”Jaana, mihin ryhmään sinä kuulut?”

blogikuva_Jaana Juutinen_5-2018Vierailevana bloggaajana: Jaana Juutinen

Syksyllä 2013 avasin tuoreena väitöskirjatutkijana päiväkodin oven, kameralaukku olalla ja muistiinpanovälineet repussa. Olin täysin uuden äärellä. Aiemmin tuo päiväkodin maailma oli ollut työpaikkani yli 13 vuoden ajan, nyt astelin neljään päiväkotiin tutkijana. Omat roolit olivat iloisesti sekaisin, mutta lasten ja päiväkodin työntekijöiden aito ja välitön kohtaaminen eteisessä ja aamupuuron äärelle sai minut tuntemaan oloni kotoisaksi; tiesin tulleeni täysin oikeaan paikkaan. Istahdin eteisen penkille ja otin videokamerani esille. 3-vuotias pellavapäinen poika istahti viereeni, ihan kylkeeni kiinni ja kyseli kuka minä olen ja miksi olen päiväkodissa. Kerroin olevani tutkija ja olen kiinnostunut siitä, mitä päiväkodissa tapahtuu. Poika istui hetken hiljaa ja kysyi sitten: ”Jaana, mihin ryhmään sinä kuulut?” Poika viittasi kädellään selkäni takana olevaan kartonkiseen tauluun, jossa oli ryhmän kaikkien lasten ja työntekijöiden kuvat ja heidän jakonsa kolmeen pienryhmään. Sanoin pojalle, että toivoisin voivani olla Tiikereissä, Pupuissa sekä Oravissa, käyköhän se? Hetken mietittyään poika vastasi myöntävästi ja mietti, että ”sitten sun kuva pitää laittaa tohon seinälle” ja katosi leikkeihin. Ja minä menin perässä kameraani viritellen.

Väitöstutkimuksessani (Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1881-6) olen perehtynyt yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen moniulotteiseen rakentumiseen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvista havainnoinneista, videoista ja nauhoitteista yhteensä kuudesta päiväkodista. Yhteenkuuluvuuden politiikalla ymmärrän molempia ryhmiä ja yhteisöjä muovaavia voimia; yhteenkuuluvuutta ja poissuljetuksi tulemista (ks. Sumsion & Wong, 2011; Yuval-Davis, 2011). Mitä yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen prosesseissa päiväkodeissa tapahtuu, kenen ehdoilla ja millä tavoin? Miten kuulumista ja poissulkemista tehdään, mihin tai keneen kuulutaan?

Yhteenkuuluvuuden politiikka on päiväkodin arjessa jatkuvasti muotoutuva voima, jossa lapset usein keskenään taiteilevat ryhmään kuulumisen ja poissuljetuksi tulemisen rajapinnoilla. Yhteenkuuluvuuden politiikka muotoutuu arjen ohikiitävissä hetkissä; sanoissa, teoissa ja suhteessa materiaalisen ympäristöön. Me-muoto kaikuu iloisesti lasten leikeissä, päiväkodissa halataan ja ollaan lähekkäin. Ryhmässä olemiseen liittyvät säännöt muotoutuvat päiväkodin ryhmissä, joissa lapsilla on aktiivinen rooli: lapset tekevät omaa ja toisten kuulumista monin tavoin koko ajan ja hyvin tietoisina ryhmässä vallitsevista säännöistä. Lasten kerronta on tulvillaan iloa ystävistä ja ryhmään kuulumisesta, omasta paikasta osana päiväkotiryhmää, mutta yhteenkuuluvuus ulottuu myös päiväkodin seinien ulkopuolelle; lapset kertovat kuulumistaan lähiympäristöön ja yhteiskuntaan laajemmin. Lapset kaipaavat perheitään, isovanhempiaan ja muita tärkeitä ihmisiä sekä lemmikkieläimiä päiväkodin arjen pienissä kertomuksissa. Minulle ei jää epäselväksi se, kuinka äärimmäisen tärkeitä omat naulakko-, lounaspöytä, ja nukkumapaikat ovat. Niissähän on kirjattuna oma nimi! Minulle tehdään myös selväksi, että Niilon paikkaa voi lainata hänen ollessa poissa. Pienet kertomukset paljastavat myös arjen raadollisemman puolen; useimmiten muutaman lapsen leikkiryhmät sulkevat sanallisesti tai fyysisesti yhden lapsen pois tilanteissa, joissa työntekijät eivät ole läsnä. Kutsu tulla mukaan tai ele, joka työntää toisen pois, voi olla niin pieni, ettei sitä siinä hetkessä edes huomaa, mutta videolta jälkeenpäin katsottuna sen voi huomata.

