Ensin raivataan kaikki leikit

Vierasbloggaajana Laura Ortju

Lapsi on siirtynyt välipalalta omatoimisesti rakentelemaan legoilla. Jääkuningattaren linna alkaa olla viimeistelyä vaille valmis, kun lapsen korviin kajahtaa: ”Pissille ja pukemaan! Ja ensin raivaatte kaikki leikit.” Leikki keskeytyy ennen kuin on kunnolla ehtinyt edes alkaa ja mikä pahinta, hieno rakennelma on purettava takaisin legolaatikkoon. Lasta harmittaa.

Kuulostaako tutulta? Aikuisen ajatus uloslähdöstä lähtee varmasti hyvistä tarkoitusperistä. Tottahan ulkoilu on hyväksi ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteetkin siihen velvoittavat. Esimerkissä mentiin kuitenkin lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta useammassa kohtaa pöpelikköön.

Ensinnäkin ennakointi on kaiken a ja o. Lapselle olisi ruokailun lopussa voitu kertoa, että esimerkiksi kymmenen minuutin kuluttua on uloslähtö. Tällöin lapsi ei välttämättä olisi aloittanut kovin pitkäaikaista leikkiä tai rakennusprojektia. Sanoittamisen lisäksi on olemassa monia näppäriä apukeinoja, mikäli lapsi ei vielä osaa kelloa tai ajankulun hahmottaminen on vaikeaa. Seinäkelloon voi laittaa nuolen siihen kohti, missä aika tulee täyteen tai apuna voi käyttää Kids timer -sovellusta tai tiimalasia. Muun muassa. Ennakointi on yleistä tukea ja siihen ovat oikeutettuja kaikki lapset riippumatta siitä, aiheuttavatko siirtymätilanteet haasteita vai eivät.

Toisekseen pitkäkestoiseen leikkiin kannustaminen on kehittävämpää kuin piiruntarkkaan siivoamiseen opettaminen. Tietenkään legolinna ei voi jäädä keskelle kulkuväylää (ellei se sitten ole juuri leikin tarkoitus), mutta sen voi toki siirtää ehjänä esimerkiksi kaapin päälle (näin se ei pääse vahingossa rikkoutumaan). Linnan rakentamista voi näin ollen jatkaa ulkoilun jälkeen tai seuraavana päivänä.

Ja jos todella halutaan kannustaa lasta pitkäkestoisen leikin maailmaan, ei leikin tarvitse rajoittua pelkästään legoihin. Lapsi oli tehnyt esimerkissä jääkuningattaren linnan. Lapselta voi kysellä, millainen tämä jääkuningatar on ja asuuko linnassa kenties muita asukkaita? Voisivatko lapset leikkiä ulkona roolileikkiä tai olisiko ulos mahdollisuus rakentaa ihan oikea linna lumesta? Ehkä lähiluontopolulta voisi löytyä jääkuningattaren jäädyttämiä menninkäisiä roikkumassa puista (=jääpuikkoja) tai jääkuningattaren yksisarvisen ratsun jälkiä hangelta (=oravanjälkiä). Jos kameran ottaa mukaan, voi löytöjä tarkastella myöhemminkin ja näyttää myös vanhemmille. Ehkä kannattaisi ottaa mukaan myös suurennuslasi tarkempia tutkimuksia varten tai ehkä kuitenkin mukaan tarvittaisiin miekkaa (=keppiä) ja kilpeä (=tyhjää maitopurkkia)? Lapset varmasti keksivät, mikä juuri heitä kiinnostaa ja innoittaa. Kasvattaja voi puolestaan rikastaa leikkiä pedagogisten tavoitteiden ohjaamana. Leikkiä ei siis tarvitsekaan jättää kesken, saati siivota pois – se voi jatkua ulkona ja tämän jälkeen vielä monta päivää erilaisissa yhteyksissä. Parhaimmillaan se voi tarjota lapselle, aikuiselle ja koko ryhmälle mahdollisuuden oppia ja toimia vuorovaikutuksessa. Ei siis tehdä toimivasta arjen struktuurista turhaan ongelmallista, vaan kuunnellaan lasta.

