Voiko lähihoitaja olla hyvä kasvattaja?

Olen ollut kasvatusaineiden opettajana lähihoitajakoulutuksessa vuodesta 2005. Kun minulta on kysytty, mitä teen työkseni, olen usein säväyttänyt kuulijaa kertomalla, että ”Opetan 16- vuotiaille, miten lapsia kasvatetaan.” Kuulija ymmärtää, että 16-vuotias on itsekin vielä lapsen kirjoissa Suomen lain mukaan ja häntä kasvattavat vielä omat vanhemmat.

20160309_133813

Ryhdyin Kallialan (2012) kriittisen kirjan herättämänä pohtimaan lähihoitajien pätevyyttä päiväkodin kasvattajaksi. Hänen mielestään koulutus on liian laaja eikä varhaiskasvatukseen riittävä. Lähihoitajakoulutuksessa varhaiskasvatuksen osuus on vähäinen, mutta niin sanovat kaikki muutkin osaamisalojen opettajat. Ensimmäisen vuoden opinnoissa opiskellaan laaja-alaisesti ihmisen kehitys vauvasta vanhukseen ja opiskellaan kaikenikäisille suunnattuja toiminnallisia menetelmiä. Työssäoppiminen voi tapahtua myös kaikenikäisten kanssa, mutta meidän koulussamme on pidetty kiinni siitä, että varsinkin nuorisoasteen opiskelijat menevät pääsääntöisesti päiväkoteihin. Siitä alkaa luontevasti ihmisen elämänkaaren polku hahmottua, meneepä sitten mihin tahansa tulevaisuudessa töihin. Ja mikä onkaan sen hienompi ensimmäinen työssäoppimispaikka, kun asiakkaat tulevat kädet ojossa vastaan nauraen sekä leikkiin mukaan pyytäen. Moni voi päätyäkin alalle tämän ensimmäisen kokemuksen myötä. Opiskelija voi sitten valita Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan. Jos kaikki mahdolliset varhaiskasvatukseen liittyvät opetukset lasketaan yhteen, opetusta ja työpaikalla oppimista on maksimissaan 8 kuukautta.

Onhan se vähän! Ihmisen elämän tärkeimmät vuodet ovat kuitenkin kuusi ensimmäistä vuotta. Mihin pitäisi keskittyä, että se riittäisi?

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on educare-malli eli läsnä ovat hoito, kasvatus ja opetus. Jotkut ajattelevat, että päiväkodissa toimivalle lastenhoitajalle kuuluu erityisesti vain hoidon alue. Hoidon oppii nopeasti, varsinkin aikuisopiskelija, jolla on jo vaipanvaihtokokemusta. Pelkkä hoidon osaaminen ei vielä riitä. Olen kuullut myös päiväkodin henkilökunnan kutsuvan opiskelijoita lisäkäsiksi, joka tarkoittaa nimenomaan tätä hoidon osuutta. Kasvattajaksi opiskeleva ei ole pelkät kädet, vaan hänellä on myös pää ja sydän.

2012-04-16 11.57.10

Kasvatus ja opetus opiskeluaiheina – siinä on kaikilla opittavaa ja poisopittavaa. Usein aikuisopiskelija vetoaa siihen, että on kokemusta omista lapsista. Kokemus ei aina riitä. Tästä hyvä esimerkki on sienestäjä, joka kuoli syötyään myrkkysieniä. Mitä hyötyä oli kokemuksesta, jos ei ollut oikeaa tietoa? Kasvatustietoa ja -taitoja pitää myös opettaa. Onko Suomessa jokin yleisesti hyväksyttävä kasvatusmetodi? Kyllä on, sen voi etsiä Varhaiskasvatussuunnitelmasta. Sattuu vain olemaan niin, että päiväkotien käytössä olevat Vasut ovat lähes satasivuisia. Fiksuimmat päiväkodit ovat nostaneet sieltä oleellisimmat asiat esille ja pitävät niitä käytännön tasolla esillä.

