Miten lasten kanssa keskustellaan?

Tuttu tilanne: kysyt tuttavasi lapselta mitä hänelle kuuluu. Lapsi kiemurtelee vanhemman jaloissa ja hiljaa vastaa ”hyvää” (tai ei vastaa ollenkaan). ”Hän on vähän ujo vieraiden kanssa”, kuuluu selitys. Myöhemmin sama lapsi saattaa tulla innoissaan kertomaan sinulle leikistään. Miksi lasten kanssa on joskus niin vaikea keskustella?

Tuula Stenius on kirjoittanut aiheesta blogikirjoituksen, joka käsittelee tilannetta, jossa lasta haastatellaan lehtijuttua varten.

Tutkijana keskustelen lasten tai nuorten kanssa esimerkiksi haastattelutilanteessa. Tyypillinen haaste lasten ja nuorten haastatteluissa ovat lyhyet, jopa yksisanaiset vastaukset. Haastattelija yrittää kaivaa parempaa vastausta, ja saattaa vahingossa tulla laittaneeksi sanat lapsen suuhun. Lapsi saattaa myös tulkita tilanteen niin, että hänen on tarkoitus vastata, mitä aikuinen tahtoo kuulla. Lapset kohtaavat usein esimerkiksi koulussa tilanteita, joissa aikuinen kysyy kysymyksen, johon hän jo tietää vastauksen. Lapsen tehtäväksi jää arvata, mitä aikuisen mielessä liikkuu, ja vastata sen mukaisesti.

Toisaalta lapset saattavat myös kertoa jostain aivan muusta, kuin mitä kysyttiin. Tähän voi olla monia syitä. Lapset saattavat haastaa aikuisen auktoriteettiasemaa johdattelemalla keskustelun muille urille. Voi olla, ettei haastattelun aihe kiinnosta lasta. Voi myös olla, ettei lapsi ymmärrä kysymystä, joka on muotoiltu liian aikuismaisesti. Ja tietenkin olennaisena asiana: jos lapsi ei tunne haastattelijaa kovin hyvin, heidän välilleen ei ole vielä muodostunut luottamusta. Lapsi ei halua kertoa asioistaan tuntemattomalle.

Lasten kanssa keskustellessa vaikuttavat samat taustavoimat kuin keskustellessa aikuisten kanssa. Missä keskustelu tapahtuu? Lapset eivät ole tottuneet istumaan kahden kesken aikuisen kanssa suljetussa tilassa. Tuttu ympäristö helpottaa vuorovaikutukseen ryhtymistä. Miten keskustelijat ovat sijoittuneet? Tyypillinen haastattelutilanne, jossa haastattelija ja haastateltava istuvat vastatusten pöytä välissään, saa tilanteen vaikuttamaan varsin viralliselta ja lisää jännittyneisyyttä. Voisiko aikuinen istua lapsen kanssa lattialle, tai jos pöytä on oltava, niin vierekkäin tai pöydän kulmaan? Voisiko haastattelu tapahtua ulkona kävelyllä tutussa puistossa? Tuntevatko keskustelijat toisensa? Tutkijoille suositellaan ennakkovierailua esimerkiksi haastateltavien lasten koululla, jotta tutkija voi viettää aikaa lasten kanssa ensin ilman tutkimuksen painolastia.

Aloittaessa keskustelun lapsen (tai nuoren) kanssa kannattaa miettiä, millaista kieltä itse käyttää. ”Tykkäätkö sä tosta jalkapallosta?” ”Onko ruoka hyvää?” ”Millä luokalla sä olitkaan?” Näihin kysymyksiin riittää yksisanainen vastaus, joka oikeastaan oli kaikkien arvattavissa ennen keskusteluun ryhtymistä. Kysymykset kannattaa muotoilla avoimiksi, eli niihin ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. ”Haluaisin kuulla lomamatkastasi Espanjaan.” Tämä virke ei ole edes kysymyksen muodossa, vaan aikuinen painottaa olevansa kiinnostunut lapsen kokemuksista. Kun lapsi kokee, että aikuinen on oikeasti kiinnostunut hänen kertomastaan, hän saattaa kertoa pidemmin ja yksityiskohtaisemmin ajatuksistaan, muistoistaan ja kiinnostuksistaan. Kun keskustelun alusta on saatu kiinni, kannattaa kuunnella tarkasti ja tarttua asioihin, joista lapsi kertoo.