 

Laura Ortju
Th, hyvinvointipedagogi
Liperin kunta, Hyvinvointipalvelut /Varhaiskasvatus
laura.ortju (at) liperi.fi
Twitter
@LauraOrtju

 

Lisälukemista aiheesta:

Voit kääntää ajatukset leikin merkityksellisyyden kanavalle lukemalla esimerkiksi tämän edelleen ajankohtaisen teoksen teoriaosion (s. 6-47):
Karlsson L, Lastikka A-L & Riihelä M (toim.) 2004. Ajattelu alkaa ihmetyksestä. Ryhmätyöstä yhteistoiminnalliseen oppimiseen. 4. korjattu painos. Verkkojulkaisu. http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/Julkaisut/Karlsson_Riihela_Ajattelu_alkaa.pdf

Lisää leikin, ympäristön ja kasvattajien vaikutuksista lasten tunneälyn kehitykseen voit lukea tästä mielenkiintoisesta, tuoreesta väitöskirjasta:
Köngäs M. 2018. ”Eihän lapsil ees oo hermoja”. Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Väitöskirja. Lapin yliopisto, Rovaniemi. http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63145/K%C3%B6ng%C3%A4s_Mirja_ActaE_235pdfA.pdf?sequence=1

Johdonmukaisten siirtymätilanteiden ja psykososiaalisen ympäristön vaikutuksia lasten stressitasoon käsitellään muun muassa tässä artikkelissa:
Suhonen E, Sajaniemi N, Alijoki A, Hotulainen R, Nislin M & Kontu E. 2014. Lasten stressinsäätely, reagointitaipumukset ja leikkikäyttäytyminen päiväkotiympäristössä. Psykologia 49(03), 184-197. http://elektra.helsinki.fi.ezproxy.uef.fi:2048/se/p/0355-1067/49/3/lastenst.pdf

Lasten näkökulmia leikin merkityksestä ja tarinoista pääset kurkistamaan tästä artikkelista:
Karimäki R. 2004. Tarinat lasten leikeissä. Elore 1/2004. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry, Joensuu. http://www.elore.fi.ezproxy.uef.fi:2048/arkisto/1_04/kar104.html

Opetushallituksen laatiman ohjeistuksen varhaiskasvatussuunnitelman (vasun) perusteista voit lukea täältä: OPH. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallituksen määräykset ja ohjeet 2016:17. http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Sosioemotionaalisten taitojen tukemisesta varhaiskasvatuksessa löytyy Opetushallituksen tuore raportti:
Määttä S, Koivula M, Huttunen K, Paananen M, Närhi V, Savolainen H & Laakso M-L. 2017. Lasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Tilannekartoitus. Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2017:17. http://www.oph.fi/download/188456_lasten_sosioemotionaalisten_taitojen_tukeminen_varhaiskasvatuksessa.pdf

Runsaasti lisää mielenkiintoisia kirjoituksia löytyy tätä blogia selaamalla! Tässä muutama nosto tämän aiheen tiimoilta:
Johanna Olli: Leikki kohtaamisen paikkana
Suvi Kettumäki: Leikin taikaa – matkalla maailman ympäri
Annukka Pursi: Leikin ensiaskeleet otetaan yhdessä aikuisen kanssa
Elina Weckström: Näkökulmia varhaiskasvatuksen osallisuuteen
Tuula Stenius: Yäk aamupiiri

Mainokset

Tietoja johannaolli

Tarkastelen lasten maailmaa hoitotieteen, lapsuudentutkimuksen ja vammaistutkimuksen näkökulmista. Ja kyllä, joskus myös siitäkin näkökulmasta, mitä "oikeiden elävien lasten" kanssa touhuaminen herättää. Teen Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa vammaisten lasten osallisuutta tukevasta hoitotyöstä. Lisätietoja löydät kuvan alla olevista linkeistä.
Kategoria(t): kohtaaminen, Kuuntelu, Leikki, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

15 vastausta artikkeliin: Ensin raivataan kaikki leikit

  1. Tuulius sanoo:

    Olen miettinyt sitä, että kuinka paljon henkilöstöpula vaikuttaa kaikkeen tähän. Mietipä sitä?

