Vuosia sitten päiväkodin käytävällä päiväkotiapulaisen rintanapissa luki: Laatua on pitää kiinni sovitusta. Se oli silloin hyvä laadun määritelmä. Sovittuja asioita varhaiskasvatuksessa päivittäisten asioiden lisäksi ovat myös lait ja suunnitelmat. Ne ovat eräänlaisia laatutarinoita asiakkaille. Näin me lupaamme tehdä.
Uudessa kirjassa Lapsen oikeudet ja aikuisen vastuut varhaiskasvatuksessa on lista laatukriteereistä. Lyhyesti: tavoitteellisuus, lapsen päivähoitoaika, koulutetut ammattilaiset, lapsiryhmän koko, lapselle tehty suunnitelma, yksilölliset tuen tarpeet, yhteistyö kotien kanssa, tilat ja ruokailu. 
Laatutyön tunnilla lähihoitajaopiskelijat tutkivat laatutyön kriteerejä ja vertasivat kokemaansa. He olivat 7 viikkoa yksityisen sektorin päiväkodeissa työssäoppimassa. Vanhojen vaihtoehtopedagogiikkapäiväkotien (Montessori, Steiner, Reggio Emilia ) rinnalle on tullut paljon uusia liikunta- ja taidepainotteisia päiväkotiketjuja. Käsittelimme varhaiskasvatuksen laatukriteereitä ja he arvioivat kokemuksiaan niiden valossa.
Tässä joitakin huomioita koosteena:
- Monissa päiväkodeissa lapset jaetaan pienryhmiin ja myös toimitaan niissä.
- Lapset saavat suunnitella toimintaa ja heidän ideoitaan käytetään toiminnan pohjana.
- Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat pääosin käytössä ja vanhempien kanssa käydään yksilölliset keskustelut.
- Uusissa päiväkodeissa on hyvin suunniteltuja tiloja; on kiipeilyseiniä ja pieniä ryhmätiloja.
- Pääsääntöisesti aikuiset ovat mukavia ja ammattimaisia.
Yllättäviä laatupuutteitakin oli:
- Lapsille ei riitä ruoka. Ruoka ei ole hyvää. Välipalat ovat liian pieniä. Liikuntapäiväkodissa tarjoillaan epäterveellisiä välipaloja (lihapiirakoita ym.)
- Henkilökunta vaihtuu paljon. Joskus on sijaisia yhtä paljon kuin vakituista henkilökuntaa. Opiskelijoita käytetään työvoimana eikä heitä ehditä ohjata.
- Ryhmäkoot ovat suuria tilapäisesti. Joskus voidaan olla ulkona kahdestaan yli 30 lapsen kanssa. Pienten kanssa ei ehditä tehdä juuri muuta kuin pakollinen hoiva.
- Henkilökunta keskittyy taloudelliseen tulokseen. Puhutaan esim. rahallisten tavoitteiden toteutumisesta.
- Kiire ja huolestuneisuus näkyvät henkilökunnassa. Se vaikuttaa myös lapsiin.
Olkaa hyvät. En väitä, että nämä kokemukset olisivat yleistettävissä, mutta ovat noin 30 lähihoitajaopiskelijan kokemuksia. Mitä ajatuksia sinussa herättää? Jotakin yhtymäkohtia näissä kokemuksissa on viime viikolla ilmestyneeseen Liisa Keltikangas-Järvisen haastatteluun:
Laadusta pitää puhua, konkreettisia asioita pitää nostaa näkyviin. Vanhemmille pitäisi pystyä välittämään arkipäivän todellisuutta. Vanhemmat voisivat olla vuorotellen seuraamassa lasten kokonaisia hoitopäiviä. Lapsia voitaisiin kuunnella myös heidän omien kertomustensa kautta. Päiväkodeissa vierailevilta opiskelijoilta voitaisiin kysyä laatukommentteja työssäoppimisjaksojen ja harjoitteluiden lopuksi.
Määritelmä ”laatua on pitää kiinni sovitusta” ei kaikin tavoin enää ole hyvä. Laki määrää jopa tekemään huonoja ratkaisuja, eikä niitä onneksi kaikki kunnat noudata. Esimerkiksi yli kolmevuotiaiden ryhmäkoon suurentamista seitsemästä kahdeksaan ei toteuteta kaikissa kunnissa.
Tuula Stenius
kasvatusaineiden opettaja
Järvenpää
Lapsinäkökulma 