Vierailin eräässä kansainvälisessä koulussa pari viikkoa sitten ja jäin seuraamaan ensimmäisen luokan oppituntia. Tunnin alussa olin kertonut lapsille nimeni ja että minua kiinnosti kovasti se, mitä he olivat oppineet tunnin aiheesta eli tarinoiden kirjoittamisesta. Kun lapset ottivat esille kirjoitusvihkonsa, eräs 5-vuotias tyttö tuli luokseni ja ryhtyi vuolaasti kertomaan, mitä kaikkea he olivat oppineet esimerkiksi hahmoista, juonesta ja loppuratkaisusta. Hän esitteli minulle omaa kirjoitusvihkoaan, sitten tarinansa suunnitelmaa, ja lopulta I-Padin tekstinkäsittelyohjelmaan puhtaaksi kirjoitettua satuaan. Hänen kaverinsa liittyi pian seuraan ja halusi myös esitellä tarinaansa. Kysyin tytöiltä, olivatko he lukeneet kirjoja, joita haluaisivat suositella minulle. Tässä ovat heidän kirjasuosituksensa:

Keskustelin tyttöjen kanssa paljon muustakin ja tuntui, että sain kattavan esitelmän ensimmäisen luokan opetussuunnitelman sisällöistä. Koulusta puhuminen oli luonnollista, sillä istuimme luokkahuoneessa, ja lapset tiesivät, että olin tullut vierailulle nimenomaan siksi, että koulu kiinnosti minua.

Lapsi on myös ihminen, ja ihmisinä me etsimme kohtaamisista asioita, jotka yhdistävät meitä. On helppo keskustella, kun tiedämme, että toinenkin tietää ja on kiinnostunut keskustelun aiheesta. Tuttujen lasten sekä tuttujen aikuisten kanssa juttelu onnistuu hyvin osittain jo siksi, että tiedämme heistä ja heidän kiinnostuksistaan jotain. Ja jos keskustelukumppani on tuntemattomampi, kannattaa ensin varata vähän aikaa tutustumiseen, ennen kuin ryhtyy haastattelun virallisempaan osioon.

 

Oona Piipponen

Väitöskirjatutkija ja luokanopettaja, MA

Itä-Suomen yliopisto

@OPiipponen

 

Kirjallisuutta:

Christensen, P. (2010) Ethnographic Encounters with Children. In: Hartas, D. (ed.) Educational Research and Inquiry: Qualitative and Quantitative Approaches (pp. 145–158). London: Continuum.

Gibson, J. E. (2012) Interviews and Focus Groups With Children: Methods That Match Children’s Developing Competencies. Journal of Family Theory & Review, 4: 148–159

Horgan, D. (2017) Child participatory research methods: Attempts to go ‘deeper’. Childhood, 24(2): 245–259.

Karlsson, L. & Karimäki, R. (toim.) (2012) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Tietoja Oona Piipponen

I am a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. I have also worked as a primary teacher at an international school in Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen väitöskirjatutkija Itä-Suomen Yliopistossa ja entinen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Dialogisuus, kohtaaminen, Kuuntelu, Menetelmät, tutkimus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Miten lasten kanssa keskustellaan?

  1. liisakarlsson sanoo:

    Nostit tärkeän asian esiin. Myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ja elävät joutuvat usein tilanteisiin, jossa pitää kysellä lapselta jotakin. Samat varomisenpaikat ja herkkyys koskee heitäkin. Haastattelu on aina hankala tilanne, sillä haastattelija, kyselijä jo lähtökohtaisesti määrittelee, miten edetään ja mistä puhutaan. Varsinkin lasten ja nuorten kanssa tulee olla erityisen sensitiivinen, ettei kysymyksillä johdata lasta sanomaan sitä, mitä itse valmiiksi odottaa. Onhan aikuisella jo lähtökohtaisesti auktoriteettiasema suhteessa lapseen.

    On niin tärkeää saada tilanne tuntumaan kertomisesta lypsämisen sijaan. Kannattaa kokeilla kysymysanan sijaan innostamista: ”Minua kiinnostaa mitä sinä ajattelet” ja ”Kerro…”

    Liked by 1 henkilö

  2. Tuulius sanoo:

    Pyysin erään kerran eri äideiltä, voisinko haastatella lehtijuttuun heidän lapsiaan. ”Meidän lapset on niin ujoja”, ”En usko, että saat mitään irti”. Ihan pikkuisen tuli sellainen ajatus, että vanhemmat eivät luota lapsiinsa tai että lapsi munaa koko perheen. (hyväntahtoista naurua) Ja joskus olin saduttamassa lapsia jossain tapahtumassa. Vanhempi seisoi vieressä ja sanoi esim. ”kerro siitä tai tästä… tai tästä” eikä lapsiparka saanut hetkeäkään aikaa miettiä. Pyysin vanhempaa, että oletko hetken siellä sivussa, me hoidetaan tämä homma. Ja juttua alkoi tulla!

    Liked by 2 people

    • Minäkin olen saduttaessani kohdannut vanhempia, jotka kannustavat lasta kertomaan niin innokkaasti, ettei lapsi saa sanaa väliin! Hetken hiljaisuus tosiaan suo lapselle aikaa miettiä, mitä haluaisi kertoa.

      Tykkää

  3. Paluuviite: “Sä voisit olla krokotiili” – aikuinen leikkijänä varhaiskasvatuksen arjessa | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s