Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskysely tuottaa monipuolista seurantatietoa eri-ikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä, koulunkäynnistä, osallisuudesta sekä avun saamisesta ja palveluiden vastaavuudesta tarpeisiin. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulokset tuovat esiin monia mielenkiintoisia asioita lasten maailmasta. Esimerkiksi 5,9 prosenttia 4. ja 5. luokan oppilaista vastasi kyselyssä, että opettajat eivät ole koskaan kiinnostunut siitä, mitä heille kuuluu. 57,9 prosenttia taas vastasi, että opettajat ovat joskus kiinnostuneita heidän kuulumisistaan.
Tämä tulos pysäytti: miksi näin? Miksei isompi joukko tai kaikki lapset vastaa, että opettaja on aina kiinnostunut mitä heille kuuluu? Kysyin eräältä reippaalta tutulta 4. luokkalaiselta, että onko sinun opettajasi kiinnostunut siitä, mitä sinulle kuuluu? Vastaus tuli nopeasti ja napakasti: ei ole. Hämmennyin, sillä tunnen etäisesti myös lapsen oman opettajan, joka ei lapsen mukaan ole kiinnostunut hänen asioistaan. Opettaja vaikuttaa näin aikuisen näkökulmasta ystävälliseltä ja kaikin puolin hyvältä opettajalta. Tästä heräsikin jatkopohdinnat: Mitkä asiat itse asiassa tuovat lapselle tunteen siitä, että juuri hänen asiat kiinnostavat aikuista? Milloin lapsi tulee kohdatuksi ainutlaatuisena yksilönä esimerkiksi luokka- tai kouluyhteisössä? Onko koulun rakenteissa ja käytännöissä jotakin sellaista, mikä estää lapsen kohdatuksi tulemista?
Kouluterveyskyselyä voisikin käyttää kouluyhteisöjen yhteisen keskustelun apuvälineenä. Kyselystä voitaisiin poimia asioita ja tuloksia pohdittavaksi lasten kanssa. Miksi me aikuiset yksin tarkastelisimme ja analysoisimme tulosten taustalla olevia tekijöitä? Lapset voivat kertoa tai näyttää eri tavoin mistä vastaukset voivat viestiä ja lapsilla voisi olla myös hyviä kehittämisideoita. Luokissa voitaisiin esimerkiksi pohtia, miksi osa lapsista ei kyselyn mukaan koe olevansa tärkeä osa koulu- tai luokkayhteisöä ja lasten kanssa voitaisiin miettiä keinoja muuttaa tämä tilanne omassa luokassa tai koulussa.
Kyselytutkimuksella on rajoitteensa, mutta toisaalta niiden avulla kerättyjä tietoja voisimme hyödyntää monin eri tavoin esimerkiksi yhteisen pohdinnan pohjana. Me lapsinäkökulmatutkijat etsimme ja testaamme monenlaisia menetelmiä saada lasten näkökulmia esiin. Esimerkiksi Johanna Olli pohtii blogikirjoituksessaan ”Kenen ehdoilla kuunnellaan” syvällisellä tavalla lapsen kuulemisen kysymyksiä. Olisi mahtavaa jos kaikki lasten parissa työskentelevät aikuiset pysähtyisivät pohtimaan millaista tietoa voimme lapsilta saada ja millä keinoin rakennamme yhteisöä, jossa jokainen lapsi kokee olevansa aikuisen silmissä kiinnostava.
Kati Honkanen
Lähde:
Lapsinäkökulma 
Pitääpä kysyä omilta oppilailtani taas kuulumisia! Sadutus on myös hyvä tapa antaa lapsille mahdollisuus kertoa heitä kiinnostavista asioista.
TykkääTykkää
Kyllä! Ja onhan koulussa lapsen kanssa käytäviä keskusteluja, kuten arviointikeskustelut, joissa lapsi on keskiössä. Mutta kokeeko lapsi, että niissä ollaan kiinnostuneita juuri hänestä ja hänen asioistaan? Ei välttämättä, sillä lapsi ei ehkä koe voivansa vaikuttaa keskustelujen sisältöihin tai näkökulmat eivät ole hänestä itsestä kumpuavia.
TykkääTykkää
Tärkeä ja ajankohtainen kirjoitus, Kati. Jäin pohtimaan osittain samaa mitä Oonakin kommentissaan sivusi eli kuulumisten kysymisen tapaa. Suora kysyminen ei välttämättä aina toimi, vaikka sillä haluttaisiinkin osoittaa kiinnostusta lapsen kuulumisia kohtaan. Tunnustan itsekin monesti hämmentyväni kysymyksestä ”Mitä kuuluu?”. Mitäpä siihen oikein vastaisin, miten pukisin kuulumiseni vastauksen muotoon?
Jos lapsi ei vastaa suoraan kysymykseen, ehkä hän kertoisi jotenkin muuten. Miten siis luoda lapselle mahdollisuus kertoa kuulumisistaan? Siitähän Katikin tavallaan kirjoitti. Toisaalta aina ei halua eikä tarvitse kertoa, vaan voi olla ihan hiljaakin. Katin painottamaa kohdatuksi tulemista arvostaa silti varmasti moni (ellei jokainen).
Ja edelleen (Johannaankin viitaten): miten kuunnella lasta? Pitkälti se on varmasti juuri kertomisen mahdollistamista, mutta toisinaan myös kertomatta jättämisen kunnioittamista.
TykkääTykkää
Pohdit tärkeitä asioita Noora! Voihan olla myös niin, että vaikka lapsi vastaa tähän kyselyn kysymykseen ”opettaja ei ole kiinnostunut kuulumisistani” niin hän ei koe sitä negatiivisena. Tärkeä pointti kuitenkin on juuri se, että miten luodaan mahdollisuuksia, ja miten rakennamme turvallista ympäristöä, jossa jokainen kokee olevansa arvokas. Ja viimeisenä. miten selvitämme lapsilta heidän kokemustaan? Monia kinkkisiä kysymyksiä!
TykkääTykkää
Paluuviite: Lapsen oikeuksia toteutetaan joka päivä | Lapsinäkökulma