Varhaiskasvatuksen laaduntarkastelua lapsen silmin

Olen tutkimuskäynnillä päiväkodissa. 3-5-vuotiaiden ryhmä on lähdössä metsäretkelle. Olen lähdössä heidän mukaansa keräämään tutkimusaineistoani eli videoimaan lasten ja aikuisten vuorovaikutusta. Minulla on muistivihko ja tabletti kainalossa.

Safiirit 073

Neljävuotiasta Sampoa kiukuttaa. Hän ei haluaisi lähteä metsään. Sampo ei löydä itselleen mieleistä paikkaa jonosta. Sampo seisoo käden puuskassa jonon vieressä kasvot maahan painettuna. Olen tuttu aikuinen päiväkodissa, joten tunnen Sampon ja tiedän, mistä saisin hänet ehkä kiinnostumaan. Päätän muuttaa suunnitelmaani aineistonkeruun suhteen ja kysyn Sampolta, haluaisiko hän toimia tämän retken kuvaajana. Sampon katse kääntyy minuun. Toistan kysymykseni ja Sampon kasvoille tulee iloinen ilme: ”Saanko mä siis ottaa kuvia retkellä?” ”Joo, musta olisi kiva tietää, mitä sulle tärkeitä juttuja retkellä on ja sähän tiedät sen parhaiten”, vastaan. ”Mä aion ainakin kuvata mustikoita ja muurahaispesän”, Sampo vastaa mietittyään hetken. Sampo asettuu käteeni retkiletkan viimeiseksi.

Letka lähtee liikkeelle. Sampo juttelee koko ajan kävellessämme tuttua reittiä metsään. Hän haluaa kuvata matkan varrella olevan talon. ”Tää on tärkeä. Tän ohi mennään aina”, hän sanoo. ”Ja noi kukat. Mä otan niistäkin kuvan. Ne on tosi nättejä”, hän jatkaa. Riku toivoo laulua. Opettaja tarttuu Rikun aloitteeseen ja alkaa spontaani toivelaululevyraati. Lapset toivovat lauluja ja niitä lauletaan yhdessä. Kukaan ei kuule, että Ville on toivonut jonon perältä laulua jo monta kertaa. Villen ääni kohoaa. Villekin tulee lopulta huomioiduksi ja hänen laulunsa lauletaan. Hassuttelulaulua toivotaan monta kertaa. Matka sujuu rattoisasti.

Pysähdymme tutun urheilukentän laidalle ja lapset saavat juosta vapaasti hiekkatietä pitkin mäennyppylälle. Sampo ottaa kuvan mönkijästä. ”Toi on kyllä tosi hieno”, hän sanoo. Otamme juoksukisan, jotta saamme muun joukon kiinni. Metsässä jakaudumme kahteen porukkaan kävelytien molemmin puolin. Lapset vaihtavat sujuvasti puolta leikkien vaihtuessa ja aikuiset huikkaavat toisilleen, kun lapsi siirtyy kävelytien yli. Näin kaikilla aikuisilla on tieto, montako lasta on kummallakin puolella leikkimässä. Sampo löytää muurahaispesän ja mustikan. Hän haluaa kuvata myös korkealta kiveltä kavereita, katkenneen puunrungon ja kivelle kasattuja käpyjä. Aikuistenkin pitää asettua kuvattavaksi. Välillä Siiri haluaa ottaa kuvia. Sampo antaa tabletin Siirille ja Siirikin saa kuvata. Aikuiset sopivat, että metsässä ollaan vielä kymmenen minuuttia. He kertovat jäljellä olevan ajan lapsille.

Safiirit 084

Yhtäkkiä Sampo huomaa, että kävelytien toisen puolen lapset ovat yhtenä porukkana kontillaan maassa. Sampon haluaa mennä kanssani katsomaan, mitä siellä on. ”Me löydettiin leppäkerttuperhe”, kertoo Vilma. Leppäkerttuja vilisee useampia pienellä metsäalueella puiden juurien seassa. Sampo ottaa valokuvan leppäkertusta ja kysyy, saako ottaa videonkin, kun leppäkertut on niin hauskan näköisiä. ”Saat videoida”, vastaan Sampolle.

Päiväkodilla katsomme Sampon kanssa hänen ottamansa kuvat yhdessä läpi. Sampo on todella tyytyväisen näköinen, kun kysyn, saisinko videoida keskustelumme, niin se jäisi minulle tosi tarkasti muistiin ja voisin katsoa videota vielä myöhemminkin. ”Saat videoida”, vastaa Sampo. Katsomme kuvia yksi kerrallaan monta kertaa. Sampo saa kertoa kuvista haluamiaan asioita. Kerronta on monisanaista ja kodin ja päiväkodin arki limittyvät toisiinsa. Välillä keskustelumme ajautuu veneen ratin ja moottorin välisen yhteyden pohtimiseen ja välillä tutkimme kelloani. Tämä on tärkeä hetki meille molemmille.

