”Miten te haluaisitte olla mukana tutkimuksessa?” – Lapsinäkökulmaa Tutkijoiden yössä

– Todella innokas tunnelma!

– Lapset ja nuoret innostuvat menetelmistä, joissa voivat käyttää luovuutta.

– Mahtavaa, että tiedettä viedään ”tavallisen” kansan pariin ja lapset ovat ennakkoluulottomia tutustumaan tieteen eri aloihin.

Tällaisia ajatuksia herätti tämänvuotinen Tutkijoiden yö Joensuussa. Siellä Lapsinäkökulma-tutkijat järjestivät yleisölle avoimia tietoiskuja ja pajoja Itä-Suomen yliopiston kampuksella 28. syyskuuta 2018. Tapahtuma oli innostava sekä yleisön että tutkijoiden näkökulmasta.Tarjolla oli huumoripajan antia hassuista peruukeista huumoriseinän viesteihin, sadutusta sadutusteltassa sekä tietoiskuja Lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta.

Yhteisöllinen tekeminen ja kohtaamiset nousivat esille Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen pisteellä monta kertaa:

– Yhdessä vanhempien kanssa tekeminen on tärkeää. Esimerkiksi huumoripajassa ne vanhemmat, jotka pysähtyivät lasten kanssa, näyttivät saavuttavan molemminpuolista iloa!

– Oli todella inspiroivan iloinen ilmapiiri, ja sadutuksessa sai tuntea yhteisöllisyyttä ja voimaannuttavia kokemuksia!

Toiminnalliset pajat vetivät puoleensa todella paljon yleisöä. Sadutuskokemuksista ja lapsinäkökulmaisista tutkimusmenetelmistä syntyi paljon positiivista palautetta. Huumoripajasta kertyi pohdintoja tänne.

Sadutuskokemukset:

– Paljon nauratustekstejä ja sadutuksia -aivan yli odotusten ja niin monen ikäisten juttuja. Niin nuoret kuin aikuisetkin innostuivat – tuntuu että lasten ja nuorten leikkimielisyys tarttui aikuisiinkin! Hyvä lapset!

– Itse olin iloisesti yllättynyt siitä, miten paljon lapsia tapahtumassa vieraili. Olin myös ensimmäistä kertaa saduttamassa ja kokemus oli todella upea. Kun ensimmäiset olivat ”uskaltautuneet” sadutettavaksi, lähtivät muutkin helpommin mukaan ja satuja olisi tullut vaikka kuinka. Nuorin jota tapahtumassa sadutin oli 3 v. ja vanhin lähempänä 50 v., joten sain nyt hyvän konkreettisen kokemuksen siitä, että menetelmä sopii ehdottomasti kaikenikäisille. Sadutushetket toivat perheitä yhteen, kun sekä lapset että vanhemmat saivat kertoa sadun ja olla kuuntelijoina.

– Sadutus soveltuu kaikenikäisille, esimerkkinä sadutin n. 15 vuotiasta poikaa joka innostui ja nautti myös paikalla olevasta ”yleisöstä”. Tällainen tarina syntyi:

