Voivatko lapset ja nuoret vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Ensin pitää tehdä tunnustus. Mokasin pahan kerran: havahduin liian myöhään maaliskuun 15. päivän merkityksellisyyteen. Kuulin koululaisten ilmastolakosta vasta edellisenä iltana, ja olen siitä lähtien harmitellut, etteivät minun oppilaani päässeet kokeilemaan kansalaisaktivismia tärkeän asian vuoksi. Onneksi niin moni muu osallistui. Sittemmin olen seurannut mielenkiinnolla, minkälaista keskustelua koululaisten mielenilmaukset ympäri maailman ovat herättäneet.

Lasten aloitteellisuutta on ihasteltu mediassa. Hienoa lapset sekä lapsia kuuntelevat aikuiset! Kouluissa lakkoiluun on suhtauduttu vaihtelevasti joko kannustaen tai toppuutellen. Keskusteluista on välittynyt käsityksiä lapsuudesta ja lapsista, jotka tarkemmin tarkasteltuina avaavat, miksi juuri lapset ja nuoret marssivat niin suurin joukoin planeettamme puolesta.

Source: Fridays For Future

Salainen pelkoni on nimittäin, ettei mikään muutu. Lapsilla ei ole (vielä) yhteiskunnallista valtaa: heillä ei ole äänioikeutta, ja tähän asti lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua ilmastonmuutosta koskevaan päätöksentekoon on ollut lähinnä symbolista, vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti”. Tutkimusten mukaan on kuitenkin jo kauan tiedetty, että ilmastonmuutoksen haittavaikutukset kohdistuvat suhteettoman paljon juuri lapsiin – erityisesti niihin lapsiin, jotka elävät kehittyvissä maissa (Vaghri, 2018).

Olemme pitkään jo puhuneet yhteiskunnallisessa keskustelussa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, eli siitä ajatuksesta, että vanhemmalla sukupolvella on vastuu pitää huolta maapallostamme tulevia sukupolvia varten. Se on suuri vastuu sukupolvelle, joka ei itse välttämättä koe elinaikanaan kulutuskeskeisten elintapojensa haittavaikutuksia. Maaliskuun 15. päivän ilmastomarsseja seuratessani havahduin nimittäin siihen tosiasiaan, että tässä marssii sukupolvi, jonka koko loppuelämään ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt! Kyse ei ole syntymättömistä, kasvottomista tulevaisuuden jälkeläisistämme, vaan juuri näistä lapsista ja nuorista, jotka marssivat.

Päätöksentekoelimissä on edelleen valloillaan käsitys, että lapset ovat vielä keskeneräisiä ihmisiä. Heidän pääasiallinen tehtävänsä on suorittaa oppivelvollisuus, jotta tulevaisuudessa heistä kasvaisi uusia toimeliaita kansalaisia yhteiskunnan pyörittämiseen. He saavat oman äänen vasta kuljettuaan näiden normatiivisten kehitysvaiheiden lävitse hyväksyttyyn aikuisuuden muottiin (Howell, 2018).

Voimmeko kieltäytyä kuuntelemasta lapsia, koska he eivät vielä täytä ”valmiin” kansalaisen tunnusmerkkejä? Miksi kuuntelisimme lapsia, kun emme ole ottaneet aikuisia ilmastoaktivistejakaan riittävän tosissamme? Me aikuiset olemme pyöritelleet näitä samoja ilmastoasioita jo vuosikymmeniä, emmekä vieläkään ole päässeet riittävän pitkälle konkreettisessa toiminnassamme. Missä olisi parantamisen varaa?

Suosittelen, että jokainen aikuinen kokeilee tutkimuksessa käytettyä Lundyn mallia, jolla voidaan selvästi lisätä lasten mahdollisuuksia vaikuttaa niin ilmastonmuutokseen kuin muihinkin tärkeisiin asioihin:

– Tila (space): lapsille on luotava mahdollisuuksia äänensä käyttämiseen.

– Ääni (voice): on helpotettava lasten äänten kuulumista.

– Yleisö (audience): lasten mielipiteitä on kuunneltava.

– Vaikutus (influence): mielipiteen kuulemisesta on seurattava toimintaa tarpeen vaatiessa. (Lundy, 2007, in Vaghri, 2018, p. 108)

Esimerkiksi suomalainen sadutusmenetelmä (jonka käytöstä on runsaasti kirjoituksia tässä blogissa) on hyvä lähtökohta Lundyn mallin toteuttamiseen. (ks. Karlsson, 2014)

Ajatelkaa, millainen vaikutus sillä olisikaan, jos jokaista ilmastomarssiin osallistunutta lasta ja nuorta kuulisi tuttu tai tuntematon aikuinen, joka alkaisi sen seurauksena toimia! Meillä ei nimittäin ole enää varaa odotella, että tämä nuori polvi pelastaisi meidät sitten joskus aikuistuessaan.

