Daily ’awww’

Kilpparikäsityö

Työ uudessa tutkimusprojektissa on alkanut. Olen nyt tutkimassa lasten ja eläinten välisiä suhteita. Kun rahoitus projektille (AniMate, Tärkeät toisilleen – eläinten merkitys lasten arjessa) varmistui, minulle kasvoi tuntosarvet, joilla aloin tunnustella jokapäiväiseen elämääni kuuluvia lapsi-eläin-kohtaamisia. Niitä riittää: heti aamulla kun avaan tabletin, koirat, kissat ja vauvat kirmaavat vastaan.  Jokapäiväinen ihastuksen huokaus facebookin kuvavirassa suloisia ihmisen pentuja ja eläimiä katsellessa. Positiivinen affekti siirtyy, irrottaa huolista ja antaa synkkyyksien keskelle pienen pehmoisen sysäyksen, kaikesta huolimatta elämä on sittenkin juuri tätä.

Eläimissä ja lapsissa on paljon samaa. Molempia paijataan, molempia katsotaan mielellään. Kun eläin tai lapsi tulee vastaan, sen ikää, sukupuolta ja nimeä tiedustellaan. Eläimet ja ihmispennut, kesyttömät, laitetaan lokeroihin, vaikka ne itse olemuksellaan vastustavat järjestyksiä ja tuovat rationaaliseen aikuiselämään annoksen arvaamattomuutta. Lapsille ja eläimille annetaan paljon samanlaisia tehtäviä yhteiskunnassa, nimittäin tehdä tunnetyötä, tuoda tarkoitusta ja hyvinvointia elämään, liimata rakoilevia perheitä yhteen.

Keskustelussa antroposeenista tunnustetaan, että ihmisen toiminnan ja ihmisperäisten materiaalien levinneisyyden takia planeettamme on astunut uuteen geologiseen aikakauteen. Sekä lapset että eläimet kuuluvat siihen porukkaan, jolla ei vajaavaltaisuutensa takia ole ollut mahdollisuutta syyllistyä maapallon vaurioittamiseen. Viattomuus, vajaavaltaisuus, tekee isolle ihmiselle hyvää. Pieni lapsi tai eläin ei katso aikuista (valkoista lihaa syövää heteromiestä) arvostellen, olivatpa hänen tekonsa millaisia tahansa.

Internetin lapsikuvien kuvavirrasta olen tallentanut itselleni kuvat pikku-Hitleristä ja pikku-Trumpista, suloisia.

Kasvatuksen käytännöissä eläimet tulevat lasten tietoisuuteen ristiriitaisin tavoin. Alakoulun luokissa eläimet ovat kaikkialla läsnä kuvina ja hahmoina, jotka suostuttelevat oppimaan tai tekemään mukavia ja hyödyllisiä asioita, kuten esimerkiksi harrastamaan liikuntaa tai olemaan reilu kaveri. Oppimateriaaleissa eläimet ovat esillä kahtiajakoisesti. Niistä puhutaan toisaalta ystävinä (lehminä, kanoina) mutta toisaalta ruokana (nautana, broilerina). Näiden kategorioiden väliin aukeava kuilu voi olla shokeeraava. Monissa perheissä on koettu se hetki, kun lapsi yhtäkkiä tajuaa syövänsä eläintä. Meidänkin keittiössä kerran eräs pieni poika, kyyneleet silmissä, pyöritteli mätipallukkaa ja kysyi: ”Onks tällä joskus ollu äiti?”.

Eläimistä osana kasvatusta on oltu kiinnostuneita voittopuolisesti siltä kannalta, mitä hyötyä eläimistä lapsille on. Eläinavusteinen toiminta kiinnostaa, ja siitä on tulossa yhä suositumpaa ja legitiimimpää. Tutkimuksissa kysytään, auttavatko eläimet meitä keskittymään, parantavatko ne ilmapiiriä, auttavatko kommunikoinnissa, lukemisessa. Sitä, rauhoittuuko sydämen syke ja laskeeko verenpaine lemmikin tai koulukoiran seurassa, pyritään usein mittauslaitteilla todentamaan. Olemme itsekin kerenneet tavata koulukoiria, joiden ympärillä on usein silminnnähtävää innostusta ja iloa. Ei ole vaikea uskoa että monenlaista positiivista nämä sosiaalipedagogisen pätevyyden saaneet karvaiset ammattilaiset tuovat mukanaan.