    Tykkää

    • Laura Ortju sanoo:

      Kiitos Tuulius kysymyksestäsi. Varmasti henkilöstön niukkuus aiheuttaa kiirettä ja kiireessä usein jää sanoittaminen ja kuuntelu. Näkisin kuitenkin niin, että ennakoinnilla voitaisiin säästää myös paljon kasvattajien aikaa. Lasten kanssa yhdessä sovittu rytmi ja struktuuri sekä etenkin tarkkaavuuden tai ajan hahmottamisen pulmista kärsivien lasten kanssa ennakointi vähentävät turhia konflikteja, turhautumisia ja kiukkukohtauksia. Ennakointi ja lasten kuuntelu kannattaa siis etenkin silloin, kun henkilöstöresurssit ovat koetuksella!

      Liked by 2 people

  2. johannaolli sanoo:

    Tässä kirjotuksessa on kaksi tosi tärkeää teemaa, joihin tekee mieli tarttua. Ensimmäinen on tuo ennakointi. Moni aikuinen (olipa ammattilainen tai vanhempi) ei ehkä tule ajatelleeksi, että kun lapset suuren osan ajasta ovat aikataulujen suhteen aikuisten armoilla, niin olisi reilua vähintään edes kertoa niistä lapselle hyvissä ajoin. Aikuinen saattaa myös pitää itsestäänselvyyksinä sellaista, mitä lapsi ei – esimerkiksi, että ”ainahan meillä ruuan jälkeen mennään heti ulos”. Mutta lapsella voi olla kokemus, että välillä se aika on pitkä ja välillä lyhyt.

    Toinen on pitkäkestoisen leikin arvostaminen. Tai oikeastaan ylipäätään lasten leikin arvostaminen. Tästä aiheesta saisi hyviä ”päinvastoin”-videoita: Aikuinen on levittänyt pöydälle paperit tehdäkseen veroilmoituksen ja sitten tulee lapsi, ja terhakkaasti komentaa paperit siitä pois, koska nyt alkaa leikkiaika. Tai aikuinen on valuttanut tiskivedet valmiiksi ja saanut muutaman astian tiskattua, kun lapsi tulee ja toteaa, että saippuavedet pois, tiskialtaalle on nyt tärkeämpää käyttöä – siellä uitetaan nyt kylpyankkaa. Jostain syystä lasten tärkeät tekemiset saa mitään kysymättä keskeyttää ja suorastaan pilata. Onko se vain aikuiskeskeisiin systeemeihin tottuneisuutta vai eikö leikin tärkeyttä ja lapsen näkökulmaa silloin oikeasti ymmärretä?

    Tykkää

    • Laura Ortju sanoo:

      Kiitos Johanna kommentistasi. Ikävä kyllä taitaa olla niin, että leikin merkitystä ei useinkaan ymmärretä. Aikuisten pitäisi useammin heittäytyä leikkiin ja antaa sen viedä. Samaan tilaan toki ei enää pääse kuin lapsena, mutta leikkimällä voi saada jotain ymmärrystä leikin ja lasten maailmasta.

      Aivan älyttömän hyvä idea nuo ”päinvastoin”-videot! Kuka toteuttaisi?

      Tykkää

      • johannaolli sanoo:

        Idea on vapaasti kenen vaan napattavissa ja laitettavissa jakoon 🙂 Sopisi musta minkä vaan lasten hyvinvoinnista kiinnostuneen tahon toteutettavaksi, vaikka MLL / Leikkipäiväverkoston tai Lastensuojelun keskusliiton tai LAPE-kärkihankkeen tai Unicefin, jonka tekemistä mainioista Kuritus ei kasvata -videoista muuten tää idea taisi mun mieleeni johtuakin. (Tässä yksi, lisää youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=MIPdN_hXZ8M)

        Tykkää

      • Elina Weckström sanoo:

        Ja vaikka aikuinen ei leikin flowhun ehkä pääsekään, pitäisi tunnustaa, että se sama intensiteetti, mikä aikuiselle syntyy keskittyessä työhön, veroilmoituksen täyttämiseen tai maratonin harjoitteluun syntyy lapselle leikissä. Mitään näistä ei halua keskeyttää ilman ennakkovaroitusta. Kannatan myös noita videoita. Hauska idea!

