Lyhyesti punasista kumisaappaista kerran yhes paikas

…Poliittisuus on jotain arkista ja konkreettista. Itse tulin juuri ihmetelleeksi, kuinka parivuotias kanssakulkijani onnistuu hetkessä muuttamaan huoneistomme sen näköiseksi, että hänen läsnäolostaan ei voi erehtyä. Usein siistimme puolisoni kanssa tilaa, ehdotamme tavaroille toisenlaisia paikkoja. Yritämme vallata tilaa takaisin, mutta lapsemme elää aina sitä uudelleen ja tavarat vaihtavat paikkaa.

Lapsemme on mieltynyt eräisiin punaisiin kumisaappaisiin. Ehkäpä ne tuntuvat hyviltä jaloissa, kopisevat mukavasti lattiaa vasten, antavat juoksemista helpottavaa pitoa, näyttävät kauniilta, tuoksuvat omilta, muistuttavat vesilätäköissä pomppimisen riemusta. Hän kiipeää sänkyyn ne jalassa ja nostan hänet pois. Politiikka on ruumiillista. Hän kiipeää uudelleen ja otan lopulta saappaat hänen jaloistaan. Selitän, miksei ole sopivaa olla kengät jalassa sängyssä: piirrän puhtaan ja likaisen välille rajaa. Hän suuttuu ja ryhtyy huutamaan ja kierimään maassa. Se myös tartuttaa: Tulen pahoilleni hänen mielipahastaan. Lohdutamme hetken toisiamme, kunnes toiset tartunnat kutsuvat meidät muihin toimiin.

Tällaisen tilan jatkuvan ja myös yllätyksellisen uudelleen tekemisen myötä mahdollistuvat niin neuvottelun ja kiistelyn politiikat, mutta myös leikittelyn, huumorin ja rajanvetoja pakenevan oleskelun politiikat. Meidän on mahdollista myös ihailla ja nauttia toistemme tavoista olla tilassa ja osallistua sen tekemiseen. Ollessamme biososiaalisia olentoja, vireystilamme laatu vaikuttanee osittain siihen, miten tilaa teemme.

Koemme tilaa kukin kietoutuneina hieman erilaisina aktualisoituviin suhdeverkostoihin ja niissä liikuttaviin haluihin. Ruumiimme ovat aina hieman eri tavoin sijoittuneita tilaan, ne kulkevat hieman toisistaan poikkeavia reittejä, solmivat toisistaan poikkeavia affektiivisia suhteita. Siksi myös parivuotiaan lapsemme näkökulmilla ja toimilla on väliä. Hän tulee kulkemisensa myötä tietäneeksi kodistamme eri tavoin kuin vaikkapa minä. Vaikka edellä lyhyesti kuvailemani tilan alueellistamisen prosessi on toistuva, tulevat suhteemme tämän myötä myös jatkuvasti erilaisiksi. Arki on sekä toistavaa että yllätyksellistä…

Katkelma Tuure Tammen lektiosta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Nuorisotutkimus-lehdessä (4/2016) otsikolla ”Ajatuksia alueellistumisesta kodin ja koulun suhteisuuksissa”.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s