Huomaa näkymätön lapsi

Tove Janssonin novellissa ”Näkymätön lapsi” Muumitaloon saapuu pieni Ninni, joka on muuttunut näkymättömäksi pahansuopaa sarkasmia viljelevän tätinsä talossa. Jää muumiperheen tehtäväksi selvittää, kuinka lapsi muutettaisiin taas näkyväksi.

Ninni muuttui näkymättömäksi pikkuhiljaa. Ensin rajat alkoivat hämärtyä, kunnes lopulta lapsesta ei ollut jäljellä kuin pieni kulkunen, jonka avulla aikuiset kuulivat, missä Ninni liikkui. Koulumaailmassa emme ripusta kiusattujen kaulaan kulkusta, joten näkymättömät lapset voi olla vaikea huomata. Aikuisten hallinnoimassa maailmassa lapsen mahdollisuudet muuttua näkyväksi ovat rajatut. Näkymättömillä lapsilla on näkymättömiä huolia, jotka nousevat pinnalle vain harvoissa tilanteissa. Juuri niissä tilanteissa aikuisen on huomattava ja on toimittava.

Äskettäin kohtasin koulun tyhjällä käytävällä lapsen, joka piilotteli istumanurkkauksessa. Oppikirjat olivat esillä, mutta lapsi ei ollut mennyt tunnilleen. Pysähdyin kysymään, miksi hän oli siinä. Hän kertoi, ettei voinut mennä tunnille, koska yksi luokkalainen aina ilveili hänelle, mutta opettajan edessä esitti enkeliä. Hän ei uskaltanut kertoa toistuvasta kiusaamisesta, koska ei ope kuitenkaan uskoisi.

Tässä tilanteessa toimin vaistonvaraisesti:

– Ensin vakuutin hänelle, ettei kukaan saisi kokea kiusatuksi tulemista ja että siihen olisi puututtava pikimmiten.

– Sitten otin aikuisena vastuun ja kerroin, että minä välittäisin viestin lapsen opettajalle, jos lapsi ei itse sitä uskaltanut tehdä.

– Kolmanneksi pyysin, että hän kertoisi minulle, mitä hän on kokenut. Kirjoittaisin kaiken ylös, että varmasti osaisin välittää lapsen viestin oikein.

Otin kynän ja paperia esiin, ja lapsi ryhtyi kertomaan. Hän kertoi niin vuolaasti, että välillä jouduin pyytämään häntä hidastamaan, jotta varmasti saisin kaiken kirjoitettua. Sitten luin vielä kirjoituksen hänelle, jotta hän voisi tarkistaa sen paikkansapitävyyden. Lopulta hän oli kertonut kaiken, saanut kaiken tärkeän näkyväksi. Onnelliseen loppuun tietenkin kuuluu, että juuri sillä hetkellä lapsen oma opettaja saapui paikalle, sillä hän oli kaivannut puuttuvaa oppilastaan. Kertomus pääsi heti open luettavaksi.

Pohdin jälkeenpäin, mitä olisikaan tapahtunut, jos olisin keskittynyt lapsen kuuntelun sijasta vaikkapa siihen, että lapsi lintsaa tunnilta. Tiedostan, että usein kouluissa lapsia hallinnoidaan säännöt edellä (”Välitunnilla pitää mennä ulos!” ”Käytävillä ei saa juosta!” ”Läksyt pitää tehdä ajallaan!”) ja siinä pyörityksessä on vaikeaa huomata lasten näkymätöntä puolta. Sanomattomat asiat voivat näkyä lapsen käytöksessä, vaikkei hän kertoisikaan niistä kenellekään. Mutta on aikuisen tehtävä huomata nuo hetket ja olla avoin kuulemaan, mitä lapsi kertoo.

Olen kiitollinen työyhteisölleni siitä, että meillä on tapana kantaa vastuuta kaikista lapsista. Tuskinpa olisin kiireessä muuten pysähtynyt kyselemään. Myös kokeneena saduttajana olen tottunut kuuntelemaan, kirjaamaan ja arvostamaan lasten sanoja, mikä helpotti yhteisen luottamuksen rakentamista käytävällä kohtaamani lapsen kanssa. Muumitkin pikkuhiljaa rakentavat luottamusta Ninnin kanssa. Muumimamma esimerkiksi huomaa, että Ninnillä on ruma, ruskea mekko, joten hän ompelee tytölle ihanan vaaleanpunaisen luomuksen. Sen seurauksena Ninni uskaltaa alkaa puhua. Lopulta Ninni tulee täysin näkyväksi, kun hän uskaltaa rikkoa rajoja seurauksia pelkäämättä: hän puraisee Muumipappaa hännästä, kun pappa leikkimielisesti yrittää tuupata Muumimamman mereen.

Muumien tapaan iloitsen joka kerran, kun voin näkyväksi muuttuneen lapsen kohdalla huudahtaa: ”Näen hänet! Näen hänet!”

 

Oona Piipponen

Luokanopettaja

Väitöskirjatutkija

Itä-Suomen yliopisto

oonamp(at)student.uef.fi

 

Lähdekirjallisuutta:

Karlsson, Puroila, A.-M. & Estola, E. (2016). Välkkeitä, valoja ja varjoja: Kertomuksia lasten hyvinvoinnista. Oulu: NYTNYT.

Karlsson, L. (2014). Sadutus: Avain osallistavaan toimintakulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannnus.

Karlsson, L. & Karimäki, R. (2012). Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Mainokset

Tietoja Oona Piipponen

I am a primary teacher working at an international school in Finland. I am also a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa sekä tohtorikoulutettava Itä-Suomen Yliopistossa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Hyvinvointi, kohtaaminen, koulu, Kuuntelu, Lasten näkemykset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Huomaa näkymätön lapsi

  1. Johanna sanoo:

    Upeaa sensitiivistä työtä kasvattajalta!

    Liked by 1 henkilö

  2. liisakarlsson sanoo:

    Olipa sykädyttävä tarina. Miten pieneltä näyttävät aidot pkohtaamiset ja pysähtymiset voivat olla voimallisia! .. Miten lapsen sitten kävikään?

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s