Näkyykö aloite – merkitseekö se?

Käsi+kasvot-Karlsson_11.19

Ihmisinä olemme kaikki vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jokapäiväiseen kanssakäymiseen kuuluu oleellisesti aloitteet eli ehdotukset, kysymykset, tarinat ja vaikkapa uuden ajatuksen esittäminen, vastustaminen tai huomion kiinnittäminen johonkin uuteen. Aloite voi olla sanallisen tai kirjallisen aloitteen lisäksi esimerkiksi äännähdys, toimintaa, ilme taikka liike. Aina ei ole luontevinta esittää oma aloite. Mitä nuorempi lapsi on, sen useammin aloite on ei-sanallista. Näin voi olla myös silloin, kun ei hallitse valtakieltä hyvin etnisen taustan, puhumisen rajoitusten tai vaikka sairauden takia.

Aloitteita tekevät myös lapset ja nuoret. Mutta huomaammeko ja kuulemmeko niitä? Entä jos huomaamme, tartummeko niihin? Vaikuttavatko ne toimintaan, opetuksen ja kasvatuksen arjen valintoihin? Vaikuttavatko ne päätöksentekoon?

Tutkimuksissamme olemme havainneet, miten ensiarvoisen oleellista on huomata kanssatoimijoiden aloitteet. Lasten ja nuorten osallisuus, aktiivinen toimijuus, toisen todellinen kuuleminen ja ymmärtäminen ei toteudu ilman lasten ja nuorten aloitteiden huomaamista, niiden pohtimista ja niihin reagoimista. Inhimillisyys ja hyvinvointi, mutta myös instituutioita velvoittavat asiakirjat ja lainsäädäntö kuitenkin edellyttävät aloitteiden huomioimista (LOS 1989; Suomen perustuslaki 1989; Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2014; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018).

Koululaiset kertovat usein tarinaa ystävyydestä eri maissa (esim. Piipponen & Karlsson 2019). Ymmärrämmekö, mitä se merkitsee, millainen sija ystävillä ja ystävyydellä on lapsen maailmassa? Miten huomioimme sen koulutyön, varhaiskasvatuksen ja harrastetoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa? Ystävyys on hyvin usein esiintyvä teema myös pienten lasten kertomuksissa (Karlsson & Riihelä 2012; Karlsson, Lähteenmäki & Lastikka 2019). Sairaalassa, jossa lapsi ei kykene ilmaisemaan itseään juurikaan sanoilla, lapsi esittää monia tärkeitä toimintaa ja lasten elämää helpottavia aloitteita, jotka jäävät helposti huomiotta, kun toteutetaan ennakolta tarkasti suunniteltua toimintaa (Olli & ym.). Lisäksi on tärkeää, että sairaalassa on mahdollisuus taiteeseen, musiikkiin ja luovuuteen, jotta toimijuus säilyy elävänä, vaikka mielen sisällä (Hakomäki & ym. 2019). Vammaisten lasten – kuten kaikkien lasten – kanssa työskentelevien aikuisten tulisi kiinnittää huomioita omiin asenteisiinsa, kommunikaatiotaitohinsa sekä työympäristönsä rakenteellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, jotta lasten aloitteet voivat tulla kuulluksi (Olli ym. 2012). Näin on muuallakin.

Mikä on siis käsityksemme lapsesta? Varhaiskasvatuksen ja koulun tulee innostaa – niin lapsia kuin ammattilaisiakin – huomioimaan lasten aloitteet ja tuoda ne toiminnan lähtökohdaksi ja suunnittelun perustaksi (Karlsson, Weckström & Lastikka 2018; Hohti & Karlsson 2013). Omalla asuinalueilla – parjatuilla lähiöilläkin – on paljon merkitystä lapsille ja nuorille ja he ottavat ympäristön omaan käyttöönsä, mikäli se heille sallitaan (Honkanen & ym. 2017). Meillä kaikilla olisi paljon hauskempaa, jos huomaisimme lasten oman huumorin ja jatkaisimme lasten huumorialoitteita vakavankin toiminnan toteutuksessa (Stenius & ym. 2019).

Haastan sinut kuukauden ajan keräämään lasten ja nuorten kaikenlaisia aloitteita ja pohtimaan, miten niihin voisi vastata, huomioida arjen toiminnassa ja tärkeiden asioiden suunnittelussa. Miltä maailma sitten näyttää?

Mitä sinä teet lasten ja nuorten aloitteille?

