Leikin taikaa – matkalla maailman ympäri

Vierasbloggaajana Suvi Kettumäki

image2On keskiviikko. Leikkipäivä. Harjoittelussa olevat lastentarhanopettajaopiskelijat istuvat kotileikkihuoneen nurkassa vihkojen kanssa. On heidän ensimmäinen viikkonsa harjoittelussa ja heidän tehtävänään on havainnoida lastentarhanopettajan, minun, työtäni. Puhuimme ennen tuokion alkua leikkipäivän tavoitteesta, joka on pitkäkestoinen leikki. Muita tavoitteita aamulle en pysty tässä vaiheessa kertomaan, koska ne syntyvät lasten leikistä. Varoittelen opiskelijoita ennen tuokion alkua, että tällä ryhmällä leikki ei välttämättä lähde kunnolla käyntiin. Samalla itse jännitän, millaiseksi aamupäivä muodostuu. Leikille on varattu kaksi tuntia aikaa, joten varmasti saamme hyvän leikin aikaan. Leikkiryhmässä on tänään paikalla Ville, Jere, Matti, Hanna, Maija ja Anne*.

Saavuttuamme leikkitilaan Hanna ottaa heti lastenvaunut.** Hän asettelee vauvaa vaunuihin ja kertoo muille haluavansa lähteä matkalle. Matti ottaa repun ja sanoo lähtevänsä Hannan kanssa Korkeasaareen. Ville ja Jere ovat koiria, jotka juoksevat villisti ympäri tilaa. Anne kulkee Villen ja Jeren perässä. Maija katselee ovelta leikkijöiden menoa. Seuraan leikkijöitä ja kuljen tilassa. Päätän tarttua Hannan leikki-ideaan matkalle lähdöstä. Näin kaikki lapset voivat omista leikkirooleistaan käsin osallistua leikkiin. Samalla vahvistan Hannan statusta muiden lasten silmissä. Hän on joukon nuorin ja eikä ole vielä löytänyt paikkaansa leikkijänä ryhmässä.

”Millä sinne matkalle voisi lähteä?” kysyn Hannalta. Hän katsoo minuun ja sanoo: ”No laivalla tietenkin.” Siirrän ison säkkituolin keskelle huonetta laivaksi samalla kertoen: ”Tästä tulee laiva.” Hanna työntää nukenvaunut säkkituolin viereen ja istuu säkkituolille. Matti istuu Hannan viereen ja kysyn ovella seisovalta Maijalta: ”Tuletko mukaan?” Maija nyökkää ja tulee istumaan säkkituolille.

Kuulutan: ”Laiva lähtee, tuut, tuut”, johon Ville huudahtaa: ”Odottakaa meitä!” Sanon uudestaan: ”Hyvät matkustajat, laiva lähtee viiden minuutin kuluttua. Pyydämme matkustajia ystävällisesti siirtymään laivaan.” Näin minusta on tullut laivan kapteeni. Kapteenin tehtävänä on kuuluttaa milloin laiva lähtee ja milloin se on saapunut satamaan. Laiva kulkee lasten toiveiden mukaan Suomeen, Ruotsinlinnaan, Korkeasaareen, avaruuteen ja Englantiin.

Laivan seilatessa Ville-koiralle tulee nälkä ja hän meinaa syödä Hannan nuken. Hetken mielessäni välähtää pelko leikin taian katkeamisesta ja siitä, että minun on jouduttava puuttumaan aikuisena alkavaan erimielisyyteen. Ennen kuin ehdin toimia, Anne sanoo: ”Minä teen aamupalaa”, ja lähtee hakemaan tarvikkeita aamupalaa varten. Kuulutan: ”Arvoisat matkustajat! Aamupalaa tarjoillaan laivan ravintolassa hetken kuluttua.” Annen tultua takaisin hän alkaa asettelemaan ruokia lattialla säkkituolin viereen. Kuiskaan Annelle: ”Sano kun ruoka on valmista.”

Annen saatua ruuat esille kuulutan: ”Hyvät matkustajat! Aamupalaa tarjoillaan laivan ravintolassa ja lapset siirtyvät sinne.” Koirat sotkevat ja levittävät ruokia syödessään. Anne tuskailee ja tuhahtaa: ”Onpa sotkuista!” Koirien palattua laivaan ja Annen siivottua ruuat on taas siistiä ja hän pyytää minulta: ”Voitko kuuluttaa, että eivät sotke enää?” Ja niin kapteeni kuuluttaa: ”Arvoisat matkustajat! Toivoisimme, että söisitte siistimmin seuraavalla kerralla.”