        Liked by 1 henkilö

  3. Aira Kitinprami sanoo:

    Omasta lapsuudestani muistan päiväkotielämän olevan juuri tätä. Jatkuvia turhauttavia siirtymiä ja odottamista. Perhepäivähoitajana olen rakentanut lasten arkea niin, että joka päivä ei olla kahta kertaa ulkona ja välillä ulkona ollaan todella paljon. Leikki tarvitsee paljon aikaa ja moni lapsi on tottunut jatkuviin keskeytyksiin, eikä osaa ryhtyä luovaan toimintaan ennen kuin on kunnolla kokenut pitkästymistä ja huomannut ettei oikeasti ole kiire minnekään. Perhepäivähoidossa ei myöskään ole liian monta lasta yhdellä aikuisella ja lasta kuunnellaan ja lapsi tunnetaan oikeasti. Lähes kaikki mitä tehdään pk:ssa (pois lukien joukkuepelit, jollei alueella ole useampia hoitajia) pystytään tekemään myös perhepäivähoidossa. Miksi lapsia laitetaan isoihin ryhmiin, kun pelkkä suuri ryhmäkoko itsessään tuottaa ongelmia sekä arjen käytäntöihin että riskejä lasten hyvinvoinnille? Pitäisikö jo viisivuotiaatkin sulloa päiväkoteihin eskareihin?

    Tykkää

    • Laura Ortju sanoo:

      Hei Aira! Kiitos, että toit esiin myös perhepäivähoitajan näkökulman. Kuulostaa siltä, että olet suunnitellut toiminnan lapsia ajatellen. Samaa toivon myös päiväkotiryhmissä tapahtuvan. Toki ryhmät ovat isompia kuin perhepäivähoidossa, mutta myös päiväkodeissa toteutetaan päivittäin pienryhmätoimintaa. Niin päiväkoti kuin perhepäivähoitokin ovat turvallisia paikkoja harjoitella sosiaalisia taitoja – etenkin viisivuotiaiden on hyvä totutella ryhmässä toimimiseen. Viisivuotiaiden maksuton varhaiskasvatus ei kuitenkaan tarkoita käsittääkseni mitään ”mini-eskaria”, vaan normaalia varhaiskasvatustoimintaa leikkeineen ja kaverisuhteineen.

      Kaiken kaikkiaan toivoisin lapsen sijoituspaikan (pph, pk, kerho, koti) valinnan lähtevän aina lapsen ja perheen tarpeista. Ainakin meidän kunnassa palvelusuunnittelija valitsee yhdessä vanhempien kanssa sopivimman paikan ja tätä voidaan matkan varrella tarkastella, kuin myös tuntimäärää. Lapset ja perheet ovat erilaisia, onneksi siis myös varhaiskasvatuksen järjestämiseen on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.

      Tykkää

      • Aira Kitinprami sanoo:

        Hei! Kiitos vastauksesta! Henkilöstöpula ei tuota ongelmia pph:ssa ja siitä lähtikin ajatukseni pienen ryhmäkoon esiinnostamisesta. Toki nykyään pienryhmätoimintaa on päiväkodeissa runsaasti.
        ”– Hallitus päätti elokuun budjettiriihessä käynnistää kuntakokeilun 5-vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Kokeilulla voimme selvittää, miten maksuttomuus vaikuttaa 5-vuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumiseen ja vanhempien työssäkäyntiin. Lisäksi tutkitaan edellytyksiä esiopetuksen laajentamiseen 5-vuotiaisiin, Grahn-Laasonen sanoo.” http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/neljasosa-5-vuotiaista-maksuttoman-varhaiskasvatuksen-kokeiluun Näin luki opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla ja tämä nostaa huolen siitä, että jos esiopetus laajennetaan 5-vuotiaisiin, heidät menetetään pph:ssa. Mikäli 5-vuotiaiden esiopetus tulisi pakolliseksi myös perheiden valinnanvapaus kärsisi. Esiopetus on valitettavan harvoin pienen ryhmän toimintaa, vaikka he pk:ssa kotiryhmissä toimisivatkin. Onko suunta oikea, sillä isompi ryhmä tuottaa ainakin osalle lapsista suuremman stressin ja oppiminenhan on tehokkainta pienessä ryhmässä?