Sampon kuvaamat ja erityisesti Sampon niistä kertomat tärkeät asiat voi kiteyttää seuraavalla tavalla:

  • Tutut rutiinit ja turvallinen ympäristö luovat turvaa (Kuvat tutuista asioista retkireitin varrella, tuttu leikkipaikka metsässä, kuva muurahaispesästä, koska jos on muurahaisia, ei ole käärmeitä)
  • On tärkeää tietää, kuinka taitava on ja mitä uusia asioita on oppinut (Kuva itsestä, minun ottama kuva Samposta hyppäämässä kiveltä ja kuva mönkkäristä, jollaista Sampo osaa itsekin ajaa)
  • Päiväkodin tutut aikuiset ovat tärkeä osa jokaista päiväkotipäivää (Kuviin pääsivät kaikki mukana olleet ryhmän kasvattajat)
  • Oman ryhmän lapset ovat tärkeitä leikkikavereita, joiden kanssa voi leikkiä ja tutkia asioita (Kuvia oli ryhmän muista lapsista, yhdessä rakennetusta ystävyyden-majasta, mustikoista, käpykokoelmasta ja leppäkertuista)

Kun vertaan näitä Sampon kuvista ja kertomuksesta kiteytettyjä tärkeitä asioita Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin julkaisemiin laatuindikaattoreihin, voin tämän yksittäisen esimerkin avulla havaita, että pieneltäkin lapselta saadaan luotettavaa tietoa varhaiskasvatuksen toteuttamisesta ja laadusta. Onkin tärkeää pohtia, miten lapsen ääni saadaan kuuluville varhaiskasvatuksessa niin, että sillä on vaikutusta myös varhaiskasvatuksen laadunarviointiin. Tältä retkeltä sain talteen yhden tärkeimmistä tutkimusaineistoistani ja havahduin jälleen siihen, kuinka opettavaista on tarkastella maailmaa lapsen näkökulmasta.

(Lasten nimet on muutettu)

Elina Weckström

KM, Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto

 

Lue lisää:

Varhaiskasvatuksen laatuindikaattorit, https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_T1319.pdf

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Tietoja Elina Weckström

Kiinnostuksenkohteitani ovat osallisuuden toimintakulttuuri ja siihen liittyvä ihmisten välinen dialogi. Vuorovaikutusta tarkasteltaessa minua kiinnostavat erityisesti ihmisten tapa kohdata toiset ja luoda vastavuoroista toimintaa. Olen koulutukseltani varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Teen väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon. Työskentelen Touhulassa varhaiskasvatus- ja laatupäällikkönä. Lisäksi toimin luennoitsijana. Somessa löydät minut seuraavasti: @elina_weckstrom www.linkedin.com/in/elinaw https://lapsinakokulma.wordpress.com/author/elinaweckstrom/
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Laatu, Lapsen oikeudet, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Varhaiskasvatuksen laaduntarkastelua lapsen silmin

  1. johannaolli sanoo:

    Kiitos, kun otit meidät katselemaan metsäretkeä Sampon silmin – ihan kuin oltaisiin saatu olla mukana!
    Kertomus on myös hieno esimerkki siitä, miten laadullisessa tutkimuksessa tutkijan luovat ratkaisut voivat tuottaa paljon antoisamman aineiston kuin etukäteen tehdyn tutkimussuunnitelman jäykkä noudattaminen. Tässä vielä se aineiston tuottamismenetelmä, johon tilanne ohjasi, on tosi hyvin linjassa koko tutkimuksesi teeman (lasten osallisuus) ja lähestymistavan (lapsinäkökulmaisuus) kanssa.
    Lisäksi voit saada mielenkiintoista analyysia saamiesi lapsen ottaminen kuvien ja sanojen lisäksi sitä, mitä tapahtui, kun vaikeiden tunteiden vallassa olevalle lapselle tarjottiin mahdollisuus ihan erityiseen osallisuteen. Minulle se kertoo ainakin siitä, että osallisuudessa arvokasta on sekä prosessi että lopputulos. Me aikuiset usein keskitymme enemmän siihen lopputulokseen, mutta lapsilta voisimme ehkä oppia juuri sitä, miten tärkeitä ovat ne hetket, kun sitä osallisuutta eletään todeksi (tai ei eletä).

    Liked by 1 henkilö

  2. Maiju Laakso sanoo:

    Kiitos Elina. Näinhän sen pitäisi olla. Lasten ajatukset on niin arvokkaita,uusia,paineettomia ja kiinni hetkessä. Kuitenkin niissä on sisällä paljon myös muistoja ja henkilökohtaisiakin pohdintoja. Joskus olen miettinyt,että annetaanko lasten pitää myös omia ajatuksia. Aikuiset pitävät paljon itsellään ja meiltä aina kysytään;haluatko kertoa enemmän ajatuksistasi. Toki lapsia autetaan avaamaan ajatuksiaan ja kertomaan ja sanottamaan. Koen,että yhtä tärkeää on,että lapsi saa hymyillä heräävälle tunteelle tai muistolle ja olla jakamatta sitä. Hetki ja tunne on arvokas vaikka se ei aina kasvattajille avautuisikaan. Mutta vitsi on vaikeaa kun omakin lapsi tällaisessa tilanteessa sanoo; emmä halua kertoa…tää on mun ihan oma ajatus.

    Tykkää

  3. Paluuviite: “Sä voisit olla krokotiili” – aikuinen leikkijänä varhaiskasvatuksen arjessa | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s