Meidän projektissa kuitenkin kysytään, voisiko lapsia ja eläimiä tarkastella muillakin tavoilla. Entä jos ihmiselle tuleva hyöty ei olisikaan se kiinnostavin näkökulma? Haastamme ihmisen pääroolia. Entä jos tuossa olisikin vain kaksi eri lajin edustajaa, jotka kohtaavat? Meidän tutkimuksessa halutaan miettiä lapsi-eläinsuhteita tärkeinä mutta vailla romanttista, yksilökeskeistä hehkutusta saati lapsuuden tai eläimyyden ihannointia. Lapsihan saattaa tutkia haltioissaan hyönteistä ja murskata sen lopuksi.

Mutta voisiko huomata ja tehdä lasten kanssa näkyväksi sitä miten elämä tarvitsee toista elämää, ja tämän perimmäisen riippuvuuden kautta siirtää ihmistä pois kaikkivaltiaan roolista omalle hieman nöyremmälle paikalleen?

Kun puhumme tutkimusprojektin otsikossa lapsesta ja eläimestä, tulemme tehneeksi valtavan yksinkertaistuksen ja mittakaavavirheen. Kun yksi laji on ikäänkuin yhtä merkityksellinen kuin ääretön lajien kirjo. Muitakin mittakaavaan liittyviä haasteita avautuu. Miten huomioida muita eläinkohtaamisia kuin ne, joissa eläinosapuoli sattuu olemaan sopivan kokoinen syliin otettavaksi ja ihmiskäsin koskettavaksi. Ihmisen ulkopuolelle sijoittuvien elollisten olentojen moninaisuus melkein musertaa. Mikä mahtaisi olla bakteerin tai kihomadon näkökulma lapseen? Mitenkäs tämä yhteiselon näkökulma? Ihminenhän on tietyltä kannalta katsottuna pelkästään bakteerien lisääntymiseen tarkoitettu säkki. Elämän monimuotoisuuden näkökulmasta täytyy katsoa myös oudoimpia eläviä olentoja ihmisten kumppaneina ja kysyä, miten olennot kohtaavat yli mittakaavan.

Tutkimus alkaa. Meitä odottaa metsässä kaksi päivää viikossa viettävä alakoulun luokka sekä yläkoulu, jonka keskellä olevassa kasvihuoneessa kanit, papukaijat, leguaanit ja gerbiilit seurustelevat nuorten  ihmislajisten kanssa. Tutkimusstrategia on avoimuudesta huolimatta selkeä. Olemme vaan siellä ja Kathleen Stewartin tapaan seurailemme ”things that happen”, asioita joita tapahtuu, kun lajit kohtaavat. Lasten kanssa sitten tunnistamme ja tunnustelemme muiden elollisten osuutta ihmispentujen maailmassa, sattuu tuo ”muu” sitten olemaan rakas lemmikki, inhottava hyönteinen tai lohen munasolu.

Lisää aiheesta:

AniMate – research of child-animal-relations. Projektin mikroblogi: https://www.facebook.com/childanimalrelations/?fref=ts

Haraway, Donna (2008). When species meet.  University of Minnesota Press.

Stewart, Kathleen (2007). Ordinary affects. Duke University Press.

Rautio, Pauliina, Hohti, Riikka, Leinonen, Riitta-Marja & Tammi, Tuure (2017). Reconfiguring urban environmental education with ‘shitgull’ and a ‘shop’. Environmental Education Research, 1-12.

Mainokset

Tietoja riikkahohti

Tutkin lapsuutta ja opetan Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstutkimuksessani "Classroom matters - research with children as entanglement" kehitin lapsinäkökulmaista tutkimusta ja paneuduin lasten elämään koululuokassa heidän itsensä kirjoittaman aineiston pohjalta. Tämänhetkisiin tutkimusaiheisiini kuuluvat lapset ja digitaalisuus, lapsi-eläinsuhteet sekä lapsuudentutkimuksen postkvalitatiivinen metodologia.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s