät päiväkotiin, heillä on mainio tilaisuus tehdä hyviä kysymyksiä vallitsevista käytännöistä. He ovat ikään kuin ulkopuolisia ihmettelijöitä ja voivat parhaimmillaan keksiä joitakin uudistavia ideoita. Eikä ole vaikeaa keksiä sitä, mistä näkökulmasta asioita pitäisi päiväkodissa tarkastella. Lapsen näkökulmahan on tärkein näkökulma, jonka perusteella pitäisi tehdä päätöksiä, muutoksia, organisointeja ja toimintasuunnitelmia. Minä sain itse olla ulkopuolisen tarkkailijan roolissa tämän viikon. Tässä päiväkodissa oli hyvin osallistavaa toimintaa ja oli mukavaa kertoa, miten ulkopuolisena sen näin ja koin.

Tänään sain esitellä lähihoitajaopiskelijoille syitä, miksi kannattaa valita viimeisen vuoden opinnoiksi lapset ja nuoret. Viikon kokemuksestani kiteytyi loppulause opintojen esittelyn jälkeen: Missä muussa ammatissa saat päivittäin asiakkailta hymyjä, piirustuksia, halauksia ja vaikkapa pulkkamäen riemuja?

Tuula Stenius
lastentarhanopettaja, kasvatusaineiden opettaja
Järvenpää

 

Mainokset

Tietoja tuulius

Olen lastentarhanopettaja, montessoriohjaajaja kasvatustieteen maisteri. Opetan lähihoitajille kasvatusaineita.
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Kuuntelu, Lasten näkemykset, Leikki, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tiatokone synty ja sitten loppu

  1. johannaolli sanoo:

    Hei, mistä löytyy ne jokapäiväiset blogikirjoituksesi? Lukisin niitä mielelläni!

    Tykkää

  2. tuulius sanoo:

    Nyt vasta huomaan, että unohtui laittaa linkki sinne! http://opeoikeissa.blogspot.fi

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s