Ei ole helppo nakki haastatella lasta

Olen muutaman kerran ollut tilanteessa, että minun pitäisi haastatella lasta lehtijuttuun. Olen mennyt lapsen kotiin tai tavannut hänet jossain muualla vanhempiensa kanssa. Teemana on ollut esimerkiksi harrastukset, joulu tai miksi isi on tärkeä.20160426_123933

Etukäteen olen miettinyt strategiaa. Vanhempi saattaa olettaa, että hän tuntee kyllä lapsen ja arvaa melkein, mitä hän aikoisi sanoa. Niinkin voi käydä, että vanhempi tarjoaa lapsen puolesta vastausta. Toisaalta taas vanhempi voi keskittyä siihen, että lapsi antaisi itsestään hyvän kuvan, kun kerran lehteen tehdään juttua. Varsinkin isommat lapset ovat tottuneita siihen, että aikuisilla on heidän suhteensa odotuksia. He voivat mielessään miettiä, että mitähän nuo odottavat minun vastaavan? Jotkut vanhemmat antavat suosiolla lapsen haastattelijan hoiviin eivätkä puutu asiaan. Nämä tavat ovat ihan luonnollista toimintaa perheessä, siksi haastattelijan on oltava valpas.

Haastattelija taas ei tiedä lapsesta mitään ja on onkijan roolissa. Miten ongitaan tietoa lapsesta?  Yritän ensin olla vain lapsen kanssa ja jutella niitä näitä. Leikitään yhdessä, katsellaan lapsen leluja ja tavaroita. Sen jälkeen kaarrattelen aihetta teeman suuntaan. Yritän pitää vanhemmat sivussa riippuen tietysti lapsen iästä. Kirjoitan kaiken lapsen sanoman ylös. Vanhemmatkin auttavat kyselemällä ja lapsi saattaa vastata vanhempien mielestä ihan kummallisia asioita. Mutta niissä onkin se jutun juju, että me kuvittelemme lapsen ajattelun noudattavan jotain meille aikuisille tuttuja latuja, mutta ei se niin ole. Lapset aina yllättävät. Sanasta sanaan lasten kertomien lauseiden kirjoittaminen on tärkeää.

Parhaat jutut syntyvät sillä tavalla, että lapsen oma puhe välittyy lukijalle. Siihen olisi pyrittävä kaikin tavoin. Kun puhutaan isistä, pieni tytönääni sanoo äidin kainalon uumenista: ”Meen yöllä sen viereen”. Kalastajapoika sanoo: ”Ei se kalan saaminen ole tärkeintä, mutta onhan sekin kivaa.” Mitä joulusta on sanottavaa: ”Mää joulukinkkua. Ja suklaakarkkia.” Muistellaan, miksi joulu on olemassa? ”Toi ei oo mikään helppo nakki.” Kohtahan se joulu onkin taas. ”Musta parasta joulussa on se, milloin tulee lahjat. Toiseksi parasta joulussa on lumi. Jee.”

Tuula Stenius
Kasvatusaineiden opettaja
Jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopisto
Lempäälä

Mainokset

Tietoja Tuulius

Olen lastentarhanopettaja, montessoriohjaaja ja kasvatustieteen maisteri. Opetan lähihoitajaopiskelijoille kasvatusaineita. Minua kiinnostaa lasten oma kulttuuri. Teen innoissani väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa aiheenani "Pienten lasten huumori – tutkimus lasten tuottamasta huumorista ja sen vaikutuksista lapsiryhmässä".
Kategoria(t): kohtaaminen, Lasten näkemykset, Toimijuus ja osallisuus, Uncategorized, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s