Värejä

 

Kirjoittaja Anna-Leena Lastikka

“Musta. Sininen, Vihreä. Harmaa. Valkonen. Keltanen. Tummanvihree. Ruskea. Oranssi. Pinkki. Liila. Punanen. Tummansininen. Tummanliila. Tummanruskea. Tummanpunanen. Tummanvalkonen. Tummansininen. Tummankeltainen. Tummanoranssi. Tummanmusta. Tummanharmaa. Tummanpinkki. Tummanoranssi. Tummanvaalea. Vaalee. Vaaleenoranssi. Vaaleenkeltanen. Vaaleenoranssi. Vaaleenvalkonen. Vaaleenruskee. Vaaleenharmaa. Vaaleenpinkki. Vaaleenmusta. Vaaleenliila. Vaaleensininen. “ (Kertoi 6-vuotias poika 11.4.2017, saduttaja Anna-Leena)

Tänä keväänä Lapset kertovat ja toimivat ry:n Satusiltoja-hankkeessa on järjestetty erilaisia tapahtumia ja toimintaa kaiken ikäisille lapsille ja nuorille kirjastossa, päiväkodissa, Nicehearts ry:n Naapuriäidit-toiminnassa sekä vastaanottokeskuksessa. Yllä oleva tarina väreistä kuvaa hyvin hanketta, jossa tavoitteena on eri kielten oppiminen (ei siis ainoastaan suomen kielen oppiminen!) kaikkien osapuolten aktiivista osallisuutta ja toiminnallisuutta tukevien menetelmien avulla. Lapsi, joka kertoi tarinan, empi kauan ennen kuin halusi kertoa ja vaikutti epävarmalta. Hän oli ollut levoton eikä löytänyt tilassa mitään tekemistä. Tullessaan luokseni ja alettuaan kertoa tarinaansa, hänen olemuksensa muuttui rauhalliseksi ja varmaksi. Sadutushetkessä oli jotain erityistä; lapsen varmuus, onnellisuus ja hetki meidän välillämme oli erilainen kuin kaikki muut sadutushetket sinä iltana. Lapsi oli myös selvästi ylpeä, kun hänen tarinansa luettiin muille ääneen. Aluksi olin itse ehkä jotenkin yllättynytkin tarinasta, koska se oli niin erilainen. En voi varmuudella tietenkään tavoittaa lapsen kokemusta, mutta uskon sen olleen lapsellekin tärkeä päästessään kertomaan kaikista niistä väreistä, joista esimerkiksi vaaleanvalkoisesta en itse ollut aikaisemmin kuullutkaan.

Satusiltoja-hankkeessa kielten oppiminen ei ole ollut ainoastaan sadutusta, sillä usein yhteistä puhuttua kieltä ei ole lainkaan olemassa. Silloin eleet, ilmeet, huumori ja leikki ovat olleet yhteinen kielemme, jota kaikki ovat ymmärtäneet. Olen huomannut, että erityisesti katseella on suuri merkitys, ja sillä voi osoittaa olevansa aidosti kiinnostunut kohtaamaan. Samalla tavalla kuin sadutuksessa, katseen avulla pysähdytään yhteiseen hetkeen, jossa sanoilla ei aina ole merkitystä. Aluksi se, että me hankkeen työntekijät halusimme oppia lasten eri kieliä, oli lapsista jotenkin hätkähdyttävää, mutta nyt jo jonkin aikaa oltuamme heidän kanssaan, he tietävät, että mekin haluamme oppia ja ovat siitä innoissaan ja lumoutuneita.

Uusia värejä kaikkien kesään!

blogikuva_12.5.2017

Anna-Leena Lastikka

http://www.satusiltoja.com

Kirjoittajasta: Olen ulkomailta Suomeen palannut paluumuuttaja, joka on kiinnostunut oppimaan eri kulttuureista, kielistä, ihmisistä ja ilmiöistä. Kahden lapsen äitinä seuraan myös läheltä sitä, mitä lasten elämässä tapahtuu. Vuonna 2017 olen Lapset kertovat ja toimivat ry:n Satusiltoja-hankkeen vetäjänä, minkä kautta toivon oppivani lisää kuuntelemisesta ja toisen kohtaamisesta. Lisäksi olen varhaiskasvatuksen asiantuntijana WellEdu Fennicassa, joka vie ulkomaille suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta. Väitöskirjatutkimuksessani puolestaan tutkin sitä, miten maahanmuuttajaperheitä voitaisiin parhaiten tukea varhaiskasvatuksessa.

 

Mainokset

Tietoja Kati Honkanen

Teen kasvatustieteellistä väitöstutkimusta: Asuinalue sosiaalisena, fyysisenä ja psyykkisenä ympäristönä - Monimenetelmällinen tutkimus lapsiperheiden jäsenten ja nuorten aikuisten subjektiivisesta hyvinvoinnista. Hallintotieteiden lisensiaatin tutkimuksen olen tehnyt vuonna 2012 lastensuojelun organisaatioiden kehittämisestä ja muutoksen johtamisesta. Olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa, esimerkiksi lapsiperheiden sosiaalityön kehittämisyksikössä, työttömien hyvinvoinnin edistämishankkeessa sekä asuinaluetutkimushankkeessa. Tällä hetkellä työskentelen projektipäällikkönä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Ota yhteyttä kati.honkanen@thl.fi
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Värejä

  1. Elina Weckström sanoo:

    Kiitos Anna-Leena hyvästä ja havahduttavasta postauksesta. Mieleeni kirjoituksestasi jäi erityisesti katseen merkitys. Lapsi tulkitsee katseesta paljon ja nopeasti. Ei ole merkityksetöntä, millä ilmeellä lapsen kohtaamme. Ja onko ilme aito – senkin lapsi aika helposti tunnistaa.

    Mukavaa, että hankkeessa on lähdetty liikkeelle lasten omista kielistä ja siitä, että aikuiset ovatkin kiinnostuneet oppimaan lasten äidinkieltä. Teette tärkeää työtä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s