Vuosia sitten olin päiväkodissa sijaisena. Maanantaina ennen aamupiiriä eskarilainen näytti kasvun kansionsa etusivun. Siinä luki: Yäk aamupiiri. Aamupiiri kesti rituaaleineen kauan: mikä päivä, kenen päivä, millainen ilma, ketä paikalla, ketä ei paikalla, mitä tehdään tänään ja lopuksi vielä jokaisen viikonlopputarinat. Vain muutama lapsi jaksoi olla mukana; ehkä he olivat niitä temperamentiltaan rauhallisia, joilla on hyvä keskittymiskyky ja pitkä pinna.
Olin jokin aikaa sitten opena oikeissa töissä eräässä päiväkodissa Pirkanmaalla. Tässä päiväkirjamerkintöjä aamupiiristä ja muustakin:
”Täällä ei ole aamupiirejä. Miksi olisi? Se on suorastaan toiminnan este, pohtii lastentarhanopettaja Tiina. Lapset aloittavat eri aikaan leikkinsä ja sitä on turha keskeyttää yhteisellä kokoontumisella. Joku lapsi oli kertonut, että hän oli aamupiireissä 5 vuotta, mutta hän muista niistä mitään. Mikä itseisarvo on sillä, että kokoonnutaan yhteen ja kertaillaan samoja asioita?
Tässä ryhmässä on ruokailualueen seinällä lasten tekemä viikonpäivätaulu: lapset ovat itse tehneet sen ja kuvasymbolit ovat muistisääntöjä. Muistan titinalle-tiistai, keksi-keskiviikko, toukka-tiistai, -lakritsi-lauantai ja sukellus-sunnuntai.
Joka päivä lapset ovat seisseet taulun edessä ja puhuneet siitä. Mä keksin ton sukelluksen. Mikä päivä tänään on? Saanks mä laittaa merkin? Tämän päivän kohdalle laitetaan sinitarralla merkki, jossa lukee: TÄNÄÄN.
Lapsia on 1,5-vuotiaasta 6-vuotiaaseen noin 24 per päivä. Aikuisia on neljä. Täällä syödään silloin, kun on nälkä. Se on joustavaa. Kaikki syövät hyvin. Jokainen valitsee itse paikkansa. Täällä tullaan ulkoa sisälle silloin, kun halutaan. Ei ole ovella jonoa, vaan sisään tullaan pikkuhiljaa. Täällä ei ole pakko nukkua, mutta levätään. Patjalle saa mennä vaatteet päällä. Mukaan saa ottaa kirjan tai lelun. Paikan saa valita itse. Lapset tietävät, miksi pitää levätä. Välipala syödään silloin, kun se sopii. Se on joustavaa. Ulos lähdetään, kun leikit loppuvat. Tätä kutsutaan osallistavaksi toiminnaksi.
Lasten kuunteleminen on avainasia
Osallistava toiminta saa myös osakseen kritiikkiä. Toiminnasta on vaikeaa saada otetta ja toiminta tuntuu kaootiselta, kun lapset tulevat ja menevät. Lasten pitäisi osata myös istua isossa ryhmässä hiljaa. Mitä siitä tulee, jos lapset saavat aina päättää asioista? Entä sitten kun ne menevät kouluun ja siellä pitää olla isossa ryhmässä ja istua hiljaa ja puhua vuorollaan? Kyselin näihin vastauksia useammalta päiväkodin työntekijältä.
Tiinan mielestä arjen avaaminen on tärkeää. On oltava havainnoimassa koko ajan lapsia ja kuunneltava heitä. Vaatii paljon kasvattajilta toimia eri tavalla. Lapset ovat kaikessa mukana. Aamupalalla Tiina pyysi lapsia katsomaan kummitustaloksi tehtyä nukketaloa. Sillä ei enää kukaan leiki. Mitä tehdään sille? Lapset miettivät ja joku ehdottaa lopulta, että myydään se. Asia on auki, mutta Tiina pohtii tosissaan sitä, että lasten kanssa laitettaisiin tori.fi-sivustolle mainos ja yritettäisiin myydä se
.
Lapset sitoutuvat huolehtimaan yhteisistä jutuista, koska kaikki on suunniteltu yhdessä. Kaapin paikka on yhdessä mietitty. Ryhmillä on omat rahat ja ne käytetään yhdessä lasten kanssa. Mietitään yhdessä, mitä puuttuu ja mitä pitäisi saada. Rahaa käytetään ryhmän tarpeisiin. Ei ole järkeä siinä, että ryhmälle tupsahtaa yhtäkkiä jostain viisi paloautoa, jos niitä ei tarvita. Ryhmä sen sijaan haluaa tehdä omat taulut ja mennä retkelle. Vanhassa ajattelussa aikuinen päättää, milloin antaa pedagogiikkansa lapselle. On opittava kuuntelemaan lapsia ja antamaan se silloin, kun lapsi tarvitsee.”
Tämä aihe on tällä hetkellä ajankohtainen varhaiskasvatuksessa, erityisesti siksi, että uudessa Vasussa korostetaan osallisuutta. Mitä se on käytännössä? Ehkä jotain edellä kuvattua(kin). Vai mitä mieltä sinä olet?
