Juhlavieraamme vesirokko

Suomen juhliessa sataa täyttä vuotta meille saapui odotettu vieras, vesirokko. Rokkoa oli ollut liikkeellä, eikä nelivuotias lapseni ollut vielä sairastanut sitä. Ensimmäiset näppylät ilmestyivät yhtä iltaa aiemmin, mutta vesirokoksi ne varmistuivat itsenäisyyspäivänä.

Vesirokko vihjaisi tulostaan jo paria päivää ennen näppylöitä. Lapsi ilmoitti (varsinkin eriävän) mielipiteensä sellaisella painokkuudella, että vaikutti itsekin hämmentyvän terävöityneistä tunteistaan ja reaktioistaan. Näppylöiden myötä lapselle nousi hieman lämpöä, ei kuitenkaan kuumetta. Päivät sujuivat rattoisasti ja pinnaa venyttävästi. Muutamana yönä kutina ja polte saivat lapsen heittelehtimään sängyssä raivokkaasti.

Ärhäkimmän kutinan asetuttua lapsi lohkaisi, että onpas kivaa olla vesirokossa, kun saa leikkiä (äidin ja iskän kanssa) ja on monta viikonloppua (monta vapaapäivää). Toisaalta viikko karanteenissa nostatti melkoisen kaveri-ikävän, ja lapsi palasi mielellään myös päiväkotiin.

Muistelen vesirokkoviikkoamme kiitollisuudella. Pysähdyimme, rauhoituimme, koimme, jaoimme, oivalsimme, kasvoimme.

Lapsi: ”Mistä jutellaan?”

Minä: ”Jutellaanko vesirokosta?”

Lapsi: ”Joo!”

Minä: ”Kerrotko mulle vesirokosta?”

Lapsi: ”Mulla oli vesirokko. Mulla oli näppyjä. Niitä kutitti. Ei kutita enää.”

 

Noora Räihä

Tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos

noora.j.raiha(a)jyu.fi

Mainokset
Kategoria(t): Hyvinvointi, kohtaaminen, Lapsuus, Lasten näkemykset, Leikki, Uncategorized, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Juhlavieraamme vesirokko

  1. Tämä tarina herättää: Miten osaisimme pysähtyä ja olla rauhassa toistemme kanssa arjessakin.

    Tykkää

  2. nooraraiha sanoo:

    Arki sekä haastaa että tarjoaa yllättäviäkin mahdollisuuksia esim. juuri pysähtymiseen. Oma haasteensa on näiden mahdollisuuksien huomaaminen, varsinkin kaikkien arjen haasteiden keskellä.

    Tykkää

  3. lume sanoo:

    Tämä tarina on koskettava, sillä arki on nykyään niin haastelista, että sitä yrittää vaan suoriutua pakollisista töistä. Lasten sairastuessa saa vähän extra-aikaa pysähtymään ja antamaan erityistä huomiota lapselle. Sitä mitä lapsi ansaitsee saada joka päivä.

    Tykkää

    • nooraraiha sanoo:

      Lapsen sairastuminen – vaikka vesirokon kaltaisiin ”arkisiin” vaivoihin – saa jollain maagisella tavalla ajan pysähtymään. Silloin eletään kyseistä hetkeä lapsen kanssa, ja juuri se on silloin kaikista tärkeintä. Tuon kokemuksen kun säilyttäisi lapsen tervehdyttyäkin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s