Olipa kerran eräs suomalainen mies. Hänen nimensä oli Markku. Markku ei sinänsä vaikuttanut erityiseltä nimeltä mutta silti oli selvästi huomattavissa, että Markussa oli jotain tavallisesta poikkeavaa. Sillä Markku sattui eräänä päivänä törmäämään suolla asuvaan maalaishemmoon, hänen nimensä oli Tiita. Tiitan tunteminen ei sinänsä näyttänyt Markussa mitään erityistä puolta hänen persoonallisuudessaan. Mutta vain sen tietäminen, että Markku opiskeli banjonsoittoa Tiitan kanssa saattoi kaikki Markun läheiset kauhun valtaan. Sillä aina kun joku kuuli Markun soittavan banjoa, saattoi hän kuulla päänsä sisällä hermoja raastavaa, hirveää, karmeaa tuntemusta, joka saattoi heidät hulluksi. Vuosia kului ja Tiitan elinikä alkoi  lähestyä loppuaan. Tämän tietäen Markku päätti levittää Tiitan banjonsoitto-oppeja ja muita viisauksia lähtemällä matkustamaan hänen isoisänsä ikivanhalla dieselmoottorikäyttöisellä traktorillaan matkalle etsimään henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti kykenevää oppilasta, joka jatkaisi hänen perinnettään. Matkallaan Markku kuitenkin tajusi, ettei maailman ympäri huonolla traktorilla ajeleminen tuottaisi minkäänlaista tulosta. Täten Markku päätti perustaa oman limonaadimyymälän keskelle Varsovan vilkkaita katuja. Limonaadin ainesosat: 1 ikivanha suomalainen vaaliääni, 2  ja puoli tl punamultaa, 1 paketillinen suomalaista sisua, 2 ml keitettyä kaktusvettä. Ja sitten viimeinen ainesosa: siperialaisen lehtikuusen kaarnasta valmistettu viineri. Loppu.

Iivo (n. 15 vuotta)

Lapsinäkökulmaisista tutkimusmenetelmistä:

– Oli hienoa, kun esimerkiksi yksi yläkoululainen tuli juttelemaan kanssani ja halusi tietää lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta. Hän kertoi, kuinka hän rakastaa leikkiä, mutta kun muut eivät enää halua leikkiä. Meillä oli mahtava keskustelu leikistä!

– Myös ”aikuistutkimus” voi hyötyä lapsilähtöisten menetelmien kehittämisestä ja visuaalisten ja verbaalisten menetelmien yhdistämisestä.

tietoiskuista ei sana ollut levinnyt. Siksi ryhdyin sisäänheittäjäksi kun Kati (Honkanen) oli kertomassa, miten lapset voi ottaa mukaan tutkimukseen. Yllätykseksi suurin osa oli lapsia – (varhais)teinejä. Kati osasi loistavasti mukauttaa esityksensä heille, vaikka luuli että paikalle tulee vanhoja aikuisia. Kun tulin sisään, Kati oli kritisoinut perinteisiä tutkimustapoja kuten kyselyä lasten kanssa ja sanoi, että ”ehkä olette osallistuneet johonkin tutkimukseen. Miten te haluaisitte olla mukana tutkimuksessa?” Eräs koululainen vastasi heti: minusta sadutus olisi minulle sopiva tapa. Kun tilaisuus päättyi, meni tämä koululainen kavereineen sadutustelttaan. Taisivat olla sadutettuna (ainakin osa heistä) jo ennen Katin esitystäkin.

– Eräs nuorimies tuli kyselemään minulta, miten voidaan tutkia lapsia. Hän opiskeli tietojenkäsittelyä ja sanoi istuvansa enimmäkseen yksin koneen ääressä. Valaisin hänelle, miten menen lasten kanssa ja videoin jne. Eikö lapset häiriinny siitä? Video on kaukana. Kun sanoin että lapsilta kysytään myös lupa, hän oli ihan ihmeissään. Eihän lapset ymmärrä….? Jota sitten selvitin, että puhutaan lapsen kehitystason mukaisesti.

Blogin lukija, jos vierailit Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen pisteellä Tutkijoiden yössä (tai olit hengessä mukana), jätähän kokemuksistasi jälki alle kommentteihin!

Kiittäen,

Lapsinäkökulma-tutkijat

(Vasemmalta: Ville Hartonen, Janina Vartiainen, Anna-Leena Lastikka, Tuula Stenius, Liisa Karlsson. Alhaalla Oona Piipponen ja Kati Honkanen)

Mainokset

Tietoja Oona Piipponen

I am a primary teacher working at an international school in Finland. I am also a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa sekä tohtorikoulutettava Itä-Suomen Yliopistossa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Hyvinvointi, Ikä, kohtaaminen, Lasten näkemykset, sadutus, tutkimus, Vastavuoroisuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s