Yhteisen leikin voima

LeikkiMuutama viikko sitten olin menossa saduttamaan Nicehearts ry:n Naapuriäidit-hankkeessa mukana olevien maahanmuuttajaäitien lapsia. Olin varautunut isoon lapsiryhmään, mutta paikalla olikin vain yksi lapsi. Yritin saduttaa lasta, mutta hän sanoi haluavansa leikkiä. Heitin kynän ja paperin sivuun ja heittäydyin leikkimään. Leikittyämme tunnin lapsi halusikin piirtää ja kertoa siitä tarinan; yhteinen leikki oli ehkä herättänyt luottamuksen, ja hän koki minut turvalliseksi. Pian kuitenkin jatkoimme leikkejä – en muista, koska olisin viimeksi leikkinyt niin intensiivisesti kolme tuntia! Tämän leikkihetken jälkeen, kun oli aika lähteä kotiin, lapsi ei olisi halunnut lopettaa ja minä puolestani tunsin itseni voimaantuneeksi ja virkistyneeksi.

Olen ollut niin lapsena kuin aikuisenakin innokas leikkijä. Vieläkin muistan sen tunteen, kun lapsena uppouduin leikkien maailmaan ja kuinka valtavan voimakkaita tunteita tuo uppoutuminen synnytti. Joskus saatoin olla seikkailunhaluinen Matleena, joka matkasi Ei Missään –maahan, välillä muutuin vahvaksi ja kaikkivoivaksi Peppi Pitkätossuksi ja toisinaan Vihervaaran Annaksi, joka unelmoi Tumman päilyvän aallokon rannalla. Parhaimmat leikit kuitenkin oli yhdessä kavereiden tai äitini kanssa.

Muistan kuitenkin myös sen tunteen, kun minua arvosteltiin siitä, kuinka lapsellinen olin ja “vain” leikin; jotkut aikuiset epäilivät pärjäämistäni koulussa, koska pidin leikkimisestä niin paljon. 6. luokalla matkustin mielelläni Kuopioon, jossa serkkuni kanssa sain salaa leikkiä nukeilla. Tuntuu, että olen valinnut monet harrastukseni, opiskelualani, tutkimusaiheeni, jopa mieheni sen mukaan, missä tai kenen kanssa on saanut luvan kanssa olla leikkimielinen. Opiskellessani lastentarhanopettajaksi olin harjoitteluissa usein se ainoa aikuinen, joka leikki lasten kanssa. Sain paljon tietoa siitä, mistä lapset ovat kiinnostuneita ja mitä kaikkea he jo tietävät ja osaavat. Yhteisöllisyyden tunne oli yhteisessä leikissä lumoava; uskon, että sen ansiosta myös luottamus ja toisen kunnioittaminen lisääntyivät.

Uudessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa leikillä on merkittävä rooli. Asiakirjassa tuodaan esille se, että niin lapsilla kuin varhaiskasvatuksen henkilöstölläkin tulee olla mahdollisuus kokea leikin ilo sekä keskittyä leikkiin. Näen, että yhteiset leikit kertovat lapselle, että hänen maailmansa on kaikessa monimuotoisuudessaan arvokas. Lasten kanssa työskentelevälle aikuiselle puolestaan yhdessä leikkiminen voimistaa mielikuvitusta ja lisää työhyvinvointia. Kun  aikuinen luo ympärilleen tilan, jossa on helppo saavuttaa leikin lumous, tulee hän tällöin kutsuneeksi myös itsensä lapsen maailmaan. Yhdessä koettu mielikuvituksellisellinen matka leikkiin on toisella tavalla palkitsevaa kuin oikein tehty suoritus.

Anna-Leena Lastikka

Hankejohtaja (Lapset kertovat ja toimivat ry), varhaiskasvatuksen asiantuntija (WellEdu Fennica), jatko-opiskelija (Helsingin yliopisto)

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Yhteisen leikin voima

  1. johannaolli sanoo:

    Yhteisessä leikissä on tosiaan voimaa. Ilahduin, kun huomasin tuoreessa Opetushallituksen Leikki esiopetuksessa -tukimateriaalissa (http://www.edu.fi/download/181135_leikki_esiopetuksessa_tukimateriaali.pdf) luvun ”Aikuinen kanssaleikkijänä”, ja siinä oikein kannustettiin esiopetuksen aikuisia mukaan oikeasti leikkimään – ei vain ohjaamaan ja tarkkailemaan lasten leikkiä. Tutkimukset (mm.Emilson & Folkesson 2006, Fleer 2015, Singer ym. 2014) kertovat, että on aika harvinaista, että aikuiset todella menevät mukaan leikkiin ja pysyvät siellä ja ovat jopa emotinaalisesti läsnä, ja monet myös kertovat kokevansa sen vaikeaksi (mm. Greve & Kristensen, tulossa).

