Eläimi(n)ä koulussa

Teemme Riikan kanssa tutkimusta tokaluokkalaisten kanssa. Luokassa on käynnissä eläinprojekti, jossa eri oppiaineet yhdistyvät yhden teeman alla. Erilaiset eläimet vilisevät luokan seinien kuvastoissa. Luokan edessä on juliste, jossa lukee ”huomaa hyvä!” Julisteessa piirretty variksen näköinen lintu on kuvattu erinäisissä toimissa yksin ja toisinaan myös muiden lintujen ja eläinten kanssa. Kuvien alla lukee ominaisuuksia. Luokka on valinnut omiksi tärkeimmiksi ominaisuuksiksiin ryhmätyötaidot, innokkuuden, kauneuden ja erinomaisuuden arvostuksen, myötätunnon ja sisukkuuden. Hyvekasvatuksen lisäksi piirrettyjä eläinkuvia käytetään myös lukumääriä ja kirjaimia kuvaavissa postereissa. Taululle on kiinnitetty juliste, jossa on valokuva oravasta ja teksti ”luonto on kotini – anna minun elää rauhassa”. Sen alapuolella on mittanauha, jolla havainnollistetaan muun muassa eläinten kokoa ja hyppyjen pituuksia. Luokan takaosassa seinällä on lasten piirtämiä kuvia siilistä. Luokan kirjahyllyssä on kirjoja, joissa käsitellään eläinten lajityypillisiä ominaisuuksia. On myös kirjoja, joissa on eläinkertomuksia. Luokan edessä oleva valkokangas heijastaa Luontoportin eläintietoutta ja toisinaan videoita talviunille menevästä karhusta, lentävästä merikotkasta, oksalla nököttävästä liito-oravasta. Eläimet ovat tuolla jossain.

Nyt oppitunti on lähenemässä loppuaan. Kysäisen, kuka haluaisi pitää go pro -kameraa välitunnilla. Lapsia alkaa rynnätä luokseni, ympäröiden minut. Ehdotukset, suostuttelut, käskyt ja pyynnöt täyttävät tilan minun ja lasten välillä. Kiinnitän kamerat umpimähkää kahdelle lapsista ja kirjoitan kaikkien halukkaiden nimet vihkoon luvaten, että kaikki pääsevät vuorollaan. Hassua. Kun esittelimme itsemme pari viikkoa takaperin luokan edessä, kaikki oppilaat istuivat paikoillaan. Heissä oli havaittavissa innostuneisuutta, mutta tällaista tartuntaa esittelymme ei aiheuttanut. Go pro -kamerat olivat vieraita ja kiehtovia toisia eri tavoin kuin me. Silti nämä kamerat olivat osa meidän ja lasten välille kehkeytyviä suhteita. Ne tulivat luokkaan meidän kanssamme ja tietyllä tapaa olimme niiden kautta mukana välitunnilla.

Nyt katselen videotallennetta. Kuva heiluu ja pomppii lasten juostessa ja touhutessa hiekan ja tavaroiden ja toistensa kanssa pihalla. Huudahtelua, kirkumista, kameraa vieroksuvia kommentteja, ”mä muuten kuvaan”, pakoon juoksemista, ”mut naamat sensuroidaan”, keinumista, kuljeskelua ympäriinsä pihalla, ”saanks mä ottaa go pron?”, kärrynpyöriä, välituntivalvojat juttelevat keskenään ja käyskentelevät, tuolla leikitään hippaa, tuolla tytöt hiekan kimpussa, ”onks toi pelto?”, ”on”, ”hei, varokaa sen pallon kanssa!”, kohtaamisia pihalla kuljeskelevien ryhmien kanssa, ”miks sulla on toi?”, ilmehtimistä, tapahtumien kommentoimista kavereille: ”oikeesti toi näytti tähän kameraan keskaria”. Välitunti loppuu, koulurakennusta kohti kävellään. Vaatenaulakot. Vähän hengailua ennen riisuutumista: ”tää on meijän vika tunti”. Tutkija tulee luokan ovelle vastaan ja kumartuu ottamaan kameraa: ”miltä tuntu?” ”Ihan kivalta. Yks poika näytti keskaria kameralle”. ”Aijaa”.

Sitten oppitunti alkaa. Go pro -kamera on nyt kiinnitettynä luokan eteen, opettajan pöydän vierustalla kulkeviin vesiputkiin. Se on paikoillaan. Lapset istuvat pulpeteissaan, välillä asentoa vaihtaen. He seuraavat, mitä luokan edessä tapahtuu, mitä sieltä kuuluu, viittaavat tarvittaessa, vastaavat kysymyksiin tai kertovat muita mieleen tulleita asioita. Tutkijat istuvat luokan takana muistivihkojensa kanssa. Minkälaisia eläimiä olemme? Tai pikemminkin, minkälaisiksi eläimiksi eri ympäristöissä tulemme tai voimme tulla? Välitunnin aikana kävin parkouraamassa kameran jalustan kiinni vesiputkiin. Muutoin istuimme Riikan kanssa pöydän ääressä, loisteputkien valossa, ilmastointilaitteen etäisen huminan ympäröimänä ja juttelimme. Samaan aikaan go pro-lapsi-eläin kuljeskeli pihaa, näytti ja kommentoi kameralle paikkoja, kirmaili, tuli tempautuneeksi mukaan tekemisiin, sai auringon valoa, hengitti viileää ilmaa.

Tuure Tammi, FT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto

AniMate – research of child-animal-relations. Projektin mikroblogi: https://www.facebook.com/childanimalrelations/?fref=ts

Mainokset
Kategoria(t): koulu, Lapsuus, tutkimus, Ympäristöt. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Eläimi(n)ä koulussa

  1. Kiinnostavaa kuulla, miltä maailma näyttäytyy koululaisen (go pro kamera ja kommentit) ja oppituntia seuraavan lapsinäkökulmaisen tutkijan näkemänä. Millaisia oivalluksia herätti lapsi-eläin näkökulmasta tarkastelu?

    Liked by 1 henkilö

  2. Tuure sanoo:

    Kiitos kommentista Liisa! Riikan kanssa ollaan vielä tunnusteluvaiheessa uudessa projektissamme. Lisää ajatuksia luvassa kunhan kenttätyö etenee.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s