Oman ja toisen mielen kiemuroissa

Opettajalta on juuri tullut puhelinsoitto koululta, jossa lapseni on vetänyt kaveriltaan tuolin pois alta kaverin yrittäessä istua ruokalassa alas tuolille. Muitakin yhteydenottoja koululta on tullut tiuhaan tahtiin viime aikoina, joten huomaan joutuvani omien tunteiden vietäväksi ja vellovani negatiivisessa kehässä miettien, miten kummassa lapseni on taas keksinyt tuollaisen ikävän tempun. Olen kuitenkinharjoittanut tunnetaitojani ja saan pysäytettyä myrskyävän mieleni ja alan pohtia lapseni näkökulmaa. Kotiin tullessaan hän ei kerro mitään tapahtuneesta, mutta illalla nukkumaan mennessä alamme jutella päivästä ja lapseni alkaa itkeä. Hän kertoo, että omasta ja kavereiden mielestä he olivat keksineet todella hauskan tuolileikin. Puhumme siitä, kuinka leikki voi kuitenkin olla vaarallinen. Lapsi kuitenkin vakuuttaa, että kaikki tykkäsivät leikistä.

Tämän tapahtuman tarkasteluun kietoutuvat monet näkökulmat: vanhemman, opettajan ja lapsen. Myös tunteet liittyvät tiiviisti elämään, ja jokaisella saattaa olla erilaiset tunteet ja näkökulmat samastakin tilanteesta; tässä tapauksessa lapseni koki tuolileikin hauskana, opettaja vaarallisena ja minä vanhempana aluksi kiusallisena. Monessa suhteessa tunteet ovat merkittävässä roolissa: negatiiviset tunteet voivat estää esimerkiksi uuden asian omaksumista tai heikentää motivaatiota, kun taas positiiviset tunteet motivoivat innostumaan opittavasta asiasta tai näkemään asioista uudella tavalla. Tutkimusten mukaan tunnetaidot, kyky havaita ja säädellä tunteita, ovat yhteydessä ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tunnetaitoihin kuuluu myös vahvasti kyky pohtia toisen ihmisen näkökulmaa, tunnetilaa ja reagoida siihen. Uskon, että kyky tavoittaa toisen näkökulmaa auttaa kohtaamaan muita aidosti ja ymmärtämään käyttäytymisen taustoja. Ymmärtämisen ei tarvitse tarkoittaa hyväksymistä, mutta se välittää kuitenkin viestin, että toinen on arvokas.

Itselleni tunnetaitojen oppiminen on ollut ja jatkuu edelleen matkana niin itseeni vanhempana, varhaiskasvatuksen ammattilaisena ja tutkijana kuin myös matkana toisiin ihmisiin. Ohjenuoranani  tällä matkalla kulkee lapseni tekemä voimalause: Kaikki menee hyvin!

Kaikki menee hyvin

Kirjoittaja: Anna-Leena Lastikka, KM, varhaiskasvatuksen opettaja, freelancer, jatko-opiskelija, Lapset kertovat ja toimivat -verkoston hallituksen jäsen

Luettavaa tunteista, tunnetaidoista, motivaatiosta, oppimisesta:

Tunteet löytyvät kehonkartasta: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunteet/tunteet-löytyvät-kehonkartasta

Dweck, C. (2006). Mindset: the new psychology of success. Ballantine Books.

Eccles, J. S. (2004). Schools, academic motivation, and stage-environment fit. In R. M. Lerner, & L. Steinberg (Eds.), Handbook of adolescent psychology (2nd ed.). (pp. 125-153) Hoboken, NJ: Wiley.

Eccles, J. S. & Midgley, C. (1989). Stage/environment fit: Developmentally appropriate classrooms for early adolescents. In R. Ames & C. Ames (Ed,.),Research on motivation in education, vol. 3 (pp. 139-181). New York: Academic Press.

Hidi, S. & Renninger, A. (2006). The four-phase model of interest development. Educational Psychologist, 41, 111–127.

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Otava.

Salmela-Aro, K. (2018). Motivaatio ja oppiminen. PS-kustannus.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s