Musiikin siivittämänä

Jälleen Helsingin Sanomissa julkaistiin Tiede -sivuilla artikkeli musiikin hyödyistä pikkulasten oppimiselle (HS 26.4.2016). Tällä kertaa kyseessä oli musiikin yhteys pikkuvauvan puheen ymmärtämiseen. Vastaavia tutkimustuloksia on julkaistu viimeisen vuoden aikana useampia. Tässä blogissa ajattelin kirjoittaa arkihavaintojen kautta kuvauksen siitä, mitä musiikki voi olla lapsen näkökulmasta.

Olen ollut nyt muutaman viikon 1-2 -vuotiaiden ryhmässä. Lapset ovat minulle ennestään tuttuja, vaikka en heidän kanssaan päivittäin ole toiminutkaan. Olen huomannut, että laulaen taaperot saa temmattua toimintaan kuin toimintaan mukaan olipa sitten kyse aamupiiristä, musiikkihetkestä, leikeistä, perushoidosta, pukemisesta tai siivoamisesta. Ajattelen, että musiikki voi olla niin paljon muutakin kuin aikuisen järjestämää toimintaa. Haluan pohtia, mikä merkitys musiikilla on lapselle hänen arjessaan. Kokemukseni mukaan musiikki tarjoaa oivan välineen tarttua lapsen tekemiin aloitteisiin.

Olen aamuisin yleensä tilassa, johon lapset tulevat aamiaiselta leikkimään. Osa lapsista touhuaa väljässä tilassa omiaan, mutta osa hakeutuu aamutuimaan lähelle aikuista. Joskus luemme kirjaa, mutta useimmiten laulan tai loruttelen. Aika nopeasti ympärille alkaa kerääntymään myös omissa touhuissaan olleita lapsia. Musiikki ja rytmi vetävät lapsia puoleensa ja pian Konkkis, konkkis -leikissä pötköttää viisi jalkaparia odottamassa omaa vuoroaan. Jos joku lähtee, niin pian paikalla on uudet jalat pystyssä. Syliin mahtuu köröttelemään Suoraa tietä neljäkin lasta, kun oikein tiiviissä bussissa istutaan. Villi polkupyörä tulee jo lasten omana pyyntönäkin reippaaksi polkemislauluksi. Usein sylissä myös ollaan tiukassa halauksessa lohduttaen tai hellyyttä antaen. Silloin on hyvä hyräillä.

Aamupiiriin kokoonnumme leluttomaan tilaan, jotta lasten on helpompi keskittyä yhteiseen toimintaan. Ennen aamupiiriä siivoamme lasten kanssa lelut yhdessä. On hauska huomata, kuinka Duplot koppaan, duplot koppaan -laulu sujuu jo juuri kaksi vuotta täyttäneeltäkin. Ja uskomatonta on, että laulun lomassa duplot myös päätyvät koppaan. Tohina on kova, kun kaikki etsivät pitkin tilaa duploja koriin laitettavaksi. Äkkiä duplot paikoilleen ja Autot koppaan, autot koppaan… Ja sitten aamupiiriin.

Ensimmäiset pienet pulleat kädet alkavat rummuttamaan reisiä jo ennen kuin olen ehtinyt laittaa lapsia piirimuodostelmaan. Rummutus on yhteisen alkulaulun merkki. Piiri kertoo, että olemme tässä yhdessä. Osa lapsista jo kertoo, mikä laulu voisi tulla seuraavaksi, mutta usein tartun jo liikkeeseen. Näin kaikista pieninkin tulee kuulluksi ja nähdyksi. Aloite liikkeestä siirtyy kaikkien yhteiseksi liikkeeksi ja lauluksi. Viesti on selvä: En ole täällä yksin vaan osa ryhmää.

Aamun touhujen jälkeen Sammakkomummoa lauletaan potalla ja lorut rytmittävät pukemista ja odotteluhetkiä. Laulut tulevat jo usein lasten suusta. Niihin on mukava yhtyä. Viime viikolla spontaani musiikki siirtyi pihallekin, kun parin pienimmän kanssa laulelin kuistin rappusilla viihdytykseksi ennen lounasta. Kohta oli muistakin ryhmistä kiinnostuneimmat mukana laulamassa ja liikkumassa. Kymmenminuuttisen lauluksi riitti Taputan, taputan… STOP! -laulu aina liikettä vaihtaen. Liike lähti lapsista. Ehdoton suosikki oli tömistys. Siitä syntyi parhaat naurut. Aika hyvä tunnelma oli lähteä syömään ja unimusiikin siivittämänä päivälevolle.

Näin jatkettiin muutama päivä. Musiikki väritti päivää lähes joka hetkessä. Juttelut pienille tuli usein laulun siivittämänä. Tilanteet pysyivät rauhallisina ja lapset rentoina. Maanantaina olin tullut ensimmäisenä aikuisena ulos ja olin keinuilla lasten kanssa. Juuri kolme vuotta täyttänyt nuori mies astui ulko-ovesta kurahousuissaan ja saappaissaan valmiina kuraleikkeihin. Hän istahti kuitenkin kuistin penkille ja huusi minulle: ”Laulamaan Elina!” Minä sain palkintoni. Ja mehän lauloimme.

Mitä musiikki lapsen näkökulmasta siis on? Se on yhdessäoloa, rentoutumista, rytmiä, oppimista, jännitystä, iloa, liikettä, pysähtymistä, yllätyksellisyyttä, turvallisuutta, läheisyyttä, huomiota, kuulluksi ja nähdyksi tulemista sekä paljon muuta. Musiikin äärellä on hyvä kohdata lapsi.

 

Elina Weckström

KM, Päiväkodin johtaja

Tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto

Rummut-IMG_4633

Mainokset

Tietoja Elina Weckström

Kiinnostuksenkohteitani ovat osallisuuden toimintakulttuuri ja siihen liittyvä ihmisten välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutusta tarkasteltaessa minua kiinnostavat erityisesti ihmisten tapaa kohdata toiset ja luoda vastavuoroista toimintaa. Olen koulutukseltani Varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Teen väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon. Työskentelen Touhulassa varhaiskasvatus- ja laatupäällikkönä.
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Lapsuus, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s