 

Oona Piipponen

Luokanopettaja

Väitöskirjatutkija

Itä-Suomen yliopisto

oonamp(at)student.uef.fi

 

Lähteet:

Howell, A. (2018). Children’s participation in their education, research and society. Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, 39(3), 478-485. DOI: 10.1080/01596306.2017.1363481

Karlsson, L. (2014). Sadutus: Avain osallistavaan toimintakulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannnus.

Vaghri, Z. (2018). Climate Change, An Unwelcome Legacy: The Need to Support Children’s Rights to Participate in Global Conversations. Children, Youth and Environments, 28(1), 104-114. http://www.jstor.org/stable/10.7721/chilyoutenvi.28.1.0104.

 

Linkkejä:

Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä

Mainokset

Tietoja Oona Piipponen

I am a primary teacher working at an international school in Finland. I am also a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa sekä tohtorikoulutettava Itä-Suomen Yliopistossa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, etiikka, Ikä, kohtaaminen, koulu, Lapsen oikeudet, Lapset ja kuluttaminen, Lapsuus, Lasten näkemykset, Nuoret, Toimijuus ja osallisuus, tutkimus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Voivatko lapset ja nuoret vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

  1. Nimetön sanoo:

    Loistava kirjoitus! Globaaleja koululaisten ilmastolakkoja on suunnitteilla lisää, joten luokkasi voi osallistua seuraavaan ilmastolakkoon. Myös lapsilla on perustuslaillinen oikeus osoittaa mieltään. 15.3. järjestetyt koululaisten lakot saivat ainakin aikaan jo sen, että YK:n pääsihteeri kutsuu koolle yleiskokouksen ja muistutti, että Pariisin ilmastosopimus ei hyödytä ketään, jos se ei johda sanoista tekoihin.

    Olin mukana tukemassa koululaisten ilmastolakkoja, vaikka en enää opiskelija olekkaan. Lasten ja nuorten puheista kuului turhautuneisuus ja hätä. Toivottavasti he eivät jää asian kanssa yksin, vaan aikuiset nousevat heidän rinnalleen. Ilmastonmuutos tapahtuu myös meidän vanhempien ihmisten elinaikana. Se tapahtuu jo nyt. Kriittinen 1.5 aste saavutetaan vuosisadan puoleen väliin mennessä. Olen itse silloin n. 60 vuotias, veljenpoikani alla 30 vuotias.Suomessa lämpötilan nousu on kaksinkertainen maapallon keskilämpötilaan verrattuna, voi vain kuvitella mitä se tekee mm. ruuantuotannolle.Luulisi, että tällaisessa tilanteessa julistettaisiin kansallinen hätätila. Joissain paikoissa se on jo tehty.

    Lasten ja nuorten ilmastolakko on parasta mitä on tapahtunut! Vastaavaa globaalia yhteiskunnallista liikettä ei ole ennen nähty, toivottavasti seuraavaksi nähdään muutos, joka pitää meidät 1.5 asteen paremmalla puolella ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos kommentistasi! Toivottavasti juuri lasten huoli tekee ilmastonmuutoksesta kriittisen aiheen kaikkien (aikuisten) päätöksentekijöiden asialistalla. Monesti aikuisilla onkin opittavaa lapsilta: lasten tieto ja heidän tapansa toimia voivat tuoda uusia näkökulmia vaikeiden asioiden käsittelyyn.

    Tykkää

  3. Noora Räihä sanoo:

    Todella tärkeä ja ajankohtainen teksti, kiitos Oona! Lapsilta ja nuorilta tosiaan voimme oppia tässäkin asiassa. Konkreettisia tekoja tarvitaan, samoin mahdollisuutta vaikuttaa, ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi.

    Olen kuullut (tarkkakorvaisen) viisivuotiaan ilmaisevan huolta ilmastonmuutoksesta. Mielestäni hänen ikäisensä ei millään tavalla ”tarvitsisi” ottaa siitä taakkaa, mutta toki on tärkeää kohdata lapsen kokemus ja kunnioittaa sitä. Ilmastonmuutoksesta voi mielestäni aivan hyvin jutella pienenkin lapsen kanssa, kuunnella, mikä juuri häntä siinä mietityttää ja vastailla hänen kysymyksiinsä mahdollisimman todenmukaisesti, kuitenkin toivottavasti sellaisella tavalla, ettei se lisäisi lapsen taakkaa. Ratkaisuja ja tapoja vaikuttaa voi pohtia yhdessä. Juuri ne kiinnostivat kovasti kyseistä viisivuotiastakin.

    Mielenkiintoinen sattuma, että olen luonnostellut ensi viikon blogivuoroani varten tekstiä, joka ainakin otsikkonsa osalta liippaa hyvin läheltä tätä kirjoitusta!

    Liked by 1 henkilö

    • Hyviä pointteja Noora! Jatka ihmeessä tekstin luonnostelua, sillä tästä aiheesta pitääkin syntyä lisää keskustelua.
      Hienoa, että teillä kotona näistä asioista keskustellaan lapsen kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla. Olen huomannut, että lapset suhtautuvat tähän aiheeseen tosissaan, eivätkä vierasta ratkaisujen hakemista.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s