Opinnoissa on mielestäni oleellista opiskella vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Miten puhutaan lapselle, miten otetaan lapsen aloitteita vastaan, miten pienryhmää ohjataan? Opinnoissa olemme harjoitelleet ohjaavan ja positiivisen kasvatuksen käytäntöjä. Tämä on tärkeää, koska meillä on jokaisella oma selkärankamalli, se kotoa saatu kasvatustyyli, joka napsahtaa päälle varsinkin huonoina päivinä. Eikä se ole aina se ammatillinen ja paras tyyli! Tämän tiedostamiseen menee aikaa kaikilla. Harjoittelemme myös lapsen kuuntelemista ja havainnointia moneen kertaan eri harjoitusten avulla koulussa, kotona ja työpaikoilla. Kasvatustietoisuus, ehkä uudenlainen lapsikäsitys ja omien toimintatapojen muuttaminen ovat koulutuksen tärkeitä tehtäviä – eivätkä ne ole opittavissa sormia napsauttamalla. Niitä tietysti pitäisi saada harjoitella hyvässä työpaikassa käytännössä. Joskus hyvätkin opit ja oivallukset menevät hukkaan, jos työpaikka ei niitä tue.

Ehkä pienten lasten opetus ja syvällisempi opetuksen didaktiikka on se osa-alue, jota vähiten käsitellään. Leikinomaisuus on kuitenkin siinäkin painopiste. Tärkeät asiat vaativat aikaa: lapsen ja lapsiryhmän tunteminen, siitä tavoitteiden asettaminen ja lasten osallistava ohjaaminen. Ammattitaitovaatimuksia on 12 ja niistä johdettuja kriteereitä yhteensä 74. Niitä ei opita nopeasti. Tätä painotan siksi, että osaamisperusteisuutta korostetaan, mutta miten näytät tällaisen kokonaisuuden nopeasti? Minimissään siihen menee kaksi kuukautta.

Kalliala sanoo, että aikuisen on oltava eloisa, elinvoimainen ja leikkimielinen. ”On mentävä yhä lähemmäs, havainnoitava yhä tarkemmin ja ymmärrettävä, että pienet asiat kasvavat suuriksi ja merkityksellisiksi päivien, viikkojen ja kuukausien myötä.” Valmiskin lähihoitaja on siis aina opin tiellä.

Vastaus siihen, voiko lähihoitaja olla hyvä kasvattaja on: kyllä voi. Ja siihen kannattaa käyttää ihan kaikki aika, mikä on käytettävissä. Hyvä kasvattajuus riippuu siitä, että kokee työn merkitykselliseksi, omasta oppimisenhalusta ja jatkuvasta reflektiosta eli peiliin katsomisesta. Se riippuu rakkaudesta lasten kanssa tehtävään työhön, lasten kanssa viihtymisestä ja yhteistyökyvystä muiden kasvattajien kanssa. Näiden vahvistamiseen pitäisi sekä koulutuksen että työpaikkojen tähdätä.

Lähteitä:

ePerusteet: Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisala. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/3689879/reformi/tutkinnonosat/4127737

Opetushallitus: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kalliala, Marjatta: 2012. Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa.

Tuula Stenius
Kasvatusaineiden opettaja
Lempäälä

 

Tietoja Tuulius

Olen lastentarhanopettaja, montessoriohjaaja ja kasvatustieteen maisteri. Opetan lähihoitajaopiskelijoille kasvatusaineita. Minua kiinnostaa lasten oma kulttuuri. Teen innoissani väitöskirjaa Helsingin yliopistossa aiheenani "Pienten lasten huumori – tutkimus lasten tuottamasta huumorista ja sen vaikutuksista lapsiryhmässä".
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, kohtaaminen, Lapsuus, Uncategorized, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Voiko lähihoitaja olla hyvä kasvattaja?

  1. liisakarlsson sanoo:

    Kaikkia paneutuvia, vakavasti ottavia lapsialan ammattilaisia tarvitaan, joilla on tutkiva ja jatkuvan kehittämisen mieli sekä halu kohdata ja kuunnella.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s