Kenen ääni kuuluu lapsen harrastuksessa?

klaaran-kesa-ja-syksy-2013-056Futisvanhemmat oli TV 1:n tämän vuoden tuotantoa, jo kahteen kertaan kanavalla pyöritetty sarja, jossa seurattiin jalkapalloa harrastavien nuorten perheitä. Sarjan mittaan minusta tuli futisvanhemmat-fani: niin tosia ja tuttuja olivat kolmen futarin vanhemmalle nuo arkiset mutta niin huumaavat ja raadolliset käänteet kentän laidalla ja kodeissa. Juuri se mokkapalojen, vanhempainkokousten, nappisten kuivailun, pahvimukikahvien, tekonurmipurun, unelmien ja pettymysten sekamelska.

Sarja sekä siihen liittyvät nettisivut onnistuivat herättämään uudenlaista moniäänistä keskustelua. Sivuilta löytyvät nuorisotutkimusverkoston tutkijoiden kolumnit toivat aiheen käsittelyyn kriittistä särmää valottaessaan lasten ja nuorten urheilun yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia.

Seuratoiminnassa olen törmännyt futisvanhemmuuden omiin perinteisiin ja käytäntöihin. Jalkapallon sääntöjen opettelu on vienyt toistakymmentä vuotta. Mutta myös vanhempaintoiminnassa tuntuu olevan omat sääntönsä. Vanhempainillassa puhuminen jännittää, punnitsen tarkkaan milloin aukaisen suuni ja mitä nostan esiin. Enhän halua olla ikävä vaativa vanhempi, saati nostaa oman lapseni häntää jollakin tavoin. Tutkija Päivi Berg oli löytänyt seuratoiminnasta paljon sukupuolittuneita jakoja. Jako koskee sitä, miten ja mistä vastuuta otetaan, mutta myös jollakin tasolla sitä, mitä ja miten uskalletaan puhua, kenen kanssa, ja miten paljon puhuttu sana painaa.

Mutta kaikkein vähiten taitaa joukkueurheilussa painaa lapsen sana. Vanhempainkokouksissa suuri hiljaisuus on seurannut kysymyksiäni koskien lasten osallistumista seuratoiminnan suunnitteluun. Onko tyttöjen ideoita jatkosta kuunneltu? Onko kysytty, mikä harjoituksissa ei oikein motivoi? Hieno diagrammi toimintavuodesta tulleesta palautteesta, onko siis pojilta itseltään kysytty palautetta?

Antti Salasuon kirjoitus Futisvanhemmat-sivustolla herätti pohtimaan sitä, miten uusliberaali asiakkuuden eetos siirtää lapsia sivurooliin omassa harrastustoiminnassaan. Kun maksaja on aikuinen, ollaan myös kiinnostuneita aikuisen ajatuksista. Raha todellakin liikkuu seuratoiminnassa. ”Erinomaisuuden eetosta”, toivetta oman lapsen pärjäämisestä, on vaikea vastustaa, ja se luo hyvää pohjaa rahavirroille kohti urheiluliikkeitä, asiantuntijoita ja erilaisia teknisiä ja tietoteknisiä apuvälinemarkkinoita. Sen sijaan, että lapsia kuunneltaisiin, heitä mitataan.

Joukkuetoiminnassa mukana olevien kuunteleminen on taitolaji, ja tämä koskee sekä aikuisia että lapsia. Kun isolta joukolta kysytään onko mitään sanottavaa, ehkä yksi rohkea konkari aukaisee suunsa. Pienet keinot voisivat auttaa. Ajatuksia on helpompi tuoda yhteiseen pöytään, kun niistä on ensin juteltu pienemmässä ryhmässä. Keskustelun aiheeksi voitaisiin useammin ottaa se, mitä nuoret itse, harrastuksen päähenkilöt, ajattelevat. Lapset kertovat toimimalla ja tekemällä, suuri osa heidän motivaatiostaan ja ilmapiiristään aistitaan itse toiminnassa. Mutta pientenkin lasten käsityksiä voi kartoittaa vaikka piirtämistä apuna käyttäen. Nuoret osallistuvat keskusteluun, jos heidän ei odoteta yksin aukaisevan suutaan ison ryhmän edessä.

Se, joka saa sanoa ja jota kuunnellaan, tuntee kuuluvansa. Tämä koskee myös urheilua, vaikka lähtökohtana onkin, että teot, yhteinen urheileminen, puhuu eniten. Kun kaikki tuntevat kuuluvansa, ilmapiiri paranee, koko toiminta paranee. 13-15 vuoden ikä on ratkaisevaa aikaa, jolloin usean lapsen urheilukassi laitetaan naulaan. Salasuon mukaan on luonnollista, että muut asiat alkavat tuolloin kiinnostaa ja elämänpiiri laajenee. Kuulumisen tunne ja se, jääkö saldo positiivisen puolelle, ratkaisee miten urheilu jatkuu osana laajenevaa elämänpiiriä. Kuulumisen tunne siivittää myös yleisöä ja faneja, joiden varassa laji elää ja kehittyy.

Aiheesta lisää:

http://yle.fi/aihe/futisvanhemmat

Sami Myllyniemi & Päivi Berg (2013) Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2013/08/Nuoria_liikkeell%C3%A4_Julkaisu_Nettiversio_korjattu.pdf

Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta? http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/252/murrosika.pdf

Drop-out vai throw-out? Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm5.pdf?lang=fi

Mainokset

Tietoja riikkahohti

Tutkin lapsuutta ja kasvatusta tällä hetkellä vierailevana tutkijana Manchester Metropolitan Universityssa. Väitöstutkimuksessani "Classroom matters - research with children as entanglement" kehitin lapsinäkökulmaista tutkimusta ja paneuduin lasten elämään koululuokassa heidän itsensä kirjoittaman aineiston pohjalta. Tämänhetkisiin tutkimusaiheisiini kuuluvat lapsi-eläinsuhteet sekä lapsuudentutkimuksen postkvalitatiivinen metodologia.
Kategoria(t): Kuuntelu, Lapset ja kuluttaminen, Lasten näkemykset Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s