Keväällä pohtiessani esikoiseni ohjelmaa kesäkuulle, kun itse olisin vielä töissä ja koulut olisivat jo loppuneet, havahduin siihen, kuinka paljon kesäleirimahdollisuuksia lapsille oli olemassa. Majanrakennusta, kaupunkisuunnistusta, keppihevosten tekemistä, luontoseikkailuja, liikuntaa ja kädentaitoja kaikissa eri muodoissaan – elämyksiä joka lähtöön. Olin jo edellisenä vuonna kuullut taideyhteisö Pilvilinnan järjestämästä mieleenpainuvasta yhteisötaideleiristä vastaanottokeskuksen asukkaille, jotka olivat päässeet tekemään taidetta omista unelmistaan. Oma unelmani kesäleirin järjestämisestä vahvistui ja päätin, että Lapset kertovat ja toimivat ry:n Satusiltoja-hankkeessa toteutetaan kesäleiri pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksessa asuville lapsille ja nuorille.
Hankkeen kantavia lähtökohtia ovat olleet toiminnallisuus, kuunteleminen, voimaantuminen ja vuoropuhelu. Ensimmäisen hektisen leiripäivän jälkeen mietin, miten lähtökohdat voivat mitenkään toteutua, kun mukana on 1–16 -vuotiaita lapsia ja yhteinen kielemme perustuu eleisiin ja ilmeisiin. Päivä päivältä totuimme toisiimme, opimme toisiltamme – yhteinen sävel löytyi tai ehkä se oli ollut olemassa, mutta itse en vain osannut heti virittäytyä siihen.
Leirin tähtihetkiä olivat itselleni lasten riemun näkeminen heidän leikkiessään itse tekemillään keppihevosilla, ja kun eras väsyneen oloinen äiti, jolla oli seitsemän lasta, hymyili onnellisen näköisenä nähdessään lapsensa roolivaatteissa leikkimässä tai kun liimasin kimaltavan tähtitarran erään lapsen poskeen sanoen hänelle “You are a star girl” ja hänen ilmeensä muuttui hymyttömästä haltioituneeksi. Vaikka kesäleiri olikin vain lyhyt aika elämästämme, olen varma siitä, että kaikki mukana olleet muistavat sen pitkään.
Anna-Leena Lastikka
Hankejohtaja (Lapset kertovat ja toimivat ry.), varhaiskasvatuksen asiantuntija (WellEdu Fennica), jatko-opiskelija (Helsingin yliopisto)
Kuva: Anna Tuulia Iivari
