Nuorisotyö koulun yhteisöllistä toimintakulttuuria rakentamassa

Lahden kaupungissa on kokeiltu ja kehitetty nuorisotyötä useissa kouluissa. Viime keväänä joukko lahtelaisnuoria kokoontui työpajoihin pohtimaan koulunuorisotyön merkitystä oppilaan näkökulmasta. Yläkouluikäisten nuorten keskustelut ja pohdinnat laajenivat koulunuorisotyöstä koulun toimintakulttuuriin, nuorten osallisuuteen ja hyvinvointiin koulussa. Nuoret  korostivat sosiaalisten suhteiden merkitystä, erityisesti oman luokan yhteishenki koettiin tärkeäksi tekijäksi omalle hyvinvoinnille. Nuorten esiin nostamat teemat eivät yllättäneet, sillä useissa tutkimuksissa ja selvityksissä on saatu samansuuntaisia tuloksia. Esimerkiksi Konu (2002) on tutkinut oppilaiden hyvinvointia koulussa ja todennut sosiaalisten suhteiden olevan tärkeä tekijä oppilaiden yleiseen subjektiiviseen hyvinvointiin.

Nuoret kertoivat, että koulussa ei huomioida riittävästi oppilaiden näkemyksiä. Tämäkään havainto ei yllätä, sillä suomalaista peruskoulua on kritisoitu oppilaiden osallistumismahdollisuuksien vähäisyydestä (Kiili 2008). Nuoret kertoivat, että opettajat eivät luota heihin eikä nuorten näkemyksiä kuunnella riittävästi. Koulunuorisotyöntekijät ovat kuitenkin nuorten mukaan aikuisia, jotka ovat koulussa nuoria varten. Nuoret yhdistivät koulunuorisotyön useimmin luokkien ryhmäyttämiseen liittyviin toimintoihin sekä välituntitoimintaan. Erityisesti ryhmäyttämisiä pidettiin tärkeänä, sillä sen koettiin parantavan luokan ilmapiiriä ja lisäävän yhteenkuuluvuutta luokan oppilaiden kesken. Koulun aikuisten arvioimana nuorisotyö on myös avannut nuorten vaikuttamisen mahdollisuuksia ja vahvistanut nuorten osallisuutta koulun käytännöissä. Koulunuorisotyö voidaankin nähdä keinona edistää oppilaiden osallisuutta ja hyvinvointia koulussa. Kuitenkin samaan aikaan koulun vallitseva toimintakulttuuri asettaa rajoja koulunuorisotyön toimintamahdollisuuksille (esim. Kiilakoski 2014).

Työpajoissa nousi esiin huomio, että nuoren tunne omista vaikuttamisen mahdollisuuksista on suurempi silloin, kun nuori osallistuu esimerkiksi oppilaskuntatoimintaan tai toimii tukioppilaana. Näillä nuorilla oli myös positiivisempi kuva koulunuorisotyön mahdollisuuksista vaikuttaa koulun yhteisöllisyyteen ja vahvistaa oppilaiden yhteishenkeä. Oppilaskuntatoimintaa onkin vahvasti kehitetty viime vuosina peruskouluissa, mutta oppilaiden osallisuuden tukemisen tulisi läpäistä myös yleisesti koulun toimintakulttuurin (esim. Alanko 2010). Kouluissa tulisikin pohtia myös niitä keinoja, joilla osallisuutta voidaan vahvistaa kaikkien oppilaiden, ei vain ns. aktiivioppilaiden osalta. Keinojen pohdinnassa voisi hyödyntää myös koulunuorisotyön menetelmiä ja kokemuksia. Samalla on hyvä muistaa, että nuori voi kokea osallisuutta myös koulun ulkopuolella. Ehkä merkityksellisintä olisikin luoda kouluun ilmapiiri, jossa nuoret tietävät, että heillä on oikeus tulla kuulluksi tarpeen vaatiessa (Alanko 2010).

Koulunuorisotyöntekijät voivat olla rakentamassa kouluun yhteisöllistä toimintakulttuuria esimerkiksi vahvistamalla sekä oppilaiden keskinäisiä että oppilaiden ja koulun aikuisten välisiä vuorovaikutussuhteita. Kuitenkin kuka tahansa koulun aikuinen voi olla edistämässä tai estämässä nuoren hyvinvointia tukevan toimintakulttuurin syntymistä. Samalla on todettava, ettei yksikään nuori, koulunuorisotyöntekijä tai opettaja yksin kykene tähän työhön. Näihin talkoisiin tarvitaan mukaan koulun kaikki aikuiset ja oppilaat.

Kati Honkanen

Lähteitä

Alanko, A. (2010). Osallisuuden paikat koulussa. Teoksessa Kallio, K. P., Ritala-Koskinen, A. & Rutanen, N. (toim.) Missä lapsuutta tehdään?, 55–72. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

Kiilakoski, T. (2014). Koulu on enemmän. Nuorisotyön ja koulun yhteistyön käytännöt, mahdollisuudet ja ongelmat. Julkaisuja 155. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.

Konu, A. (2002). Oppilaiden hyvinvointi koulussa. Tampere: Acta Universitas Tamperensis. Luettavissa: http://www.uta.fi/kirjasto/vaitokset/2002/2002059.html

Mainokset

Tietoja Kati Honkanen

Teen Itä-Suomen yliopistossa kasvatustieteellistä väitöstutkimusta, jonka työnimi on Hyvinvoinnin paikat ja tilat: Monimenetelmällinen tutkimus lapsiperheiden jäsenten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin kokemuksista arjen toimintaympäristöissä. Tällä hetkellä teen artikkeliväitöskirjani yhteenveto-osiota Päijät-Hämeen Kulttuurirahaston apurahalla. Hallintotieteiden lisensiaatin tutkimuksen olen tehnyt vuonna 2012 lastensuojelun organisaatioiden kehittämisestä ja muutoksen johtamisesta. Olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa, viimeisimpänä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella projektipäällikkönä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (2017-2018). Syksystä 2019 alkaen toimin sivutoimisesti Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan opettajana. Twitter: @honkanen_kati
Kategoria(t): Hyvinvointi, koulu, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s