Tuula Stenius
Kasvatusaineiden opettaja
Järvenpää
Lapsinäkökulma 
Kiitos Tuulius kirjoistuksestasi! Olipa ihania esimerkkejä arjesta. Tuossa päiväkodissa osallisuus ja lasten näkökulma oli oivallettu ja viety jo pysyviksi käytännöiksi kaikkeen toimintaan. Piiriajattelua haluan hieman haastaa. Onko aamupiiri itsessään yäk vai se, miten se toteutetaan? Aamupiiristä käydään paljon keskustelua juuri tällä hetkellä varhaiskasvattajien Facebook-ryhmissä ja se on hyvä juttu. Onkin aika päivittää piirit tähän aikaan. Isommassa talossa, jossa lapset käyttävät koko päiväkodin tiloja joustavasti, aamupiiri kokoaa kunkin pienryhmän lapset ja aikuisen yhteen. Piirissä ei ole puheenjohtajan paikkaa, joten toivottavasti yhteisissä hetkissä puhe jakautuisi tasaisesti kaikkien osallistujien kesken (sekä lasten että aikuisten) ja keskusteltavat asiat eivät olisi vain aikuisen päätettävissä kuten esimerkissäsi, jossa katsotaan viikonpäivä, kuukausi, vuosi, sää, läsnäolijat jne. mekaanisesti päivästä toiseen. Ilokseni olen nähnyt myös aamupiirejä, joissa sadutetaan lapsia, jotta tiedetään, miten päivän seikkailut jatkuvat edellisestä päivästä tai keskustellaan lapsia mietityttävistä aiheista, jumpataan ja musisoidaan. Tehdään siis kaikkea yhdessä. Osaisimmepa me aikuiset tulla siihen piiriin ilman laajaa kysymyspatteristoa ja olisimme näin täyttämättä koko tilaa omalla puheellamme.
TykkääLiked by 1 henkilö
Piiri sinänsä ei varmaankaan ole mikään ongelma vaan sen sisältö ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Sehän voisi olla oiva lasten itsensäkin suunnittelema päivän aloitus.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tosiaan, aamupiireistä voi lasten ideoita kuuntelemalla tutkitustikin tulla ”aikuiskeskeisten ja rutinoitujen tuokioiden sijaan sekä lasten että aikuisten odottamia kohtaamisen paikkoja, joissa lapsilla oli mahdollisuus kertoa heille itselleen tärkeistä asioista” kuten Niikon ja Korhosen (2014) tutkimuksesta kertovassa bloggauksessani (https://lapsinakokulma.wordpress.com/2014/08/14/kun-lapsia-alettiin-kuunnella/) olen kuvannut.
Mutta kuulostaapa vallankumoukselliselta ja hienolta se osallisuuden määrä, mihin tuossa Tuuliuksen kuvaamassa päiväkodissa lapsilla on mahdollisuus. Se, että kaikki menevät yhtä aikaa syömään ja nukkumaan, olisi kyllä varmasti aikuisten kannalta helpompaa, mutta onko se enää nykymaailmassa edes mielekästä lasten tarvitsemien taitojen kannalta? Aikuiselämässä tarvitaan nykyään enemmän itsesäätelytaitoja ja yhteistyötaitoja kuin sokeaa auktoriteetin tottelemista ja lauman mukana menemistä. Vaikka toki pitää osata totellakin. Mutta sekin on yleensä helpompaa silloin, kun voi kokea tulleensa kuulluksi.
Syömisen suhteen ollaan nykyään yleisesti sitä mieltä, että jo pienet vauvat osaavat säädellä mielekkäästi syömisrytmiään, ja aikuistenkin pitäisi osata, joten tavallaan on hassua, että siinä välillä on pitänyt opetella siitä pois.
Erityisesti tuon päiväkodin käytännöissä ilahdutti kuitenkin se, että leikkiä arvostetaan niin, ettei sitä tarvitse ulkopuolisen määräyksestä jatkuvasti keskeyttää. Leikkien keskeyttäminen on aiemmissa tutkimuksissa ollut lasten mielestä päiväkodissa erityisen harmillista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minä havaitsin pk-työssä perinteisen aamupiirin hankalaksi sen ajankohdan vuoksi juuri leikkien keskeytymisen takia. Klo 9 oleva aamupiiri johti helposti lasten odotteluun tai sitten leikin keskeyttämiseen juuri kun se oli päässyt alkuun. Aiemmin aamupiiri ei voinut olla kun osa lapsista saapui vasta 9, joten kokeilin siirtää koko ryhmän ”piirihetken” juuri ennen lounasta olevaksi. Touhujen ja leikkien sujumisen kannalta se oli huomattavasti parempi, mutta ei täysin ongelmaton sekään. Olisi mukava kuulla miten muut ovat tätä tilannetta ratkoneet, jos haluavat pitää aamupiirin tyyppisen hetken joka päivä?
