Juhlavieraamme vesirokko

Suomen juhliessa sataa täyttä vuotta meille saapui odotettu vieras, vesirokko. Rokkoa oli ollut liikkeellä, eikä nelivuotias lapseni ollut vielä sairastanut sitä. Ensimmäiset näppylät ilmestyivät yhtä iltaa aiemmin, mutta vesirokoksi ne varmistuivat itsenäisyyspäivänä.

Vesirokko vihjaisi tulostaan jo paria päivää ennen näppylöitä. Lapsi ilmoitti (varsinkin eriävän) mielipiteensä sellaisella painokkuudella, että vaikutti itsekin hämmentyvän terävöityneistä tunteistaan ja reaktioistaan. Näppylöiden myötä lapselle nousi hieman lämpöä, ei kuitenkaan kuumetta. Päivät sujuivat rattoisasti ja pinnaa venyttävästi. Muutamana yönä kutina ja polte saivat lapsen heittelehtimään sängyssä raivokkaasti.

Ärhäkimmän kutinan asetuttua lapsi lohkaisi, että onpas kivaa olla vesirokossa, kun saa leikkiä (äidin ja iskän kanssa) ja on monta viikonloppua (monta vapaapäivää). Toisaalta viikko karanteenissa nostatti melkoisen kaveri-ikävän, ja lapsi palasi mielellään myös päiväkotiin.

Muistelen vesirokkoviikkoamme kiitollisuudella. Pysähdyimme, rauhoituimme, koimme, jaoimme, oivalsimme, kasvoimme.

Lapsi: ”Mistä jutellaan?”

Minä: ”Jutellaanko vesirokosta?”

Lapsi: ”Joo!”

Minä: ”Kerrotko mulle vesirokosta?”

Lapsi: ”Mulla oli vesirokko. Mulla oli näppyjä. Niitä kutitti. Ei kutita enää.”

 

Noora Räihä

Tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos

noora.j.raiha(a)jyu.fi

Mainokset
Kategoria(t): Hyvinvointi, kohtaaminen, Lapsuus, Lasten näkemykset, Leikki, Uncategorized, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Juhlavieraamme vesirokko

  1. Tämä tarina herättää: Miten osaisimme pysähtyä ja olla rauhassa toistemme kanssa arjessakin.

    Tykkää

  2. nooraraiha sanoo:

    Arki sekä haastaa että tarjoaa yllättäviäkin mahdollisuuksia esim. juuri pysähtymiseen. Oma haasteensa on näiden mahdollisuuksien huomaaminen, varsinkin kaikkien arjen haasteiden keskellä.

    Tykkää

  3. lume sanoo:

    Tämä tarina on koskettava, sillä arki on nykyään niin haastelista, että sitä yrittää vaan suoriutua pakollisista töistä. Lasten sairastuessa saa vähän extra-aikaa pysähtymään ja antamaan erityistä huomiota lapselle. Sitä mitä lapsi ansaitsee saada joka päivä.

    Tykkää

    • nooraraiha sanoo:

      Lapsen sairastuminen – vaikka vesirokon kaltaisiin ”arkisiin” vaivoihin – saa jollain maagisella tavalla ajan pysähtymään. Silloin eletään kyseistä hetkeä lapsen kanssa, ja juuri se on silloin kaikista tärkeintä. Tuon kokemuksen kun säilyttäisi lapsen tervehdyttyäkin!

      Tykkää

  4. pikkis sanoo:

    Haluaisin nyt pohtia tytön sekä äidin yhtenevää tunnetta siitä, että sairastumisen helpottumisen myötä ”vapaa viikko” tuntuikin aika ihanalta jutulta. Millä tavoin voimme aistia lapsesta, että lapsi on loman tarpeessa? Onko lapsella oikeus silloin tällöin lyhyempiin päiviin, onko mahdollisuutta mennä vaikkapa yhdeksi yöksi mummolaan päiväkotipäivän sijaan, pystyykö jompikumpi vanhempi pitämään yksittäisiä vapaapäiviä siellätäällä. Toisilla lapsilla on paljon tällaisia mahdollisuuksia, toisilla ei. Toisilla lapsilla taas olisi mahdollisuuksia, mutta niitä ei hyödynnetä. Mikä olisi sopiva tapa herätellä vanhempia tällaisiin asioihin? Kuinka saisimme viestitettyä vanhemmalle, että kaikki meistä tarvitsevat välillä lyhyitä päiviä, vapaapäiviä ja jotain ”arjesta poikkeavaa” extraa. Vaikka lapsi kuinka kailottaakin suureen ääneen kotona että ”Rakastan päiväkotia” Jee!” Kuinka saamme vanhemman edes näkemään kolikon kääntöpuolen, arvostavasti ja kunnioittavasti silti?

    Vai tarvitseeko lapsen sairastua, tai sairastua jopa vakavemminkin, että saa olla ”kotona monta viikonloppua”?

    Tykkää

    • nooraraiha sanoo:

      Pohdit tärkeitä asioita, pikkis. Olen huomannut, että lapsi voi väsyä päiväkotiin, vaikka viihtyykin siellä. Varsinkin näin kesäloman kynnyksellä tätä on ollut aistittavissa. Toisaalta lapsi voi väsyä myös kotioloihin, kuten meillä kävi vesirokkoviikon aikana.

      Luulisin, että itse kukin – sekä lapsi että aikuinen – kaipaa välillä vapaapäiviä ja vaihtelua arkeensa, mitä se sitten milloinkin tarkoittaa. Arki ja sen rutiinit kyllä tuovat turvaa ja tietyllä tavalla helpottavat ja yksinkertaistavat elämää, mutta niihinkin voi väsyä.

      Sairastumiset usein havahduttavat huomaamaan levon tarpeen, koska ne niin konkreettisesti pysäyttävät arjen. Samalla ne havahduttavat huomaamaan paljon muutakin, joka helposti hukkuu arjen pyörinässä.

      Tänään kirjakaupassa minut pysähdytti Joel Jyringin kortti. Siinä luki: ”Löytää lähelle, se on TÄRKEIN elämän matka.”

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s