Vierailijabloggaajana Anna-Leena Lastikka
Vaatteiden saaminen, ruoka, hyvät kulkuyhteydet, metsä, rauhallisuus, mahdollisuus käydä koulua ja opiskella, kaverit, opettajat, ohjaajat, harrastukset ja retket. Nämä ovat asioita, joita alaikäiset, Suomeen yksin tulleet turvapaikanhakijalapset ovat tuoneet esille siitä, mitkä asiat he ovat kokeneet positiivisina asioina vastaanottovaiheessa. (Ritari & Piitulainen, 2016) Vaikeina kokemiaan asioita puolestaan ovat olleet ilman perhettä eläminen, kokemukset eriarvoisesta kohtelusta ja siitä, ettei heitä kuunnella tai oteta tosissaan. Lisäksi hankaluus tutustua suomalaisiin, siirtäminen toiseen asumisyksikköön sekä odotus ja epätietoisuus nousivat esille vastaanottovaiheen negatiivisina puolina.
Julkisessa keskustelussa puhutaan usein alaikäisten turvapaikanhakijalasten lisääntyneestä määrästä, heidän Suomessa saamista etuuksista ja ikäarviointitutkimuksista – voidaan siis perustellusti kysyä, miksi keskusteluissa ei puhuta enemmän heidän kokemuksistaan, mielipiteistään ja hyvinvoinnistaan? Missä on keskustelu lasten ja nuorten mahdollisuudesta osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa? Olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi joku ihminen, kenelle kertoa tunteistaan, huolistaan, toiveistaan, unelmistaan.
Ensi viikolla vietetään kansainvälistä sadutuksen ja sadunkerronnan päivää; tämän vuoden teemana on “transformation” eli muutos tai muuttuminen. Muutos ja muuttuminen kietoutuvat sadutusmenetelmään: sen avulla on mahdollista saada tietoa kaikenikäisten ihmisten ajatuksista ja samalla muuttua ja muuttaa omia, ehkä syvälle juurtuneita käsityksiä toisista. Sadutuksessa molemmat osapuolet ovat osallisia ja oppivat toisesta jotain uutta. Itse lähden ensi viikolla Satusiltoja-hankkeen tiimoilta saduttamaan lapsia ja nuoria vastaanottokeskukseen, kirjastoon ja päiväkotiin – mahtavaa olla mukana! Luovaa sadutuksen ja sadunkerronnan päivää kaikille 20.3.2017!
Anna-Leena Lastikka
Lisätietoja Satusiltoja-hankkeesta: https://satusiltoja.com/
Kirjoittajasta: Olen vastikään ulkomailta Suomeen palannut paluumuuttaja, joka on kiinnostunut oppimaan eri kulttuureista, kielistä, ihmisistä ja ilmiöistä. Kahden lapsen äitinä seuraan myös läheltä sitä, mitä lasten elämässä tapahtuu. Vuonna 2017 olen Lapset kertovat ja toimivat ry:n Satusiltoja-hankkeen vetäjänä, minkä kautta toivon oppivani lisää kuuntelemisesta ja toisen kohtaamisesta. Lisäksi olen varhaiskasvatuksen asiantuntijana WellEdu Fennicassa, joka vie ulkomaille suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta. Väitöskirjatutkimuksessani puolestaan tutkin sitä, miten maahanmuuttajaperheitä voitaisiin parhaiten tukea varhaiskasvatuksessa.
Paluuviite: Oletko jo saduttanut? Sadun ja sadutuksen päivä on nyt! | Lapsinäkökulma