Leikissä kaikki on mahdollista

Kun koronauutisointi alkoi mennä tajuntaani, huomasin alkavani hengittää pinnallisesti ja lihakset jännittyivät. Alitajunnasta pukkasi pelkoa ja epävarmuutta ja se näkyi stressioireina. Kuoleman läsnäolo ja kuoleman mahdollisuus leijui kaikkialla. Se oli sama tunne, joka minulla oli lapsena.

Olin kolmevuotias, kun isäni sairastui syöpään. Aikuiset puhuivat huolestuneena tilanteesta. Olimme veljieni kanssa vierailla hoidossa, kun äiti oli sairaalassa isän luona. Kuoleeko isä? Missä äiti on? Mitä tapahtuu? Äitikin oli väsynyt ja huolestunut ja sekin oli pelottavaa. Pyörimme tilanteiden mukana, kunhan hengissä selvisimme. Tätä kuolemanpelon tunnelmaa kesti vuosia.

Leikimme lapsena veljeni kanssa hoitajaleikkiä. Toinen oli potilas ja toinen oli hoitaja. Potilas makasi sängyssä ja hoitaja rauhoitteli häntä, peitteli peitolla ja kysyi, onko kaikki hyvin? Potilas rauhoittui. Hoitaja meni kauemmaksi raollaan olevan oven taakse. Hoitaja odotti, odotti, odotti. Ja sitten, yhtäkkiä alkoi potilas huutaa ”Hoitaja osotteella, hoitaja osotteella”. Hoitaja juoksi potilaan luokse ja tyynnytteli häntä. Potilas rauhoittui, hoitaja rauhoittui.

Muistan vieläkin, miten jännittävää oli odottaa, koska potilas huutaa. Ja miten hyvältä tuntui, kun hoitajana olin HETI paikalla ja hoito tepsi. Ja oli hienoa olla potilas ja säännöstellä, koska huutaa apua. Ja niin turvallista kun tiesi, että hoitaja tulee varmasti ja peittelee minut turvallisesti. Se, mitä pelkäsimme, otimme leikissä hallintaamme.

Lapset elävät leikissä. Leikissä kaikki on mahdollista. Leikissä voimme saada kaikki terveiksi, voimme palata kaikkeen hyvään, ratkaista ongelman tai purkaa tunteita. Leikissä voi kokeilla leikisti, miltä tuntuu, kun lentokone lentää tornitaloa päin tai tulee tulipalo ja palokunta tulee paikalle. Leikissä voi matkustaa Uudellemaalle mummun luokse tai leikkiä sukujuhlia tai koulua.

Leikki on myös paras tapa harjoitella sisäisen säätelyn taitoja. Leikin mielikuvitus voi vapauttaa lasta ja antaa mahdollisuuden jopa mahdottomien tilanteiden ja ongelmien ratkaisuun. Aikuinenkin voi leikkiä, se ei ole vaarallista. Kannattaa kokeilla. Eräänlaista leikkiä on myös kertoa omia satuja. Saduissakin kaikki on mahdollista. Tässä 9-vuotiaan pojan satu, joka on kerrottu koronakeväänä:

“Olipa kerran Arttu ja Arttu halusin mennä pelaamaan fortniteä mutta äiti oli ottanut pleikkarin pois. Hänellä oli tietokone mutta se meni rikki ja sitten hänelle, hänelle tuli koronaviirus ja hän jäi riskiryhmäläisiin. Sitten he menivät kauppaan lujaa, ostivat sieltä pelkkiä suklaamunia ja menivät kotiin ja he söivät ne suklaamunat ja sitten äiti osti hänelle uuden pleikkarin ja hän pääsi pelaamaan fortniteä smuutisti, noniin.”

Tuula Stenius
Kasvatusaineiden opettaja, jatko-opiskelija
Lempäälä

Kirjallisuutta:
Sajaniemi N. ym. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus: Juva

Kalliala, M. 1999. Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä. Tammerpaino: Tampere.