Toteutuuko yksilöllisyys lepohetkellä?

Vierasbloggaajana Laura Ortjujpg

Lounaan jälkeen lapsia kehotetaan käymään pissalla ja heittämään päällimmäiset
vaatteet pois. Unikaveri kainaloon ja omaan sänkyyn täkin alle. Osa lapsista jää leikkimään. Voisi ajatella, että yksilöllisyys toteutuu.

Kuitenkin todellisuudessa päiväunista päättävät usein aikuiset. Vanhemmat saattavat toivoa, ettei lapsi nukkuisi päiväunia tai että lapsi herätettäisiin esimerkiksi tunnin kuluttua. Joskus taas kaikki lapset laitetaan unille, vaikkei heitä väsyttäisi. Päiväunien kannattajat perustelevat kantaansa lapsen kehityksen ja oppimisen näkökulmasta, kun taas päiväunia vastustavat ovat sitä mieltä, että nukkuminen pilaa yöunet. Mikä sitten olisi lapsen edun mukaista vai voiko yhteistä ohjeistusta edes antaa?

Mielestäni päiväunikäytännöissä, samoin kuin kaikessa muussakin varhaiskasvatuksessa, tulee lähteä lapsen yksilöllisistä tarpeista. Huomioitava on myös ryhmän yhteisölliset tarpeet – eli taataan jokaiselle lapsiryhmässä hänen tarvitsemansa rauha ja tila lepoon. Joitain yleistyksiä päiväunikäytännöistä on kuitenkin tehtävissä:

  • Fakta on, että lapsi tarvitsee lepohetken päivän tiimellyksessä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että univajeella on epäsuotuisia vaikutuksia lapsen kasvuun, kehitykseen, oppimiseen ja käyttäytymiseen. Yksittäisen lapsen päiväunien puute voi näyttäytyä koko ryhmää rasittavana tekijänä lapsen häiriökäyttäytymisen tai impulsiivisuuden myötä. Stressiä aiheuttavan kortisolin määrä lapsen elimistössä kasvaa valveillaoloajan pitkittyessä ja päivälevolla saadaan stressitaso laskuun. Toisaalta taas, mikäli nukkumaanmeno on lapselle hyvin vastenmielistä, voi stressivaikutus kääntyä päälaelleen. Nukkumaan ei siis voi pakottaa, mutta lepohetkellä valitaan rauhallinen tekeminen.
  • Lepohetken ei ole tarkoituksenmukaista vastata yöunia, vaan kevyempi lepo riittää hyvin stressitason laskuun. Yöunien merkitys lapsen hyvinvoinnille on tärkeä eikä sitä ole syytä pitkillä päiväunilla haitata. Päiväkodissa yleisenä käytäntönä voi siis hyvin olla kevyt lepohetki. Vaatteita ei tarvitse riisua ja peitoksi riittää kevyt huopa. Etenkin vanhemmat lapset voivat sängyn sijasta lepäillä säkkituoleilla tai sohvilla valitsemansa toiminnan parissa, esimerkiksi äänisatua kuunnellen. Pienempien lasten unta voidaan keventää himmeällä valaistuksella tai rauhallisella musiikilla, mikäli unet meinaavat pitkittyä.
  • Pienten lasten on hyvä saada mahdollisuus lyhyempään lepoon useamman kerran päivässä, mikäli he tuntuvat sitä tarvitsevan. Jokaisen lapsen yksilöllinen levon tarve on arvioitava päivittäin lasta kuulemalla ja havainnoimalla.Isompi lapsi osaa itse kertoa levon tarpeestaan. Pelkkä suora kysymys on kuitenkin riittämätön tapa tuoda esille lapsen omaa näkemystä. Tärkeää on havainnoida lapsen toimintaa, kuten leikkiä. Leikki on lapselle luontainen tapa kommunikoida ja leikin kautta lapsi pystyy ilmaisemaan itseään ja omia tarpeitaan aikuisjohtoista keskustelua paremmin.
  • Tutkimusten mukaan lapsen näkökulmasta lepohetkellä on tärkeää tutun kasvattajan läsnäolo. Päiväkotiryhmässä voidaan sopia henkilökunnan välisestä työnjaosta siten, että lepohetkestä vastaa aina sama kasvattaja. Tämä helpottaa lasten yksilöllisten tarpeiden havainnointia sekä luo lapsiin turvallisuuden tunnetta. Rauhallinen ja hyvin toteutettu lepohetki on omiaan luomaan luottamusta lapsen ja kasvattajan välille.

Varhaiskasvatuksen arki on joskus hektistä eikä aikuinen repeä joka paikkaan. Myös siksi päivälepohetken suunnittelu ja järjestäminen koko ryhmän tarpeet huomioiden on tärkeää. Parhaimmillaan onnistunut lepohetki lisää myönteistä vuorovaikutusta aikuisten ja lasten välillä tukien näin paitsi lapsen, myös aikuisen hyvinvointia. Rauhoittuminen tekee hyvää ihan kaikille.

 

Laura Ortju

Th, hyvinvointipedagogi

Liperin kunta, Hyvinvointipalvelut /Varhaiskasvatus

laura.ortju (at) liperi.fi

Twitter @LauraOrtju

 

Lisälukemista aiheesta:

Calhoun S L, Fernandez-Mendoza J, Vgontzas A N, Mayes S D, Liao D & Bixler E O. 2017. Behavioral Profiles Associated with Objective Sleep Duration in Young Children with Insomnia Symptoms. Journal of Abnormal Child Psychology, 45(2), 337-344.

Niikko A & Korhonen M. 2014. Varhaiskasvattajat lapsikeskeisen pedagogiikan kehittäjinä päiväkodissa. Kasvatus 2/2014, 127-139.

Paavola E J, Stenberg T, Nieminen von-Wendt L, Almqvist F & Aronen E T. 2008. Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Lääkärilehti, 63(15), 1393-1389.

Paavonen E J, Räikkönen K, Lahti J, Komsi N, Heinonen K, Pesonen A K, Järvenpää A L, Strandberg T, Kajantie E & Porkka-Heiskanen T. 2009. Short sleep duration and behavioral symptoms of attention-deficit/hyperactivity disorder in healthy 7- to 8-year-old children. Pediatrics, 123(5), 857-864.

Mainokset

Tietoja Elina Weckström

KM (varhaiskasvatus), Tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto; Laatupäällikkö. Kiinnostukseni kohteita ovat lasten osallisuuskokemukset, lasten ja aikuisten kohtaaminen ja vastavuoroinen toiminta sekä osallisuuden toimintakulttuuri.
Kategoria(t): Hyvinvointi, Kuuntelu, Vuorovaikutus, Ympäristöt Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s