Minusta blogissa kuvatussa pk:ssa on upean rohkeasti lähdetty kokeilemaan uusia toimintatapoja, ja lukisin mielelläni lisää 🙂
TykkääTykkää
Hauska kuulla toiminnasta. Kuulostaa todella toimivalta. Elina kiinnitti huomioita Isoniemi kokoontumiseen ja sen tarpeeseen. Millaisia ne olivat päiväkodilla? Entä, miten lapset ja vanhemmat ovat toimintaa?
TykkääTykkää
Tuossa oli varmaankin automaattinen tekstinsyöttö valinnut Isoniemen. Mitä lie olisi ollut oikeasti? Vanhemmat ovat mukana tosi vahvasti, voisin siitä kirjoittaa eri jutun.
TykkääTykkää
Kiinnostavaa keskustelua. Oma, jo päiväkoti-iän aikapäiviä sitten ohittanut lapseni piti aamupiireistä. Vielä nytkin hän odottaa innolla maanantaita, jotta pääsee kertomaan viikonlopun tapahtumista reissuvihkon kuvien avulla. Ehkäpä aamupiiri onkin osalle lapsista päivän tai viikon ainoa mahdollisuus osallistua, osata jotain, olla äänessä, kertoa itsestään?
TykkääTykkää
Voisivatko aamupiirit ollakin keskittyneitä vain maanantaiaamuihin, jolloin lapsilla usein on kerrottavaa viikonlopun tapahtumista? Silloin vain yhtenä aamuna viikosta olisi aamupiirin takia keskeytyksiä leikkeihin tai muuhun toimintaan. Artikkelissa oli ylipäätään hyvin mielenkiintoisia näkemyksiä miten uuden vasun toteutukseen on löydetty myös aivan uusi lapsilähtöinen malli. Löytyisikö tästä mallista apua päiväkotipäivien hektisyyteen, jonka varmasti myös lapset kokevat välillä taakkana?
TykkääTykkää
Työpaikallani on pääsääntöisesti luovuttu aamupiireistä sen sijaan pidämme piirejä, jotka pidetään ennen ruokailua. Piirit ovat ryhmien omia mukavia hetkiä mihin koko ryhmän aikuiset ja lapset osallistuvat yhdessä. Piirit ovat yleensä rauhallinen hetki, jossa pääsee halutessaan aikuisen syliin tai ihan viereen istumaan, piirillä saa jakaa ja kertoa omia tärkeitä juttuja ja toivoa mitä haluisi laulaa toki piirillä käydään myös perinteisesti viikonpäivä ja sää mutta pääpaino on luoda yhteinen mukava hetki. Lisäksi koen itse tärkeäksi, että piirihetket ovat sopivan pituisia eikä lapsia vain istuteta piireillä ja aikuinen johda yksin toimintaa.
Osallisuus on uuden vasun myötä noussut puheenaiheeksi ja sen toteuttaminen erilaisissa toimintaympäristöissä on varmasti luonut haasteita. Kirjoituksessa oli kuvattu hyvin yhden päiväkodin toimivasta osallisuudesta ja arjen toteutumisesta. Tapoja toteuttaa osallisuutta on kuitenkin niin monia, sillä mikä toimii toisessa toisessa toimintaympäristössä ei välttämättä toimi toisessa.
TykkääTykkää
Paluuviite: Ensin raivataan kaikki leikit | Lapsinäkökulma
On tutkittu,että ensin liikunta, sitten keskittymistä vaativa istunto/aamupiiri/päiväpiiri/yhteinen hetki. Olen arjessa havainnoinut eri ryhmien toimintaa tätä koskien, ja itse ainakin allekirjoitan tämän. Jos olisin vetovastuussa piirihetkistä, ehdottomasti osallistaisin lapsia sen suunnitteluun ja toteutukseen. Se mikä on aikuisen mielestä hetkeen sopiva pedagogiikka, tai minkä aikuinen kuvittelee lasta kiinnostavan, ei aina kylläkään pidä paikkaansa.
TykkääTykkää
Voi kun kaikki ajattelisi Näin♥️
TykkääTykkää
Kiitos Tuula lukuvinkistä.
Ehdottomasti ajatuksia herättävä ja kiinnostava teksti. Mielenkiinnosta täytyy kysyä oliko päiväkoti ykstyinen vai kunnallinen? Olen itse toisinaan leikitellyt ajatuksella kuinka antoisaa oman päiväkodin pitäminen voisi olla juuri yllä kuvatun vapaan toimintakulttuurin luomisen kannalta. Ihanaa lukea kuinka rakenteelliset reunaehdot voivat antaa noin upeasti myöten toiminnalle.
TykkääTykkää
Ihan tämä oli kunnallinen ”tavallinen” päiväkoti. Tosin tässä kunnassa on tehty vuosia töitä osallisuuden sisäistämiseksi. Ei ole varmaan ainoa päiväkoti tässä kunnassa, joka toteuttaa toimintaa tähän tyyliin.
TykkääTykkää
Aivan mahtavaa, että kuntatasolla saatu noin jotain noinkin uraauurtavaa tuollaisessa mittakaavassa. Olisin ollut vaikuttunut jo jos tuo olisi toteutettu talotasolla.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen näkökulma lasten kanssa toimintaan:)
TykkääTykkää