        Tykkää

  4. Laura Ortju sanoo:

    Jotenkin ei ihan aukea ajatus viisivuotiaiden eskarista, että mitä pitäisi sisällään. Sitä kuitenkin pidän hyvänä kehityssuuntana, että kaikki viisivuotiaat olisivat varhaiskasvatuksen (pk/pph) piirissä. Matalampi kynnys siirtyä eskariin (mieluiten joustavaan esi- ja alkuopetukseen), kun on jo saanut totutella vertaisryhmässä toimimiseen ja arkeen kodin ulkopuolella.

    Tykkää

  5. LauraR sanoo:

    Tämä on erittäin hyvä teksti. Jäin itse miettimään tätä työntekijän näkökulmasta. Luulen, että monessa päiväkodissa tähän asiaan ei olla tajuttu edes pysähtyä, vaan näin vain toimitaan automaattisesti. Tässä olisi hyvä kehityksen kohde moneen päiväkotiin. Asiaan saataisiin muutoksia vain pienellä vaivan näöllä.

    Tykkää

    • Laura Ortju sanoo:

      Kiitos palautteestasi Laura. Hienoa, jos tästä syntyy keskustelua käytännön tasolla. Lapsen näkökulman huomioiminen on vielä verrattain uusi ajattelutapa, se ei välttämättä tule luonnostaan vaan vaatii aktiivista pohdintaa. Samaten leikin merkityksellisyys ei välttämättä heti aikuiselle aukea, vaan ajatellaan, että ”se on vain leikkiä”:

      Tykkää

    • Elina Weckström sanoo:

      Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että toiminnan suunnittelu lähtee valitettavan harvoin lapsen näkökulmasta. Tähän on konstina juuri tuo asioiden sanoittaminen, yhteinen pohtiminen ja yhteisten toimintatapojen vahvistaminen. Uloslähtötilanteissa ensimmäisenä pukemaan voi ottaa ne lapset, joilla ei juuri sillä hetkellä ole intensiivistä tekemistä ja joiden tietää pitävän pitkistä leikeistä ulkona. Viimeiseksi pukemaan sitten ne lapset, joilla on sisäleikki meneillään. Tämä vaatii aikuiselta silmää ja ymmärrystä.

      Pienten puolella olen usein nähnyt tilanteita, joissa pissatukset hoidetaan mekaanisesti kesken leikkien huomioimatta lainkaan sitä, mitä lapsi on tekemässä ja missä järjestyksessä pottailut olisi mielekästä hoitaa lasten näkökulmasta. Toivottavasti uusi vasu herättelee keskustelua myös perushoitotilanteiden ja siirtymien järjestämisestä.

      Liked by 1 henkilö

  6. Nimetön sanoo:

    Hei. Itse olen pienenä lapsena ollut tempperamentiltani hyvin rauhallinen, viipyvä, maltillinen, kiltti, pitkäpinnainen ja keskittyväinen. Silti pahoitin mieleni ainaisesta käskytyksestä ja toimintani katkaisemisesta. ”Noniin, menepäs nyt kiltisti vessaan, sinä olet aina niin reipas”, minulle hoettiin. Itse alan työntekijänä kuitenkin tiedän, että ennakointi ja jäljellä olevan ajan määrittäminen ja viestittäminen lapselle onnistuu kyllä, niukallakin henkilökunnalla. Se vaatii viitseliäisyyttä, ahkeruutta ja halua hoitaa työtilanne hyvin. Tiimin sisällä olen kohdannut joskus henkilöitä, jotka pitävät vanhastya tyylistä ”nyt lelut pois ja menoksi”. Ajoittain olen kokenut, että on hankalaa varsinkin kaikista nuorimpana työntekijän puolustaa lasten osallisuutta ennakointiin ja ajan viestittämiseen. Aihe on tärkeä, sillä monen lapsen päivä on pitkä, ja näitä äkkisiirtymiä tulee lukemattomia kertoja, erityisesti niille kilteille lapsille joille usein kaikki asiat sopivat. Näin uskoisin.

    Tykkää

    • Laura Ortju sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Pidä vain kiinni omasta tyylistäsi äläkä anna ”meillä on aina tehty näin” -asenteen lytätä. Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että ennakointi onnistuu henkilökunnan määrästä riippumatta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s