Pohjoismainen arvokasvatukseen kohdistunut tutkimushankkeemme (http://www.uis.no/research-and-phd-studies/research-areas/early-childhood-education-and-care/values-education-in-nordic-preschools/), kysyy; millaisia tulevaisuuden kansalaisia me kasvatamme? Tätä asiaa pohtiessa me jokainen aikuinen voimme katsoa peiliin ja miettiä miten toimimme. Mutta muistetaan katsoa myös lapseen ja lapsen kanssa. Tehdessäni tutkimukseni arjen äärellä; kohtaamisissa naulakoilla, nukkareissa ja hiekkalaatikoilla olen pyrkinyt lähemmäs elämää. Noissa kohtaamisissa kaikuvat niin yksittäisen lapsen tunne yhteenkuulumisesta, ilo ystävästä, kipua poissuljetuksi tulemisesta kuin myös yhteiskunnalliset prosessit ja pedagogiset käytänteet yhtä lailla ilmiötä muovaamassa. Omalla tutkimuksellani haluan osallistua keskusteluun, jossa lapset ja lapsuus nähdään ja koetaan arvokkaana sellaisenaan, niissä hetkissä hiekkalaatikolla eikä vain välivaiheena kohti koulua ja aikuisuutta. Olen kiitollinen, että sain olla mukana sekä Tiikereiden, Oravien että Pupujen ja monien muiden päiväkotiryhmien arjessa tutkimusmatkallani.

Lähteet:

Juutinen, J. 2018. Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1881-6

Sumsion,  J.,  &  Wong,  S.  (2011).  Interrogating  “belonging”  in  belonging,  being,  and  becoming: The early years learning framework for Australia. Contemporary Issues in Early Childhood, 12(1), 28–45. https://doi.org/10.2304/ciec.2011.12.1.28

Values education in Nordic preschools: Basis of education for tomorrow. http://www.uis.no/research-and-phd-studies/research-areas/early-childhood-education-and-care/values-education-in-nordic-preschools/

Yuval-Davis,  N.  (2011).  The  politics  of  belonging: Intersectional  contestations.  London,  United Kingdom: Sage.

 

Tohtorikoulutettava Jaana Juutinen
Kasvatustieteiden tiedekunta / Oulun yliopisto

 

 

 

 

 

Mainokset

Tietoja liisakarlsson

Professori, Itä-Suomen yliopisto, dosentti Helsingin yliopisto * Teen tutkimusta ja kehittämistyötä lapsuuden ja työyhteisöjen sekä osallisuuden näkökulmasta kasvatuksessa ja opetuksessa, työyhteisöissä ja kulttuurissa (lapsinäkökulmaisuus, tutkivat pienryhmät lapsilla ja aikuisilla, toimijuus, työn kehittäminen, käyttöteoriat, tutkimusmenetelmät, narratiivisuus, sadutusmenetelmä) * Lapset kertovat ja toimivat -verkoston (LKT) pj. * Lapsuudentutkimuksen seuran hallituksen jäsen * Nordic Child Culture Research (BIN-Norden), Pohjoismaisen lastenkulttuurin tutkijoiden verkoston johtoryhmässä http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimusarkisto/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/ www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat Katso tarkemmin: https://liisakarlsson.wordpress.com/
Kategoria(t): Hyvinvointi, Ikä, Lapsuus, Lasten näkemykset, Leikki, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s