Näin leikki jatkui vielä tunnin ajan, kunnes oli aika siirtyä siivouksen kautta lounaalle. Lasten nukkuessa keskustelimme lastentarhanopettajaopiskelijoiden kanssa leikkipäivästä. Pohdimme yhdessä niitä haasteita, joita heittäytyminen leikin maailmaan aikuiselta vaatii. Ei ole helppoa ”hylätä” aikaa ja paikkaa lähtiessä mielikuvittelemaan leikin maailmaan. Puhuimme myös siitä, miten kohdata haasteita, kuten Ville-koiran ideaa nuken syömisestä. Leikissä tuleekin olla tarkkana, että se on reilua ja oikeudenmukaista. Lapset kokeilevat erilaisia leikki-ideoita ja on muista leikkijöistä kiinni, miten niihin tartutaan. Aikuisen tulee myös olla tietoinen valta-asemastaan suhteessa lapsiin, sillä vaikka leikkipäivän tarkoituksena on olla tasavertainen leikkijä lasten kanssa, ei lapsella ole koskaan samanlaista valta-asemaa kuin aikuisella.

 

Suvi Kettumäki

Lastentarhanopettaja (KK)

Varhaiskasvatuksen maisteri

Twitter: https://twitter.com/SuviKettumaki

 

*Lasten nimet muutettu.

**Leikki on kirjoitettu niin kuin muistan sen tapahtuneen.

Kuva on lainattu sivulta https://freestocks.org/

 

 

 

Mainokset

Tietoja johannaolli

Tarkastelen lasten maailmaa hoitotieteen, lapsuudentutkimuksen ja vammaistutkimuksen näkökulmista. Ja kyllä, joskus myös siitäkin näkökulmasta, mitä "oikeiden elävien lasten" kanssa touhuaminen herättää. Teen Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa vammaisten lasten osallisuutta tukevasta hoitotyöstä. Lisätietoja löydät kuvan alla olevista linkeistä.
Kategoria(t): Leikki Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Leikin taikaa – matkalla maailman ympäri

  1. johannaolli sanoo:

    Kiitos Suvi, että vastasit Twitterissä esittämääni kysymykseen siitä, miten tuleville lapsialojen ammattilaisille voisi opettaa leikkiin heittäytymistä. Ohjaajan esimerkki opiskelijoille (reflektiokeskusteluineen) on varmasti ihan parhaita keinoja! Toivon, että tämä tarina rohkaisee monia muitakin ohjaajia (kaikilla lapsialoilla, myös hoitotyössä) ottamaan esimerkkiä sinusta!

    Kirjoituksessasi on monia tärkeitä teemoja. Sivuat muun muassa yhtä omassa tutkimuksessani esiin tullutta asiaa – pilaako aikuinen leikin taian, jos siirtyy aikuisen perinteiseen rooliin kesken kaiken? Tässä kohtaa vastaisin, että kyllä pilaa, mutta toki joskus on pakkokin tehdä niin. Useimmiten asia voidaan kuitenkin ratkaista niin, kuin lapset tässä tapauksessa auttavat sinua sen ratkaisemaan: leikin keinoin, ottamalla lasten ongelmallisilta tuntuvat toimet leikkialoitteina, eikä ongelmina. Hankaliltakin tuntuvien aloitteiden varaan leikin rakentamista voidaan jatkaa, kuten Anne tässä niin upeasti osoittaa. Tästä teemasta on myös Carrie Lobman kirjoittanut mainiossa tutkimusartikkelissaan (josta olen kirjoittanut mm. täällä: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2014/11/20/ammattilainen-uskallatko-leikkia/ )

    Tykkää

    • Kiitos viestistä! Leikki menee pilalle tosiaankin, kun joutuu hyppäämään pois leikin roolista. Kuitenkin leikin keinoin pystytään tilanteet leikissä usein ratkomaan, kuten esimerkkini osoittaa. Toisaalta mielenkiintoista on pohtia, miksi koirat halusivat olla tuhmia ja rikkoa leikkiä? Tämä teema on toistunut muissakin leikeissä, joissa olen ollut mukana. Testataanko siinä aikuisen leikkiroolin kestävyyttä vai haastetaanko aikuisen auktoriteettiä? Tapahtuuko tätä myös leikeissä, joissa aikuinen ei ole mukana?

      Tykkää

      • johannaolli sanoo:

        Hyviä kysymyksiä. Voi olla, että epäsovinnainen käytös on lasten mielestä joskus vain hauskaa ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Tapahtuuhan sitä lasten keskinäisisääkin leikeissä. Omassa tutkimusaineistossani tuon kaltainen aikuisen silmiin ei-toivottu tapa leikkiä näyttäytyi minulle tutkijana toisaalta lapsen käsityksenä hauskuudesta ja toisaalta myös yrityksenä houkutella/neuvotella aikuinen mukaan leikkiin leikin/lapsen ehdoilla ja pois perinteisestä aikuisroolista. Tosin ihan aluksi aineistoni lapsen ”ei-toivotut” leikkialoitteet näyttivät musta lähinnä ärsyttäviltä huonon käytöksen ja ”väärin leikkimisen” muodoilta, niin kuin varsinkin pienten poikien aggressiivissävytteinen leikki tällaisen täti-ihmisen silmissä helposti näyttää. Onneksi analyysi avasi muitakin näkökulmia 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s