    Leikin taikaa-kirjoituksessaan (https://lapsinakokulma.wordpress.com/2017/09/21/leikin-taikaa-matkalla-maailman-ympari/) Suvi Kettumäki kertoi esimerkin, miten leikkiin heittäytymistä voi tuleville varhaiskasvatuksen ammattilaisille opettaa, mutta toivoisin todella, ettei se jäisi yksittäisten ohjaajien leikkitaitojen ja innostuksen varaan – niin tärkeää se on. Onko sulla Anna-Leena (tai muilla lukijoilla) ehdotuksia, miten leikkiin heittäytyä aikuisia saataisiin varhaiskasvatukseen (ja muillekin lapsialoille) lisää?

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Johanna! Tosiaan hienoa, että aikuinen kanssaleikkijänä on huomioitu tuoreessa Opetushallituksen julkaisussa! Korkeatasoisen varhaispedagogiikan toteuttaminen, jossa leikin eteen tehdään konkreettisia valintoja ja päätöksiä, vaatii monia asioita: sitoutuneitaja ja aktiivisia ammattilaisia, koko tiimin yhteisymmärrystä leikin merkityksestä, ryhmän jakamista, leikkiaikaa jne. Ja ennen kaikkea ymmärrystä ja herkkyyttä kuunnella ja nähdä leikkivä lapsi kaikkine leikki-ideoineen arkisissa hetkissä.

    Liked by 1 henkilö

    • johannaolli sanoo:

      Mietin, mitä me tutkijoina voimme tehdä tämän asian eteen. Kaipa ainakin tuoda esiin tutkittua tietoa leikin merkityksestä ja keinoista useilla eri foorumeilla ja yrittää herättää keskustelua siitä.

      Tykkää

  3. Kyllä, juuri näin! Itselläni on sellainen käsitys, että leikin merkitys ymmärretään yleisesti ottaen hyvin, mutta tämä ymmärrys ei kuitenkaan välttämättä näy käytännössä. Mitä tälle voisi tehdä?

    Tykkää

    • johannaolli sanoo:

      Mun käsitykseni (tutkimuksia aiheesta viime aikoina kahlattuani ja arkikeskusteluja seurattuani) on, että leikin merkitys lapsen kehityksen tukemisessa ymmärretään hyvin, mutta sen muita merkityksiä (esim. lapsen kuuntelun tilana) ei vielä välttämättä ymmärretä. Silti tuossa kehityksentukemis-mielessäkään leikkiä ei riittävästi hyödynnetä niin, että aikuinen oikeasti leikkisi mukana (vaikka se on kehitysnäkökulmastakin oleellista), vaan lähinnä ehkä käytetään leikinomaisia keinoja kasvatuksessa ja opetuksessa.

      En ole löytänyt mitään tutkimustietoa siitä, miten ammattilaisia voisi saada paremmin leikkimään, mutta yritän kyllä itse tuottaa tutkimuksella sellaista tietoa, josta voisi olla siihen hyötyä (meneillään olevasta tutkimuksestani olen koonnut joitain keskeisiä oivalluksia tänne. http://lastentahden.blogspot.fi/2017/05/onko-pakko-leikkia.html). Kai siis tarvitaan sekä tietoa (ja sen näkyväksi tekemistä) siitä, miten tärkeä on aikuisen osuus ja siitä, miten sitä voi toteuttaa, ja ehkäpä ihan käytännön koulutustakin. Niin että aikuisen kanssaleikkijyydestä tulisi normaali osa varhaiskasvatuksen toimintaa.

      Liked by 1 henkilö

  4. Kirsi Suorsa sanoo:

    On niin totta että saa lapsista niin paljon irti enemmän kun heittäytyy leikkiin täysin rinnoin mukaan. Lapsi muistaa ja hakeutuu usein sen aikuisen luo selittämään muitakin asioita kun kokee aikuisen olevan kiinnostunut hänestä ja siitä mitä hän tekee. Ja mikä onkaan mahtavampaa kun möyriä lumessa lasten kanssa rakentaen lumesta jotakin tai pukea ylleen ylipienet roolivaattet ja leikkiä mukana.

    Tykkää

    • johannaolli sanoo:

      Niin tosiaan! Leikkiin heittäytymisen hauskuutta ei kenenkään aikuisen kannattaisi hukata! Ja tärkeä pointti tuo ”kun kokee aikuisen olevan kiinnostunut hänestä”.Leikki on ihan mahtava paikka päästä konkreettisesti osoittamaan lapselle, että hän on sellaisenaan hyvä ja arvokas ja kiinnostava.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s