Lähteet:

Hakomäki, H. & Karlsson, L. (2019, in process) Music therapy and children’s rights – Complex and nuanced solutions in relation to music therapy theory and practice.

Hohti, R. & Karlsson, L. (2013) Lollipop Stories: Listening to children’s voices in the class-room and narrative ethnographical research. Childhood. DOI:10.1177/0907568213496655 http://chd.sagepub.com/content/early/2013/08/12/0907568213496655

Honkanen, K. & Poikolainen, J. & Karlsson, L. (2017) Children and Young People as Co-Researchers – Researching Subjective Well-Being in Residential Area with Visual and Verbal Methods. Children’s Geographies. Taylor & Francis Online.
DOI: 10.1080/14733285.2017.1344769 http://www.tandfonline.com/eprint/nfQZVxAacxnmBzqtBdGe/full

Karlsson, L. & Riihelä, M. (2012). Sadutusmenetelmä – kohtaamista ja aineiston tuottamista. Teoksessa: L. Karlsson & R. Karimäki, (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura Kasvatusalan tutkimuksia (57), 169–195.

Karlsson, L. (submit). Studies of Child Perspective in Methodology and Practice with ‘Osallisuus’ as a Finnish approach to children’s cultural participation. Teoksessa: Jorunn Spord Borgen & Elin Eriksen Ødegaard (toim.) Childhood cultures in transformation. Brill/Sense Publisher.

Karlsson, L., Lähteenmäki, M. & Lastikka, A-L. (2019) Increasing Well-Being and Giving Voice Through Storycrafting to Children Who Are Refugees, Immigrants, or Asylum Seekers. Teoksessa: Juli-Anna Aerila & Kelli Jo Kerry-Moran (toim.) Story in Children’s Lives: Contributions of the Narrative Mode to Early Childhood Development, Literacy, and Learning. Springer, Cham (formerly Springer International) Educating the Young Child., 29–53. https://doi.org/10.1007/978-3-030-19266-2_3
https://link.springer.com/book/10.1007%2F978-3-030-19266-2#toc

Karlsson, L., Weckström, E. & Lastikka, A-L. (2018) Osallisuuden toimintakulttuuria rakentamassa sadutusmenetelmällä. Teoksessa: J. Kangas, J. Vlasov, E. Fónsen & J. Heikka (toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2 – Suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen. Helsinki: Suomen Varhaiskasvatus ry.

Olli, J., Vehkakoski, T. & Salanterä, S. (2012) Facilitating and hindering factors in the realization of disabled children’s agency in institutional contexts – literature review. Disability & Society 27(6), 793–807.

Olli J., Salanterä S., Karlsson L. & Vehkakoski T. (2019, in process) Three essential elements from the child perspective in preparation the child for an anesthesia procedure.

Piipponen, O. & Karlsson, L. (2019) Children encountering each other through storytelling: Promoting intercultural learning in schools, The Journal of Educational Research, 112:5, 590-603, DOI: 10.1080/00220671.2019.1614514. To link to this article: https://doi.org/10.1080/00220671.2019.1614514

Stenius, T., Karlsson, L. & Sivenius, A. (2019, submit). Construction of Young Children’s Humour in Early Childhood and Education Centre (ECEC) Settings.

Tietoja liisakarlsson

Dosentti Helsingin yliopisto * Teen tutkimusta ja kehittämistyötä lapsuuden ja työyhteisöjen sekä osallisuuden näkökulmasta kasvatuksessa ja opetuksessa, työyhteisöissä ja kulttuurissa (lapsinäkökulmaisuus, tutkivat pienryhmät lapsilla ja aikuisilla, toimijuus, työn kehittäminen, käyttöteoriat, tutkimusmenetelmät, narratiivisuus, sadutusmenetelmä) * Lapset kertovat ja toimivat -verkoston (LKT) pj. * Lapsuudentutkimuksen seuran hallituksen jäsen * Nordic Child Culture Research (BIN-Norden), Pohjoismaisen lastenkulttuurin tutkijoiden verkoston johtoryhmässä http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimusarkisto/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/ www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat Katso tarkemmin: https://liisakarlsson.wordpress.com/
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Hyvinvointi, kohtaaminen, koulu, Lapsen oikeudet, Lapsuus, Lasten näkemykset, Lastensuojelu, Nuoret, sadutus, Toimijuus ja osallisuus, tutkimus, Vastavuoroisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s