KOULUN KRIISIPUHELIN SOI

Julkisen keskustelun pohjalta voidaan ajatella koulun olevan murroksessa. Keskustelua leimaa negatiivissävytteinen huutelu niin opettajien, emeritusten, vanhempien kuin toimittajienkin suulla. Opettajat eivät viihdy työssään, koulumaailma koetaan rikkonaiseksi, opetussuunnitelma epäkelvoksi ja moni lapsi voi huonosti. Onko todella niin?

Opetuksen uudistaminen sekä mm. inkluusion tuominen osaksi koulujen toimintaa haastavat kouluja miettimään toimintatapojaan ja ratkomaan ongelmia, joita syntyy uutta kehitettäessä. Jokainen opettaja painii omien epävarmuuksiensa kanssa. Opettajan käsitykset hyvästä opetuksesta, hyvästä opettajasta ja hyvästä oppimisesta joutuvat punnitukseen, kun koulun totuttuja toimintamalleja lähdetään muuttamaan.

Tätä seuratessa tulee olo, että nämä pohdinnat ovat osin jääneet tekemättä, kun uutta on tehty isoin harppauksin. Ovatko rakenteet, opettajien ajattelu tai pedagoginen johtaminen olleet takamatkalla suhteessa tehtyihin muutoksiin?

 

red school blur factory

 

Johda meitä


Oppilaitosjohdon toimenkuva on nykyään moninainen. Tasapainoilua tehtävän hallinnollisen puolen, henkilöstöjohtamisen sekä koulun pedagogisen johtamisen välillä tuntuu olevan paljon. Syntyy tunne, että tehtävän hoitaminen tasapainoisesti, kaikki osa-alueet huomioiden on liian paljon vaadittu. Henkilöstön näkökulmasta juuri kaksi jälkimmäistä ovat ensisijaisen tärkeitä, mutta kärsivät helposti hallinnollisten tehtävien vaatimusten kasvaessa.

Sanonta, että koulu on rehtorinsa näköinen, on edelleen ajankohtainen. Rehtorin tuki on jokaiselle opettajalle tärkeää. Koulun kehittämisen näkökulmasta rehtorin voidaan katsoa olevan avainasemassa. Kehittäminen ilman päämäärää, selkeää yhteisesti sovittua ja ymmärrettyä tavoitetta ei tuota toivottuja tuloksia. Se tuottaa jotakin, kenties hyvääkin, mutta ilman mahdollisuutta tulosten arviointiin tai niiden pohjalta johtamiseen.

 

Yhdessä


Lapsi on luonnostaan utelias ja tutkii ympäristöään leikin ja ihmettelyn kautta. Hän on vuorovaikutuksessa toimintaympäristönsä osa-alueiden, kuten esineiden, ihmisten, kulttuuristen erityispiirteiden ja ilmiöiden kanssa. Koulun tehtävä on huomioida kyseiset tarpeet opetussuunnitelman oppimiskäsityksen puitteissa ja vastata sekä tiedollisten, taidollisten että laaja-alaisten tavoitteiden mukaisen opetuksen järjestämisestä. Oppilaitokset laativatkin moninaisia, vastavuoroisia projekteja, ilmiöoppimisen kokonaisuuksia ja tutkivan oppimisen jaksoja, joilla voidaan luoda jotain suurempaa, kuin mihin yksin pystyisi.


Yllämainitun toimivuus edellyttää aikuiselta paradigmaattista muutosta suhteessa vallankäyttöön, tietoon ja todellisuuteen. Tarkasti määritellyn tuloksen tavoittelu suuntaa voimakkaasti lasten toimintaa. Kun produkti on perimmäinen tavoite, jää prosessi usein liian vähälle huomiolle. Tällöin kriteerien asettaja määrää tahtomattaankin toiminnan suunnan, eikä lapsen valinnoille jää riittävästi tilaa. Tasa-arvoisella vuorovaikutuksella ja lapsen äänen kuuntelulla tulisikin olla vankempi asema instituution sisällä. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve, läsnäolon ja läheisyyden kaipuu kun kumpuavat syvältä ihmisen perustarpeista. Turvallinen oppimisilmapiiri mahdollistaa kuulluksi tulemisen hetkiä, joissa oppilaan voi kohdata omana itsenään.


Yhteisopettajuus, erityisesti samanaikaisopettaminen tuo toimintaan kaivattuja määrällisiä lisäresursseja. Kun yhteissuunnittelulle varataan aikaa, oppiaineita palkitetaan ja kokonaisuuteen otetaan mukaan luokanopettajien lisäksi avustajia ja ohjaajia, laaja-alaisia erityisopettajia, S2 -tuki ja erityisluokanopettajan panos, ei yhtälö näytäkään enää niin mahdottomalta.  Oppijalähtöisyys toteutuu entistä useammin, kun opetusta pystytään toteuttamaan kulloinkin parhaiten sopivalla tavalla. Yhteisopettajuuden kautta syntyvät resurssit tekevät tämän suunnittelemisen konkreettisella tasolla mahdolliseksi ja hyödyttävät näin parhaimmillaan sekä opettajia että oppilaita. Tämä mahdollistaa mm. ryhmien erilaisen varioinnin, täyden inkluusion, eriyttämisen ja kohtaamisen hetket. Opetussuunnitelma ei silloin ole uhka, vaan mahdollisuus, joka toteutuessaan tuottaa hyvinvointia ympärilleen.

 

silhouette photography of group of people jumping during golden time

 

Maailman hienoin ammatti?


Meillä on maailman hienoin ammatti. Meillä on ammatti, jolla on merkitystä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa. Saamme tuoda esille omia vahvuuksia ja käyttää luovuutta. Työ on vaihtelevaa, dynaamista ja monipuolista. Tehtävänämme on kasvattaa onnellisia, iloisia lapsia, jotka saavuttavat elämässään tavoitteensa. Lapsia, joilla on taitoja toimia tulevaisuuden yhteiskunnassa. Lapsia, jotka löytävät itselleen oman maailman hienoimman ammatin.

 

Matti Räty, KM
luokanopettaja, apulaisrehtori
Jakkukylä


Mikko Sivunen,
KM
luokanopettaja, TVT-pedagogi
Järvenpää


Timo Hirvonen,
KM
erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava
Vantaa

 

Mainokset

Tietoja Timo Hirvonen

- KM, luokanopettaja/erityisopettaja/erityisluokanopettaja - tohtorikoulutettava (sadutus erityisopetuksessa: lasten toiminnallisia tiloja) - osa-aikainen lastenkirjailija - kouluttaja / valmentaja
Kategoria(t): Hyvinvointi, kohtaaminen, koulu, Lasten näkemykset, Toimijuus ja osallisuus, Vastavuoroisuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: KOULUN KRIISIPUHELIN SOI

  1. Paluuviite: Miten arvioida käyttäytymistä? | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s