Perintöä ei voi palauttaa

lehtokotiloKeväällä talomme myytiin, ja uudet asukkaat saivat ihanan pihamme. Sen mukana he saivat kuitenkin myös jotakin, jota eivät välttämättä olisi halunneet: kaiken pihalle istutetun kauniin ja hyvän leukoihinsa jauhavan armeijallisen lehtokotiloita. Minä muutin kerrostaloon ja ulkomaille, ja välillä ajatus käväisee helpottuneena entisen pihamme limaisten ja nälkäisten toislajisten asukkaiden luona. Kotilot ja niistä eroon hankkiutumisen loputtomat dilemmat ovat nyt jonkun toisen ongelma.

Meidän aikamme lapset syntyvät maailmaan, jota leimaavat lajien massasukupuutto, köyhyyden epätasaisesti jakaantuva lisääntyminen, epätavalliset luonnonilmiöt, ja näihin liittyvät sodat ja nälänhätä. Antroposeeniksi kutsutaan tätä aikakautta, jolloin ihmisen toimet ovat muokanneet planeettaamme niin voimakkaasti ja kaikkialla, että olemme siirtyneet vajaan 12 tuhatta vuotta vallinneesta holoseenista uuteen geologiseen aikaan. Ihminen on toiminut kuin jääkausi tai asteroidi, aiheuttaen akuutin hätätilan.

Antroposeenin ajan lapset saavat perinnön, jota eivät ole itse koonneet tai pyytäneet. Ilman heidän syytään tässä kävi nyt näin, että elellään eteenpäin maapallolla, jolta kolme neljäsosaa lentävistä hyönteisistä on suhteellisen äkkiä hävinnyt.

Ilmastoahdistus alkaa sävyttää elämää yhä voimakkaammin. Se leviää siten kuin affektit leviävät, tartunnan tavoin: kun asian tietää, sitä ei voi olla enää tietämättä. Siitä tulee ”ilmaa jota me hengitämme”, myös lapsille. Näin lapsuuden olemus muuttuu materiaalisilta mutta myös affektiivisilta ehdoiltaan. Hiljattain tehdyn kyselyn mukaan ilmastonmuutos on toiseksi suurin tämänhetkisistä suomalaislasten ja -nuorten huolista, heti terrori-iskujen pelon jälkeen.

Tutkijalle ilmastonmuutos osoittaa entistä selvemmin uudenlaisen, ei-ihmiskeskeisen ajattelun viitekehyksen tarpeen. Olemme ihmistä isommassa maailmassa, ja ihmistä laajemmasta suhteisuudesta nousevat kaikenlajiset yksilöt. Ihmistä laajemmassa tietämisen ja tutkimisen paradigmassa jokainen perinteinen teoreettinen tai metodologinen lähestymistapa pitää ottaa läpivalaisuun, ja opetella ja kehittää uusia. Riippuvuus ja suhteisuus ovat kaiken takana, niin julmien ongelmiemme, kuin myös sen, miten ihminen voisi olla toimija ja taitaja tässä tilanteessa.

Lapsia ja eläimiä koskevassa tutkimuksessamme olen kiinnostunut hoitamisen ja huolenpidon ilmiöistä. Ihmistä laajemmasta perspektiivistä katsottuna hoitamisessa on mukana tunteita ja välittämistä, materiaalista ruohonjuuritason puurtamista,  ja eettisiä ja poliittisia velvoitteita.

Hoitamisen ulottuvuudet eivät useinkaan sovi harmonisesti yhteen, niinpä hoitaminen ei ole viatonta, vaan etupäässä sotkuista ja dilemmaattista kuin vantaalaisen takapihan salaattipenkin kotilotorjunta. Kun pidetään huolta jostakin, esimerkiksi salaatista, sillä aiheutetaan tuhoa toisille, esimerkiksi rikkaruohoille ja kotiloille, ja usein yllättävin seurauksin. Huolenpidon etiikka on kaukana yleistettävistä eettisistä ohjeista: hoitaessa korostuu jokaiseen tilanteeseen vaikuttavien suhteiden ainutkertaisuus.

Tältä isolta palstalta nimeltä Maa me, lapsemme, kissamme ja kotilomme emme kuitenkaan pääse pois. Perintöä ei voi palauttaa. Olemme pulassa, johon meidän täytyy jäädä, tietoisina siitä että harva ratkaisu on viaton tai seurauksiltaan yksinkertainen. Hoitamisen käytännöt eivät ole mukavia moraalipositioita, mutta ne ovat tämän maailman ongelmien kanssa elämistä ja parhaan mahdollisen toimintatavan pohtimista aina vaihtuvissa, konkreettisissa tilanteissa.

https://blogs.helsinki.fi/ilmastomuuttaakaiken/2017/06/21/antroposkene/

https://fossilfreedom.vattenfall.com/fi/wp-content/uploads/sites/3/2018/08/Kids-Worries-in-Finland-Full-Report.pdf

Puig de La Bellacasa, M. (2017). Matters of Care. Speculative Ethics in More Than Human Worlds. University of Minessota Press.

Haraway, D. J. (2016). Staying with the trouble: Making kin in the Chthulucene. Duke University Press.

 

 

 

Mainokset

Tietoja riikkahohti

Tutkin lapsuutta ja kasvatusta tällä hetkellä vierailevana tutkijana Manchester Metropolitan Universityssa. Väitöstutkimuksessani "Classroom matters - research with children as entanglement" kehitin lapsinäkökulmaista tutkimusta ja paneuduin lasten elämään koululuokassa heidän itsensä kirjoittaman aineiston pohjalta. Tämänhetkisiin tutkimusaiheisiini kuuluvat lapsi-eläinsuhteet sekä lapsuudentutkimuksen postkvalitatiivinen metodologia.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s